tag:blogger.com,1999:blog-84216381602720816532024-02-21T15:09:25.845+02:00Tunturin kosketusHienoja luontokokemuksia ja henkistä kasvuaRiitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.comBlogger105125tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-56552838563873389592023-02-03T20:08:00.003+02:002023-02-03T20:14:37.749+02:00Vihdoinkin! <p>Kaamosaika Tromsassa on tuntunut pitkältä ja myönnän kyllä, raskaaltakin. Viimeksi tunsin auringon kasvoillani marraskuussa ja nyt sitten helmikuun alussa. Ensimmäiset kunnolliset auringonsäteet maistuivat ainutlaatuiselta kuin mehukkaimmat pohjoisen korpihillat! Siinä virisi monenlaisia mietteitä valon tärkeydestä ... kuinka valo ylläpitää elämää, kuinka valon kautta voi havainnoida ympäristöä, kuinka valon avulla syntyy erilaisia tunnelmia luonnossa tai ihmisen järjestämissä näytöksissä. Mietiskelin myös luonnonvalon häikäisevää vaikutusta mielialaan. </p><p>Läksin siis vapaapäivänä hiihtelemään hiljalleen uusilla tunturisuksillani Norjassa Kvalöyan saarella rinnettä ylös. Maitomaisessa usvassa näin aluksi vain lähimmät tunturikoivut ja samettisen hangen pinnan. Seurailin jonkun toisen vanhoja jälkiä, jotta osaisin kulkea. Päässäni pyörittelin: "Eihän se haittaa vaikka maisemat eivät näykään. Hiihtelen tässä hetken ja palaan kotiin, kun sille tuntuu." Onneksi jatkoin kuitenkin sitkeästi. Pilvet liikahtelivat niin, että osa maisemasta hahmottui yhtenä hetkenä sieltä, toisena hetkenä täältä. Sitten huomasin olevani pilvien yläpuolella. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjc9ctSNc7oDI_0QMGJkYwKyL2VxX0GlYmG2Znfm8OkW-eWmdRk5I1oTkwgAMqdF1VBJX93JBKHBD9kwy2n42fowuOO0DMvhBaMZ0X54XBCJfW5I1ZIH1jCj5_CcDwCzyKRYtND9r5ZYFyE85RvEDbWwUCP5f1i8_cFAgZSb5rFaG5ufc-OQ6U5K8c/s4624/IMG_20230202_131227.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3472" data-original-width="4624" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjc9ctSNc7oDI_0QMGJkYwKyL2VxX0GlYmG2Znfm8OkW-eWmdRk5I1oTkwgAMqdF1VBJX93JBKHBD9kwy2n42fowuOO0DMvhBaMZ0X54XBCJfW5I1ZIH1jCj5_CcDwCzyKRYtND9r5ZYFyE85RvEDbWwUCP5f1i8_cFAgZSb5rFaG5ufc-OQ6U5K8c/s320/IMG_20230202_131227.jpg" width="320" /></a></div><div>Miten Luonnon valomestari olikaan järjestänyt niin, että noustessani ylös Skjegghaugenille auringon säteet kietoivat minut onnen tunteeseen. Vihdoinkin! Aurinko, kuinka olenkaan kaivannut sinua! Pakkaspoika yritti puraista sormenpäitä, mutta suojasin ne repusta kaivamillani varakäsineillä. Nyt lämmintä päälle, niin että voin tarttua hetkeen kaikilla aisteillani! Kohotin kuuman mehun kohti aurinkoa tervehdykseksi ja kiitokseksi. Mietin, että taivas alkaa suoraan olkapäideni yläpuolelta. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZpCL95jtxMkBIoiDgLg0JPhBWcWrOHaCbH6j_gvdg5oR5ltc7hMZnzma1wPOZBhqDROiNTBqmyAam78XjHefGpmGliDWIM11z75pwAWl7qR0ZCs4gX1h1Q7RJIno7Eb2qTE0Suk4bFVoNuDitFKGyiPFjwm-hF3NJ3r6tknUi8E2xg3nOjmVKQrmo/s4624/IMG_20230202_120810.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZpCL95jtxMkBIoiDgLg0JPhBWcWrOHaCbH6j_gvdg5oR5ltc7hMZnzma1wPOZBhqDROiNTBqmyAam78XjHefGpmGliDWIM11z75pwAWl7qR0ZCs4gX1h1Q7RJIno7Eb2qTE0Suk4bFVoNuDitFKGyiPFjwm-hF3NJ3r6tknUi8E2xg3nOjmVKQrmo/s320/IMG_20230202_120810.jpg" width="240" /></a></div><div>Hangen pinnan nukkaisuus, puiden huurre, alapuolella liikkuvat pilvet sekä matalalta paistava aurinko - puhdasta kauneutta. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE2kd_ZZCEy0RGF2XKXytPuoE8BFO411DU5KV4Xn6nHiCf21fHkd9AjcyBT9dhfjYj1gSMcvBM_8mJlSLlSw5JsCMDOyKni4Mh4KFXjX8VZIu1Pdz-tt559cr-5r1psCVH_DSNNtKYqg9HLIOTYrtyG95L1nD1hDT4uySW6JGV-9tvpos4OALsVwDa/s4624/IMG_20230202_124030.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3472" data-original-width="4624" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE2kd_ZZCEy0RGF2XKXytPuoE8BFO411DU5KV4Xn6nHiCf21fHkd9AjcyBT9dhfjYj1gSMcvBM_8mJlSLlSw5JsCMDOyKni4Mh4KFXjX8VZIu1Pdz-tt559cr-5r1psCVH_DSNNtKYqg9HLIOTYrtyG95L1nD1hDT4uySW6JGV-9tvpos4OALsVwDa/s320/IMG_20230202_124030.jpg" width="320" /></a></div><div>Sitten hieraisin silmiäni. Heijastuuko alapuolellani olevaan pilvimassaan sateenkaaren väreissä renkaita? Ja mitä sen keskellä on, kuin ihmisen varjo? Heiluteltuani käsiäni ymmärsin, että se on oma varjokuvani. Siinä tuli mieleen hengelliset aiheet ja taiteilijoiden maalausten alkuperät. Ja se kuinka meissä jokaisessa on pyhää - ja kuinka onnekas olin, kun sain siitä näin muistutuksen. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL_VwWpx-1v4dAZdwCgxkWHKQW63eFsHTHIgesMXCdQrgg12oF_1zyobqlaHurnWA0JiojkX2ATSTltXscqyzew-lwYJXraP4WexM9k7GTz05JnVfgjIUs4zOA-l8-bst2Te_VE_jiDKdWbDsYKLxBDOxJ2yJ9RNtWoxGGTxpMVv06QOHfWUYI8H7j/s4624/IMG_20230202_122543.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3472" data-original-width="4624" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL_VwWpx-1v4dAZdwCgxkWHKQW63eFsHTHIgesMXCdQrgg12oF_1zyobqlaHurnWA0JiojkX2ATSTltXscqyzew-lwYJXraP4WexM9k7GTz05JnVfgjIUs4zOA-l8-bst2Te_VE_jiDKdWbDsYKLxBDOxJ2yJ9RNtWoxGGTxpMVv06QOHfWUYI8H7j/s320/IMG_20230202_122543.jpg" width="320" /></a></div>Muistin, että blogini nimi on "Tunturin kosketus - hienoja luontokokemuksia ja henkistä kasvua". Sopii tähän retkeen erityisen hyvin. Piti ihan tarkistaa netistä talvinen haloilmiö, siitä kai tässä on kysymys. "Halot syntyvät, kun Auringon tai Kuun valo taittuu tai heijastuu ilmassa leijuvista jääkiteistä." Yksi työkaverini kertoi, että hän on nähnyt vastaavan haloilmiön omalla varjolla vain kerran, Alaskassa hiihtäessään. Silloinkin aurinko oli paistanut matalalta alapuolella olevaan pilvimassaan ja kollegani oli seissyt vuoren huipulla. <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQmSlKO3FAPc7m-JYN4VZ08m_FBSCp8wbYf-J-S_oEQpaD3OstRmiwVjmziXMFmAEkt5MQ9BqaRRIpeCw86j1K6yTqgoH8dq3Plawq7uV_QfzUT7zsFVVY_Xdk2N0gW-c9djwALNNZYljDLREmi6hx0fZYoRUjyeHWR62m9GmswNNXxCcUIgBjae8k/s4624/IMG_20230202_122844.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQmSlKO3FAPc7m-JYN4VZ08m_FBSCp8wbYf-J-S_oEQpaD3OstRmiwVjmziXMFmAEkt5MQ9BqaRRIpeCw86j1K6yTqgoH8dq3Plawq7uV_QfzUT7zsFVVY_Xdk2N0gW-c9djwALNNZYljDLREmi6hx0fZYoRUjyeHWR62m9GmswNNXxCcUIgBjae8k/s320/IMG_20230202_122844.jpg" width="240" /></a></div>Huurretta muodostui kaikkiin pintoihin - hankeen, tunturikoivun oksiin ja pitkiin hiuksiinikin. Mietin mitä hiukset mahtavat pitää moisesta käsittelystä. Kotona ne kiittivät kihartumalla kauniisti. <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2LnCKB0d6Lzt4g3DQfEfWUjkbYlddrPDBl76-x5RGE2pDe-Bc9q6MfmnX5uaa02iYt_Z0V5ebYPp8yZbcGNy_3B994cTKGv3mhCpgVFl9TyrQ5q02GlgWuQQ9ZoiPz_qLnik9e9fcAFj0g3YXu0rFWtYrSrv-gcIwYo4ZV1Dz1PxtT0bgaJA5EOgo/s4385/IMG_20230202_135336__01.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4385" data-original-width="2541" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2LnCKB0d6Lzt4g3DQfEfWUjkbYlddrPDBl76-x5RGE2pDe-Bc9q6MfmnX5uaa02iYt_Z0V5ebYPp8yZbcGNy_3B994cTKGv3mhCpgVFl9TyrQ5q02GlgWuQQ9ZoiPz_qLnik9e9fcAFj0g3YXu0rFWtYrSrv-gcIwYo4ZV1Dz1PxtT0bgaJA5EOgo/s320/IMG_20230202_135336__01.jpg" width="185" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Tänään oli helppo tuntea kiitollisuutta!</div><br />Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-77011288808790974452022-11-20T16:08:00.007+02:002022-12-20T15:53:53.716+02:00Peikkojahdissa Tromssan Hattenilla<p>Tromssan museot ovat tulleet tutuiksi kolutessani niitä läpi yksi toisensa jälkeen. Tulevan opastyön vuoksi pääsen museoihin onneksi maksutta sisälle ja minulla on hyvää aikaa sulatella tietoa. Jätin viimeisten käyntikohteiden joukkoon Troll Museumin, Peikkomuseon, kun kuvittelin peikkoja jotenkin lapsellisiksi. Matkamuistoina myytävät rumat isonenäiset otukset eivät ole koskaan puhutelleet minua.</p><p>Peikot heräsivät minussa kuitenkin museossa henkiin ja inspiroiduin monella tasolla. Olenko päässyt norjalaisuuden ytimeen? Troll Museumissa esiteltiin muun muassa luonnossa esiintyviä peikkomaisia kiviä tai kalliomuodostelmia ja näytettiin kartalla sijainti. Huomasin, että yksi kiinnostava peikko istuu kivettyneenä kotisaareni kainalossa ja minun olisi helppo käydä tervehtimässä kaveria. Sain museo-oppaalta tarkat ohjeet peikon löytämiseksi ja hän teroitti vielä, että mukaan on varattava jääraudat kenkiin ja otsalamppu päähän näin kaamoksen kynnyksellä (en tosin tarvinnut käyttää). </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPS5jEZmK4Sr4kE1Wm4dcHfXAA4zC2p54oSqjlTsYoiCkEgpqHPnUIJnMblZRbv_zN80qbXyv54XNqzHq7fv899EEQdp41M414ALusoVFynKUXx271FSSnNM-YlRtphKh9RskuzzUQrg6KvBKTDaUhbPW__cgo8pLffkfuJOSy_G0jgxI_kx3y6c3b/s4624/IMG_20221119_094927.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPS5jEZmK4Sr4kE1Wm4dcHfXAA4zC2p54oSqjlTsYoiCkEgpqHPnUIJnMblZRbv_zN80qbXyv54XNqzHq7fv899EEQdp41M414ALusoVFynKUXx271FSSnNM-YlRtphKh9RskuzzUQrg6KvBKTDaUhbPW__cgo8pLffkfuJOSy_G0jgxI_kx3y6c3b/s320/IMG_20221119_094927.jpg" width="240" /></a></div>Ystävällisen museo-oppaan näyttäessä minulle Hattenin sijaintia huomasin, että samannimisiä tuntureita Norjassa löytyy aika monta. Nyt valitaan Hatten Tromsö esim. Google Mapsissa. Latasin kännykkääni Norges kart -sovelluksen ja sieltä etsin oikean Hattentunturin, joka sijaitsee Kvalöyassa, 657 mmpy. Pysäköin auton saamieni ohjeiden mukaisesti pienen tien varteen kääntöpaikan reunalle ja huomasin, ettei paikalla ollut minkäänlaisia opasteita. Polkukin näytti vaatimattomalta. En siis olisi osannut tulla tänne ilman vinkkiä. Venytin jääraudat huolellisesti kenkiin kiinni ja tarkistin, että piikit osoittavat alaspäin. Myyjä oli varoitellut kenkien menevän piloille, jos piikit jäävät vahingossa kengän pohjaan päin. Toisella kädellä hain tukea teräväkärkisellä suksisauvalla. Aluksi helppokulkuinen polku joudutti matkaa vauhdikkaasti, mutta sitten alkoi jyrkempi ja jäinen osuus. Totuttelin vasta ensimmäistä kertaa käyttämiini jäärautoihin ja voi vietävä kuinka niistä tuli retken aikana mun parhaat kaverit! <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEha4ORf8zu2KMAmGTf1A8aqPFSxoBU5kUqR2UBCoJrSGHyNzXAYo3g5h8ORFh7z7zPBmPsvv5k17H7KpEOMHngCnDsDwM8wGuOA0muqkVqOfa2iQJekRs-HsC4GSdX7e2OuFJ6WFSfbdJq68KMW8QcVPfSOn5ysejtjT8IZKqB2aI48qDrCSLR4NvUy/s4624/IMG_20221119_094921.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEha4ORf8zu2KMAmGTf1A8aqPFSxoBU5kUqR2UBCoJrSGHyNzXAYo3g5h8ORFh7z7zPBmPsvv5k17H7KpEOMHngCnDsDwM8wGuOA0muqkVqOfa2iQJekRs-HsC4GSdX7e2OuFJ6WFSfbdJq68KMW8QcVPfSOn5ysejtjT8IZKqB2aI48qDrCSLR4NvUy/s320/IMG_20221119_094921.jpg" width="240" /></a></div>Silmä tarkkana tiirailin kaikkia kiviä, etten vain luiskahda peikon ohi. Peikko olisi kuulema minua matalampi ja aivan polun vieressä. Retkeilyyn tuli uusi perspektiivi peikkojahdin mukana. Huomatessani peikon puolimatkassa huipulle tiesin heti, että tässä se on. Peikko istui kaltevalla kalliolla kiiltävällä jäällä, joten vain jääraudat jalassa saatoin tervehtiä Hattelauspeikkoa nenät vastakkain. <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmC4RT-DQG-wQV5r27BAZK7JxycmAZziVbb3fo7fotQRiSK0nOTR56RS6nprATRleNEuxTKfXXV79YOuxM54Xi4SIHbo5GLxOu-BoFoo18L9XWnbzHEhrpmXM6JX3qB6oBE0rc5l_Wij5g1hn_jLtHyseNwsYxpk83JpneA_XKh45407M3mhdjNgYu/s4608/IMG_20221119_095047.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmC4RT-DQG-wQV5r27BAZK7JxycmAZziVbb3fo7fotQRiSK0nOTR56RS6nprATRleNEuxTKfXXV79YOuxM54Xi4SIHbo5GLxOu-BoFoo18L9XWnbzHEhrpmXM6JX3qB6oBE0rc5l_Wij5g1hn_jLtHyseNwsYxpk83JpneA_XKh45407M3mhdjNgYu/s320/IMG_20221119_095047.jpg" width="240" /></a></div>Peikko katselee komeissa maisemissa tuntureille ja vuonoille - ja se kyllä huomaa jokaisen ylös kiipeävän retkeilijän. <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwg9TTmD-00Um1oId41RL9IPuIKjyLyJ4DiRVYyGFYiFk8PA5zupMtNgQXUI2Iu6f0VS5HnNNdK1MgBDeDYQKtRrHFJlC9mF5U4Nt9QwNytZLmMODlvnSFDHVtJpicQihAFXD268RRiirVJ-TIXDyi2MRDNY9qS0Mp2Lpl92LU6ie2pwCqN9BUcVAe/s4624/IMG_20221119_100335.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3472" data-original-width="4624" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwg9TTmD-00Um1oId41RL9IPuIKjyLyJ4DiRVYyGFYiFk8PA5zupMtNgQXUI2Iu6f0VS5HnNNdK1MgBDeDYQKtRrHFJlC9mF5U4Nt9QwNytZLmMODlvnSFDHVtJpicQihAFXD268RRiirVJ-TIXDyi2MRDNY9qS0Mp2Lpl92LU6ie2pwCqN9BUcVAe/s320/IMG_20221119_100335.jpg" width="320" /></a></div><br />Peikkokuume iski minuun Troll Museumissa ja siihen auttaa vain aidon peikon tapaaminen. Peikko Hattelausin tarina on kerrottu museossa. Peikothan eivät kestä päivänvaloa vaan kivettyvät auringon säteistä paikalleen niin kuin Hattelausillekin kävi hatun lennähtäessä pois päästä.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwHPnyULQQX0q2j3Xa8ys50QTi6cHNcHwJHc8O8P09o-w6VW7Uqn0d992cPCnqPVaqDplbh6UP6vhfGS_FiIkP-ODIRwYKbMgQaqaIq-_Ls4ihKEAiYL881E23YIKkhjJkMdZNQjiWBcdPfRIM__N1UIM5Ka9rRtbURyrnSWoMxi51wQPH4c5NYK96/s3979/IMG_20221118_123321__01.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3979" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwHPnyULQQX0q2j3Xa8ys50QTi6cHNcHwJHc8O8P09o-w6VW7Uqn0d992cPCnqPVaqDplbh6UP6vhfGS_FiIkP-ODIRwYKbMgQaqaIq-_Ls4ihKEAiYL881E23YIKkhjJkMdZNQjiWBcdPfRIM__N1UIM5Ka9rRtbURyrnSWoMxi51wQPH4c5NYK96/s320/IMG_20221118_123321__01.jpg" width="279" /></a></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;">Tällaiset jääraudat pelastivat retkeni jäisellä tunturin rinteellä. Tuntui kyllä mukavalta huomata, että jää ja kova lumi eivät estä retkeilyä, vaan kyse on oikeasta varustautumisesta. Ja hyvin kulkee!</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcw0-v-iwE0kJQZoJj-GnVqRYCSErCPkj6ulvPdRLzunBw9SVunqrTDzcW4ncByJ3QevP1IlXfYm7reFv3jFrfK3a3FzwNMPemTjAgjP3ckjbvU5Sjap82mz41Yhqj0_7vGTTlHr-l8qC_ckj5Zwq_RVOfWXwL0FdElFMUqUFhVEs2YYg1SPA6lTO6/s1127/Screenshot_20221117-175934__01.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1127" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcw0-v-iwE0kJQZoJj-GnVqRYCSErCPkj6ulvPdRLzunBw9SVunqrTDzcW4ncByJ3QevP1IlXfYm7reFv3jFrfK3a3FzwNMPemTjAgjP3ckjbvU5Sjap82mz41Yhqj0_7vGTTlHr-l8qC_ckj5Zwq_RVOfWXwL0FdElFMUqUFhVEs2YYg1SPA6lTO6/s320/Screenshot_20221117-175934__01.jpg" width="307" /></a></div><div>Millä muulla tavalla Troll Museum innoitti minua? Norjalaiset kansantarinat kuhisevat peikkoja, joita ovelat ihmiset huijaavat. Opin, että peikkoja löytyy metsästä, vuorilta ja mereltä, jopa vesiputouksillakin asustaa omat peikkonsa. Ibsenin kirjoittama Peer Gyntin tarina ja Griegin säveltämä musiikki alkoivat kiehtoa niin, että nyt kuuntelen kotona Griegiä ja kaukaisesti tutut palaset asettuvat mielessä kokonaisuudeksi. Museo-opas oli pukeutunut teemaan sopivasti kuin kuvassa selin oleva vihreämekkoinen prinsessa kohtauksesta Vuorenkuninkaan luola. <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipKZgl1fnYJp_lJxjEEUodhyNNK8e23mR85k18qVfZdMyMRDDO1U-5LhAl19z2EReiHGY-gbzpw5yNJ9ZwgY9aupQm5VU2ZKPbeKEY0KtOR5l2IyEqAodKdfO4_m8rP-MYLJsKzLc0h3cd6c4tAwGDqw89qqIyuXkk__Eo0pRYqv2p8s2KZwr6jXGj/s4624/IMG_20221118_131818.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3472" data-original-width="4624" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipKZgl1fnYJp_lJxjEEUodhyNNK8e23mR85k18qVfZdMyMRDDO1U-5LhAl19z2EReiHGY-gbzpw5yNJ9ZwgY9aupQm5VU2ZKPbeKEY0KtOR5l2IyEqAodKdfO4_m8rP-MYLJsKzLc0h3cd6c4tAwGDqw89qqIyuXkk__Eo0pRYqv2p8s2KZwr6jXGj/s320/IMG_20221118_131818.jpg" width="320" /></a></div></div></div>Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-62893293549170991322022-11-16T17:08:00.004+02:002022-11-20T16:08:59.384+02:00Vautsi vau valasretkellä<p>Miksi epäröin valasretkelle lähtöä? Tehtyäni lopulta päätöksen olin liekeissä niin valmistautuessani, safarin aikana kuin vielä seuraavanakin päivänä. Paitsi asiakkaan roolissa halusin nähdä myös ammatillisesti miten valassafari järjestetään ja kuinka oppaat siellä toimivat. Retken kestoksi oli ilmoitettu 7-9 tuntia. Varasin mukaan monipuoliset eväät varmuuden vuoksi vaikka tämän safarin kerrottiin olevan ns. all inclusive. Myöhemmin kiittelin itseäni omista ruoista. Sen verran vaatimattomat olivat tarjoilut firman puolesta: keksejä ja kahvia/teetä sekä pelkkä kasviskeittolautanen aivan loppumatkasta. </p><p>Edellisenä iltana perehdyin eri valas- ja lintulajeihin englanniksi, jotta pysyisin hyvin kärryllä opastuksessa. Opas kertoi, että silliparvet ovat uineet viime aikoina Tromsasta pohjoiseen sijaitsevan Skjervöyn lähellä. Kukaan ei tiedä miten pitkään kalat seuralaisineen viipyvät alueella. Sillit houkuttelevat alueelle saalistajia: kalastaja-aluksia, nälkäisiä valaita ja meitä valaiden katselijoita. Laivamatka Tromsasta Skjervöyn seudulle kestää kolmisen tuntia. </p><p>Jo matkan varrella näimme miekkavalaita uimassa pieninä parvina monessa kohtaa ja myöhemminkin tuon tuosta. Sain otettua miekkavalaiden sulavasta ja iloisen näköisestä polskuttelusta hienon videon, mutta valitettavasti en onnistunut lataamaan sitä blogiin. Nyt on tyydyttävä videosta ottamaani kuvakaappaukseen. Päätin retkellä keskittyä etupäässä aitoon kokemukseen jatkuvien kuvausyritysten sijaan. Laivan liukkaalla kannella keinuvassa liikkeessä pelkäsin myös kännykän luiskahtavan mereen. </p><p>Mustavalkoiset delfiineihin kuuluvat miekkavalaat voivat painaa lähes10 tonnia ja olla melkein 10 metrin pituisia. Miekkavalaan korkea selkäevä näkyi selvästi ja niiden aaltomainen uinti näytti silmiini hyvin kauniilta ja sulavalta. Miekkavalas on luokiteltu maailman nopeimmaksi merinisäkkääksi. Ne pystyvät pyrähdyksissä uimaan lähes 50 km/h.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkdQJyadFRAJM5jowDyCUGtKfYOmRLCNTGF1TDsE36Lt1bFI7cK2kyzA4_AXNTBCwvbSqwal1fg3oOjQePeV5iPaBtkskGhX-tumFJ0q_J9KDR55z6mtKrPlrWbe3VG-lwFXqnQUWz4XIoBzdlZ3eVvoRBOZtjagpGgCDMVfcRpzlgA2Xb2VUzmazW/s1920/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%20(3).png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkdQJyadFRAJM5jowDyCUGtKfYOmRLCNTGF1TDsE36Lt1bFI7cK2kyzA4_AXNTBCwvbSqwal1fg3oOjQePeV5iPaBtkskGhX-tumFJ0q_J9KDR55z6mtKrPlrWbe3VG-lwFXqnQUWz4XIoBzdlZ3eVvoRBOZtjagpGgCDMVfcRpzlgA2Xb2VUzmazW/s320/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%20(3).png" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Opas varoitteli etukäteen ettei takuuta valaiden ilmestymisestä ole, mutta useimmiten safarilla nähdään ainakin yhtä valaslajia. Tällä retkellä onnistuimme näkemään "pienten" miekkavalaiden lisäksi kahta jättimäistä valaslajia: ryhävalaita ja harvinaisia sillivalaita. Ryhävalas painaa 25-48 tonnia ja pituus vaihtelee 12-18 metrin välillä. Sillivalaan paino vaihtelee 30-75 tonnin välillä ja pituus on 18-27 m. Tai siis näimme näiden valaiden hengityssuihkun ilmassa ja sitten valtavan pitkän selän vedenpinnan yläpuolella. Valitettavasti mainoskuvista tuttua näkymää valaan pyrstöstä emme onnistuneet todistamaan. Alla olevassa kuvassa ui sillivalas.</div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOhoqT03MtxqIc9JpJgVzvhpGwSUsSoE5EUGl0STJDfd8XEdgUkjC1ccN_9jU4jusCXejR549iHCAqaGhdrP2nb5KVtTe-8Tsg9REn3GCPSowIjiEiwxlftltuz_ilMX6fOPQmZoh14uoUC2BbHJGkAS19r4cK3u1cUG0CTdYOmDfjtjcgrCOxvijI/s3122/IMG_20221115_104914__01.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2696" data-original-width="3122" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOhoqT03MtxqIc9JpJgVzvhpGwSUsSoE5EUGl0STJDfd8XEdgUkjC1ccN_9jU4jusCXejR549iHCAqaGhdrP2nb5KVtTe-8Tsg9REn3GCPSowIjiEiwxlftltuz_ilMX6fOPQmZoh14uoUC2BbHJGkAS19r4cK3u1cUG0CTdYOmDfjtjcgrCOxvijI/s320/IMG_20221115_104914__01.jpg" width="320" /></a></div><div>Ohjeissa neuvottiin pukeutumaan lämpimästi ja tunsin kyllä onnistuneeni säänmukaisessa pukeutumisessa marraskuisella Jäämerellä moneen kerrokseen villaa ja firman tarjoamaan haalariin kääriytyneenä. Näin tarkenin katsella valaita kannella tunnista toiseen.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfe1kKAVcYQh7gtKMQwg2wqcrUMR3Cn0dKZuK7DerNuoJv2Sdv6wfRVlZCbMge9ArpP4y8c4ZsROWZMua4rV1hB8Cs6MuGgqZVPIABt6FeIqPstswvcj1-h6NsUNF5SjGMsewwvBZiefxjic9rm4K2oatv308DGqtEbz2FVO3vZR-XThFygvCcNQec/s4608/IMG_20221115_105055.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfe1kKAVcYQh7gtKMQwg2wqcrUMR3Cn0dKZuK7DerNuoJv2Sdv6wfRVlZCbMge9ArpP4y8c4ZsROWZMua4rV1hB8Cs6MuGgqZVPIABt6FeIqPstswvcj1-h6NsUNF5SjGMsewwvBZiefxjic9rm4K2oatv308DGqtEbz2FVO3vZR-XThFygvCcNQec/s320/IMG_20221115_105055.jpg" width="240" /></a></div><div>Ihmettelin aluksi mitä ihmettä nuo pienet kumiveneet tekevät. Kyydissä istui sukellusasuihin pukeutuneita ihmisiä valmiina hyppäämään veteen heti kun valasparvi uisi vieressä. Nämä pienet veneet menivät rohkeasti aivan valasparvien uintilinjojen lähelle, laivat taas pysyivät vähän kauempana. Näytti suorastaan pelottavalta, kun ihmiset hyppäsivät veteen valtavien valaiden viereen. Ainakin sain perspektiiviä ihmisen ja valaslajien koosta. Olin lukenut netistä tapauksista, joissa miekkavalaat ovat aiheuttaneet eläintarhoissa hoitajiensa hukkumisia. Kysyin laivamme kapteenilta: "Voiko valaiden lähellä uiminen olla vaarallista?" Hän naurahti: "Miksi valas söisi kumimiehen, kun tarjolla on mielin määrin rasvaista silliä?" Jäin pohtimaan asiaa ja tunsin olevani turvassa valaita isommalla laivalla. Mutta toisaalta - voin vain kuvitella sitä jännityksen määrää, kun saa olla samassa vedessä vapaana uivien valaiden kanssa. Pidätin hengitystä, kun huomasin pienten kumimiesten uivan arviolta noin kymmenen metrin päässä valtavaa ryhävalasta. Tämä määrä jännitystä riitti minulle.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuuZhAMlfIlhWLF_lyJiv4giaz69ZYDr7vqUagb9DxvQjQQNlymxV4sesuTJPdeipz3M0d_Xaji7nS08LCUIZegUSncQSye6QqAbWy5an1Irsq-eiyc1yPVt8UOasQZxmHX8PEvIPm7KgwXsJV_t0-fF45uqxor36ZR23vDvw9nM9GONN8S3baeslJ/s3803/IMG_20221115_104420__01.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2806" data-original-width="3803" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuuZhAMlfIlhWLF_lyJiv4giaz69ZYDr7vqUagb9DxvQjQQNlymxV4sesuTJPdeipz3M0d_Xaji7nS08LCUIZegUSncQSye6QqAbWy5an1Irsq-eiyc1yPVt8UOasQZxmHX8PEvIPm7KgwXsJV_t0-fF45uqxor36ZR23vDvw9nM9GONN8S3baeslJ/s320/IMG_20221115_104420__01.jpg" width="320" /></a></div>Useita valtavia kalastusaluksia liikkui samoilla vesillä. Muuten, opas ei varoitellut turhaan laivan kannen liukkaudesta ja kaikkien neljän raajan käyttämisestä. Käväisin keikkuvalla yläkannella vain kerran. Tulin sieltä alas pikavauhtia kuin liikettä tarkkaan harjoitelleena stuntnaisena. Jotenkin liu'uin yläkannella kohti portaita ja jatkoin siitä sujuvasti matkaani seitsemän teräsporrasta alas niin, että vain kantapäät koskettivat askelmien etureunaa ja kädet kevyesti luisuen kaiteella. Alastulo hallitusti ja säikähtäneiden ihmisten hämmästykseksi loihdin kasvoilleni iloisen hymyn. Lausuin huolettomasti: "I was quick!" Sitten luikahdin sisälle syömään Käck-karamellin. Oli hyvä päivä pitää karkkipäivä, kääk!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3kagtICaoEx7yfePKKH3osraGjrZA2_GX-cm7u5j_T8hXMEpvttGLo0FLJ30aqzBmTQJNx6U0DeY1M7vOAqAh_mV4SPUeGPkpdyNzS3oE5cXTM8D68GZGKlKlMMncxZdI8w7vYfWyYKGmCHO8dI2uxv-DwKxRY-VAwM10ZU8A3pDXLniKWCo7RdxO/s3610/IMG_20221115_122212__01.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2443" data-original-width="3610" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3kagtICaoEx7yfePKKH3osraGjrZA2_GX-cm7u5j_T8hXMEpvttGLo0FLJ30aqzBmTQJNx6U0DeY1M7vOAqAh_mV4SPUeGPkpdyNzS3oE5cXTM8D68GZGKlKlMMncxZdI8w7vYfWyYKGmCHO8dI2uxv-DwKxRY-VAwM10ZU8A3pDXLniKWCo7RdxO/s320/IMG_20221115_122212__01.jpg" width="320" /></a></div>Laivan kapteeni pysähtyi kalastamaan poikansa kanssa nähdessään pienen kalastusveneen alueella. Se oli kuulema hyvä merkki. Heti siiman laskettua riittävän syvälle turska nappasi kiinni. Poika sai kelata tosissaan siimaa ennen kuin turska nousi vedestä.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJPQ7vbvvz-gHsdWQc90Bbhz-W4uKZek3O9Oy1OtuH2EUNnptLimMU8HcNB2Hd09iV_h4SlqL7b3bCNb7FFpoRG_KUblrtr8G_deCbONVWaKZxZGZD9AJ2e-ZEtjg56iYldCGOEynR-i2_ZFfKc9bpBcJJCHBq7WTZi6J3DJ5k60GNEKat4-z4ZJGc/s4624/IMG_20221115_113816.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJPQ7vbvvz-gHsdWQc90Bbhz-W4uKZek3O9Oy1OtuH2EUNnptLimMU8HcNB2Hd09iV_h4SlqL7b3bCNb7FFpoRG_KUblrtr8G_deCbONVWaKZxZGZD9AJ2e-ZEtjg56iYldCGOEynR-i2_ZFfKc9bpBcJJCHBq7WTZi6J3DJ5k60GNEKat4-z4ZJGc/s320/IMG_20221115_113816.jpg" width="240" /></a></div>Kun toisella yrityksellä ei heti tärpännyt, kalastus jäi sikseen. Ehkä kapteenilla oli muutakin tekemistä...<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_xt8C2hs3tfZEinsMcaiPP_MCgHLYGN-0NcPhD0LrRKfnIhEWnck8lMeOQ4dnkee1y6eSP1IxTdCQQZ6syzlet7KBIBBAfO-HuqICBVMf920IRCP0lMfb6CrnD6gDx0J2Dikl94x4LRaW0xl9xOuDp9qadCPyGg0H011peJSA9ij35HsA7xUb3Ece/s4624/IMG_20221115_114213.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_xt8C2hs3tfZEinsMcaiPP_MCgHLYGN-0NcPhD0LrRKfnIhEWnck8lMeOQ4dnkee1y6eSP1IxTdCQQZ6syzlet7KBIBBAfO-HuqICBVMf920IRCP0lMfb6CrnD6gDx0J2Dikl94x4LRaW0xl9xOuDp9qadCPyGg0H011peJSA9ij35HsA7xUb3Ece/s320/IMG_20221115_114213.jpg" width="240" /></a></div>Valassafareita järjestetään marras-tammikuussa. Tromsassa eletään viimeisiä päiviä ennen kaamoksen alkamista. Nyt oli mitä parhain hetki ja sää lähteä meriretkelle. Kyllä maailma on kaunis! <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7lEFXtTm05le7neFIckY2dTbDksH-7YtAbdLOAOg8R-45ICITtk_sFxXMQVCLqLFKvVfKb5rSvV7rtMmGz6ZJME_A7EHp85ilBHV6E3e91lpilzCouFFZFNm_WIVUBLzjljUcR4qgtCwKgA8gB2dz3qC2zhieRXYoJ6YSxG3tEMYa0yFsDOjhlLRF/s4470/IMG_20221115_114636__01.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3356" data-original-width="4470" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7lEFXtTm05le7neFIckY2dTbDksH-7YtAbdLOAOg8R-45ICITtk_sFxXMQVCLqLFKvVfKb5rSvV7rtMmGz6ZJME_A7EHp85ilBHV6E3e91lpilzCouFFZFNm_WIVUBLzjljUcR4qgtCwKgA8gB2dz3qC2zhieRXYoJ6YSxG3tEMYa0yFsDOjhlLRF/s320/IMG_20221115_114636__01.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Ja noin ammatillisesti arvioiden, hmmm... opas kertoi kyllä mikä valaslaji näkyi milloinkin, mutta muut tiedot sain kaivaa netistä ihan itse. Laivalla oli esillä valasjuliste, josta näki hyvin eri valaiden koot ja niiden nimet eri kielillä, jopa suomeksi. Opas keskusteli vain edessä istuneiden ihmisten kanssa, mikä harmitti minua, kunnes älysin änkeytyä paikalle. Sain katsella oppaan ottamia upeita valokuvia aiemmilta retkiltä ja kyllä vain, sieltä löytyi valaan pyrstökuvakin!</div>Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com33tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-23466144129553113312022-11-14T18:58:00.002+02:002022-11-20T16:09:20.651+02:00Arkipäivän askareita Norjassa<p>Mitä asioita on hoidettava ensimmäisenä, kun muuttaa Norjaan töihin lyhyeksi aikaa, siis alle puoleksi vuodeksi? D-numeron eli väliaikaisen sosiaaliturvanumeron hankkiminen on avain muiden asioiden aukeamiseen. Varasin ajan Tromsan verovirastosta jo hyvissä ajoin. Työsopimus ja passi kourassa verovirkailija laskeskeli veroprosentin loppuvuodelle ja taikoi minulle tuiki tärkeän D-numeron. Ymmärsin olla ylpeä D-numerostani, kun en ollut saanut hoidettua joitakin asioita ilman sitä. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6pSRNQfRwdxZAZeoOf-RVCZldP55G2YCPVc-PJx0hxN1QVoe3RfRlWesQwc-zTJ4imG9uU9bpN3iohNl4bxzVuXSnj5vYQkHVDiy1zTVedr6F8gxn87jufLFcwmvM_jLDLJkwXJUlDUtVqb1McTRPOLMHumbNFgfS1VFvFbX5zKOJXd9JkMWuwDmd/s4624/IMG_20221101_120306.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6pSRNQfRwdxZAZeoOf-RVCZldP55G2YCPVc-PJx0hxN1QVoe3RfRlWesQwc-zTJ4imG9uU9bpN3iohNl4bxzVuXSnj5vYQkHVDiy1zTVedr6F8gxn87jufLFcwmvM_jLDLJkwXJUlDUtVqb1McTRPOLMHumbNFgfS1VFvFbX5zKOJXd9JkMWuwDmd/s320/IMG_20221101_120306.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;">Vasta D-numeron saatuani pystyin hakemaan Norjalaisen pankkitilin avaamista. Voinhan toki maksaa joka paikassa Visallakin, mutta palkanmaksua ja ruokakaupan ostoksia on kätevämpi hoitaa paikallisella tilillä. Norjassa on käytössä NOK kr eli Norjan kruunut. Hinnat on helppo muuntaa euroiksi, kun esim. yksi euro vastaa aika tarkalleen kymmentä NOK kr. Ja kyllä se yleinen käsitys Norjan hinnoista pitää paikkansa, kaikki maksaa pöyristyttävän paljon. Kuvan jääkarhu komeilee Tromsalaisen pankin tiloissa takanaan pulleat säästöpossut. Norjassa jääkarhuja elää vain Huippuvuorilla, mutta niitä näkee täytettynä Tromsassa arvonsa tuntevissa paikoissa esim. kalleimmissa turistikaupoissa - tai pankissa.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3472" data-original-width="4624" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpNUTeZNpYO3RjwjtKIJSfB1e--P4tgYQhMKDPxHajEkFvmB_Gqvo1zP-q1aSBMzY-GDbESxs0sm2bJOJcEkfXdphE0gxEffORVZ8Ozgj4TjDkvOhYUYp-bZgu3ZuHGjcTfjXQZZZga3KLe5wDuOYxPdCig3g1s9AfeOa5a2Xkc2W38d0BtbKMqu8E/s320/IMG_20221101_120634.jpg" width="320" /></div>Tromssan kirjastorakennus on paitsi komea ulkoapäin, myös maisema sisältä katsottuna yllättää kauneudellaan. Meri ja vastapäinen Storsteinen tunturi (421 mpy) näkyvät hienosti avarista ikkunoista. <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp7DPPW-8YXNMWKjQH57aAXxvCjXlWujaG_i3uiDdZ79M-ONtDkwf2jQmCBjI9dniiWZIbCsmndvP0FRWsgRLhhYWbYDMi44cBI2CDEHJv_VSOjknDmHH8mgqBA9vjPTVnjKrn4DAVO8e1Xqaf8QUATx93BFDvTHJbhrD_md_2m2KMLSPHIMtLz8mF/s4624/IMG_20221101_122002.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp7DPPW-8YXNMWKjQH57aAXxvCjXlWujaG_i3uiDdZ79M-ONtDkwf2jQmCBjI9dniiWZIbCsmndvP0FRWsgRLhhYWbYDMi44cBI2CDEHJv_VSOjknDmHH8mgqBA9vjPTVnjKrn4DAVO8e1Xqaf8QUATx93BFDvTHJbhrD_md_2m2KMLSPHIMtLz8mF/s320/IMG_20221101_122002.jpg" width="240" /></a></div><div>Kirjastokortin hankkiminen on tainnut olla ainoa yhdellä kerralla hoituva asia, kun norjalaiset näyttävät pitävän kankeaa byrokratiaa ja pilkun viilaamista suuressa arvossa. No joka tapauksessa, suomenkielisiä kirjoja löytyy kuvassa olevan hyllykön verran. Lainasin samantien Jari Tervon Rovaniemelle sijoittuvan romaanin ja Tuula Väisäsen kirjan, joka kertoo suomalaisista Jäämeren rannalla kalatehtaalla. Siis hoidin koti-ikävää ja hankin perspektiiviä.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigHpWZ395eZrRr0clPCeZe4D33WDs79S3uKNrYR1We7ZajPpYhlDwFubwz6BeC1ME7PtRgOBsZEBHDhSWkiXMiwjMd4BwI-uvL8bg4EBP9VGh_U4ZeCkLscfLLZmv4abs3KLNGTze_73ulZPOY1nT-xcRNSxUB2LQeU5DqPhXSK9tCGBFcgUFV4RwZ/s4624/IMG_20221105_135053.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigHpWZ395eZrRr0clPCeZe4D33WDs79S3uKNrYR1We7ZajPpYhlDwFubwz6BeC1ME7PtRgOBsZEBHDhSWkiXMiwjMd4BwI-uvL8bg4EBP9VGh_U4ZeCkLscfLLZmv4abs3KLNGTze_73ulZPOY1nT-xcRNSxUB2LQeU5DqPhXSK9tCGBFcgUFV4RwZ/s320/IMG_20221105_135053.jpg" width="240" /></a></div>Jätehuolto on Tromsassa järjestetty notkeasti. Jätepusseja eri jätteille (muovi, ruoka ja paperi/pahvi) on tarjolla ilmaiseksi useissa ruokakaupoissa. Kotona roskat lajitellaan oikean värisiin pusseihin ja tipautetaan alla kuvassa näkyvästä luukusta sisään. Kone lajittelee sitten roskat tunnistamalla pussin.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNbS0cbUmYl7Rx125_OERjblhzDxxou8PdQfFe6R7TCJxdnB1enQZCSjNgdiGK96BNFxJuajTq84Z6jge0B6eIeqvj5ct4VJTgouuMSWGy1WhhZ3a55oCNKgf3akwHdoK5224ktgvw_pRgve2YmZbizKKwkDESywDNzheP8wxAUE61L2H7u7tguUzy/s4624/IMG_20221106_091607.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNbS0cbUmYl7Rx125_OERjblhzDxxou8PdQfFe6R7TCJxdnB1enQZCSjNgdiGK96BNFxJuajTq84Z6jge0B6eIeqvj5ct4VJTgouuMSWGy1WhhZ3a55oCNKgf3akwHdoK5224ktgvw_pRgve2YmZbizKKwkDESywDNzheP8wxAUE61L2H7u7tguUzy/s320/IMG_20221106_091607.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;">Tromsassa toimii aktiivisesti nuorekas suomalainen yhteisö, Tromssan ruijansuomalainen yhdistys. Kävin yhdessä kahvilatapaamisessa ja pian aion myös saunoa puulämmitteisessä rantasaunassa heidän kanssaan. Lähiaikoina he järjestävät Itsenäisyyspäiväjuhlan ja kirkossa lauletaan kauneimpia joululauluja suomeksi.</span></div><p>Norjaan töihin hakeutuessa useimmiten vaaditaan Norjan kielen taitoa. Tulevassa opastyössäni puhutaan pelkästään englantia (ja saksaa) niin asiakkaiden kuin työyhteisönkin kanssa. Omia asioita hoitaessa olen kuitenkin huomannut, että esim. päätökset tulevat kotiin norjaksi tai opastustekstit saattavat löytyä vain Norjan kielellä. Ruotsin kieltä taitavana pystyn ymmärtämään norjaa aika hyvin kirjoitettuna, kun käytän siihen aikaa. Sen sijaan puhuttuna saatan pudota kärryiltä aika piankin. Siksipä astelin reippaasti Punaisen Ristin järjestämälle ilmaiselle Norjan kielen kurssille. Siellä meitä eri puolilta maailmaa Norjaan tulleita keskusteli pienryhmissä paikallisen vapaaehtoisen työntekijän johdolla. </p></div>Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-25058515317798479272022-11-07T19:27:00.004+02:002022-11-20T16:09:49.448+02:00Tupsahdin talveksi Tromsan tuntureille<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgyZu35DLIGzx79gofc-5Pm7eUrTBVDzsABQqmEjNwvCFTM0xogdVAvPhDHoRhKu8Txf0mkoS2G-riIuHilIALieRydt6GCXNpq4IKHZqINIYtSoxCQhB4uJsXIf-xBX_8-6BwBlfcbItopHqkqQe5z_Er9yc5b85fhWVEG-AhjsLG53eCXxymJ7ld/s4624/IMG_20221103_140322.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3472" data-original-width="4624" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgyZu35DLIGzx79gofc-5Pm7eUrTBVDzsABQqmEjNwvCFTM0xogdVAvPhDHoRhKu8Txf0mkoS2G-riIuHilIALieRydt6GCXNpq4IKHZqINIYtSoxCQhB4uJsXIf-xBX_8-6BwBlfcbItopHqkqQe5z_Er9yc5b85fhWVEG-AhjsLG53eCXxymJ7ld/s320/IMG_20221103_140322.jpg" width="320" /></a></div>Hip hei hurraa! Yksi pitkäaikainen haaveeni on toteutumassa, kun sain talveksi opastöitä Norjasta, Pohjolan Pariisiksi kutsutusta Tromsasta. Pieni, mutta sievä majapaikkani sijaitsee naapurisaarella, Kvalöyassa aivan tunturin juurella, meren rannassa. Marraskuun aurinko suo anteliaasti viimeisiä säteitään ennen kuusi viikkoa kestävän kaamoksen alkamista. Miltä näyttää ja tuntuu pimeä aika koko joulukuun? Kuinka kiihkeästi odotan sitten tammikuun puoliväliä, kun valoa taas pilkahtaa. Paikalliset ihmiset kehuvat maaliskuuta upeaksi ulkoilukuukaudeksi tunturissa. Lumessa ja valossa. Vaikka tämän pitäisi olla tuttua Lapin ihmiselle, tunnen olevani elämässä uudessa kohdassa. Kaikki tuntuu yht´äkkiä tuoreelta.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNPnEkT6kDmVShtsMxJCO43tM6H9ENpoTR9uAkk1KcRK6E4Fjug6hBx6QPji0JNi1puNL-1F-9EtTHNFRKnx_xTolDSDE3yKWItXP0HU_P_UptIHzye7w-hdabjvOcxenQd8Gn4zvige4GHJalTj9gPptEY4gv8ozz7gTp1VXg1pOdrlYTT-68DzxL/s4624/IMG_20221105_104426.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNPnEkT6kDmVShtsMxJCO43tM6H9ENpoTR9uAkk1KcRK6E4Fjug6hBx6QPji0JNi1puNL-1F-9EtTHNFRKnx_xTolDSDE3yKWItXP0HU_P_UptIHzye7w-hdabjvOcxenQd8Gn4zvige4GHJalTj9gPptEY4gv8ozz7gTp1VXg1pOdrlYTT-68DzxL/s320/IMG_20221105_104426.jpg" width="240" /></a></div>Kun asuu meren ja tunturin välissä, niin maisemat ovat kohdallaan. Pakkasin reppuun kahvit, kartan sekä kuumaa keittoa ruokatermariin. Alhaalla meren lähellä maa litisee ja lotisee vaelluskengän alla, mutta ylhäällä tunturissa kuiva kylmyys kovettaa maan helppokulkuiseksi. Tiheän tunturikoivikon jälkeen hengästyneelle ja monen tauon tarvinneelle kiipeäjälle avautuu avoin paljakka. Ilmankos pohkeissa polttelee, nousua kertyy noin 450 m! On ihanan tyyntä. Helppo olla. Tarkistan kartasta tunturin nimen ja en ole uskoa silmiäni. Kotitunturini nimi on Finnlandsfjellet! Tunnen oloni kotoisaksi. <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQDna8h3zAWt397d80SNK6LGgm_RlzHrF76hadZdG6zOvcrqg9negMlBLI6gFgfpXGwRND34K3CMMJNzVajOvzD-N1TzHDo6avz3vIG5tRDkb8h4WEEMchMNoxbAE46lxWxLGcGoc_6IFUb5OrQVYdcA7loxsAaw2QHcBPFBJ0FMuFLlX3FSMDjYwt/s4624/IMG_20221103_120201.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3472" data-original-width="4624" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQDna8h3zAWt397d80SNK6LGgm_RlzHrF76hadZdG6zOvcrqg9negMlBLI6gFgfpXGwRND34K3CMMJNzVajOvzD-N1TzHDo6avz3vIG5tRDkb8h4WEEMchMNoxbAE46lxWxLGcGoc_6IFUb5OrQVYdcA7loxsAaw2QHcBPFBJ0FMuFLlX3FSMDjYwt/s320/IMG_20221103_120201.jpg" width="320" /></a></div>Katselen ympärilleni ja joka puolella siintää sinisiä vuoria tai tuntureita sekä vuonoja. En oikein osaa päättää mihin suuntaan osoittaisin kameralla. Marraskuinen tunturi näyttää ensin aivan elottomalta, sitten huomaan vitivalkoisen kiirunan kipittävän aivan jalkojeni juuressa. Se ei vaivaudu nousemaan lentoon, vaan jatkaa kulkuaan kohteliaasti kauemmaksi. Muutamat näkemäni porot tarkkailevat menoani syödessään tai maassa makaillessaan. Lumilämpäreillä juoksevilla sopuleilla näyttää pitävän sitäkin enemmän kiirettä, ehkä ahnas peto voi napata koska tahansa. <div><br /></div><div>Paluumatkalla tunturikoivikossa huomaan pikkuparven punatulkkuja lennähtelevän sinne tänne. Päätän seikkailla tiheäksi istutetun kuusikon kautta ja samalla mielessä läikähtää muistot Kilpisjärven pihkalle tuoksuvista istutuskuusikoista. Tunnen oloni onnekkaaksi löytäessäni sammalikosta pieniä suppilovahveroita. Nyt saan lohen kanssa sienikastiketta!<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2APWj48tOLFoWlQIZbYZiNEcuHRddbUINs_QbYqBnHhHOa5i4TT3sbdKoeBx3K2SJas4NocVokO27Umu9K9V_gyxb2KBgCROkRFMyZlHChQ8xKYRocDg2_NKIwcsGiAZNP2OgPNQiWMJP-W6NxQiLUovOhKqjeuyAP_zObeOOjc5WvuFdMQTMcMZ2/s4624/IMG_20221106_114942.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3472" data-original-width="4624" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2APWj48tOLFoWlQIZbYZiNEcuHRddbUINs_QbYqBnHhHOa5i4TT3sbdKoeBx3K2SJas4NocVokO27Umu9K9V_gyxb2KBgCROkRFMyZlHChQ8xKYRocDg2_NKIwcsGiAZNP2OgPNQiWMJP-W6NxQiLUovOhKqjeuyAP_zObeOOjc5WvuFdMQTMcMZ2/s320/IMG_20221106_114942.jpg" width="320" /></a></div>Retkeillessä en voi olla vertaamatta Suomen ja Norjan tapaa järjestää asioita. Ainakin tässä lähellä tunturikoivikossa sijaitsevat laavut näyttävät silmiini jotenkin vaatimattomilta ja kotikutoisilta. Laavuihin on rakennettu sisälle penkit ja pöydät. Puuliiteriä ei löydy. <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI7eAnTX2U-KZ_gWP36Wd2YPsiL3Ksuvz0RbYODeXTLMiIEReoTOfRUqjZs0Fi7M5lB65DD6N9iPua8DKRLySA3V1KT3NSNbuI1HoU0S1Qsdttm_Nzt4UED8b0Vr4FnvFzsQwF7VWrDk3ULtaUn-fTOo4h3ciPfNUUD2sG2gmWemBSggyV9BqBJ3CT/s4624/IMG_20221106_100239.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI7eAnTX2U-KZ_gWP36Wd2YPsiL3Ksuvz0RbYODeXTLMiIEReoTOfRUqjZs0Fi7M5lB65DD6N9iPua8DKRLySA3V1KT3NSNbuI1HoU0S1Qsdttm_Nzt4UED8b0Vr4FnvFzsQwF7VWrDk3ULtaUn-fTOo4h3ciPfNUUD2sG2gmWemBSggyV9BqBJ3CT/s320/IMG_20221106_100239.jpg" width="240" /></a></div>T-merkki kertoo tämän laavun rakennuttajan, Den Norske Turistforening. <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF0xMRsK6eQ1IKxteL4Ep1ySp9HhI8iD85Lh5gYvPzkLrNnbN_kRYDojHdqEvwXtjGuHIkxwtiOdFitFXEJZ7yXABw7wrDQvvbPAInkDrpyY782cBYkC5CyrJ82ivkriLTLGSrPfE-z4j1SpwRGlAX1Q4qeoDoc6zbYoMbmijS65cI9ALQewOWgqqj/s4624/IMG_20221102_121539.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3472" data-original-width="4624" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF0xMRsK6eQ1IKxteL4Ep1ySp9HhI8iD85Lh5gYvPzkLrNnbN_kRYDojHdqEvwXtjGuHIkxwtiOdFitFXEJZ7yXABw7wrDQvvbPAInkDrpyY782cBYkC5CyrJ82ivkriLTLGSrPfE-z4j1SpwRGlAX1Q4qeoDoc6zbYoMbmijS65cI9ALQewOWgqqj/s320/IMG_20221102_121539.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;">Tätä laavua pystyy säätämään sään mukaan vetoketjullisella pressulla. Lämmittääkö pieni kamina sisällä? Laavun katto on peitetty kuntalla, joten se todellakin maastoutuu luontoon.</span></div><br /><p></p></div>Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-13828593242608957582022-07-07T07:10:00.000+03:002022-07-07T07:10:19.565+03:00Kuplivaa suppailuniloa ilmassa!<p>Suppailin monena iltana peräkkäin Kökarin rantavesillä niin kauan kuin sää suosi. Sitten tuuli onkin puhaltelullaan pakottanut minut pysymään turvallisesti maan kamaralla. Alkuhankaluuksien jälkeen suppailun ilo on pulpahtanut pintaan. Olin jonkinlaisessa flowtilassa supatessani myötätuuleen Kökarin koulun rannasta Sandvikeniin. Eteneminen tuntui niin helpolta ja kevyeltä. Olin onnellinen aalloilla ratsastaja lämmön helliessä ihoa. </p><p>Yksi kauneimmista paikoista lähteä suppailemaan Kökarissa on kirkon rantakalliot. Kuvat ovat sieltä. Kallioille laskeudutaan Pyhän Annan kirkon takana olevalta lintulavalta rantaa kohti. Sieltä pääsee myös uimaan ja se on suosittu paikka ihastella auringonlaskua. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPH_5YmWTBSkCRPzcGS6yvppsI8CUAYbmPZr2tPIGTxTs19UfHOOV2VOocW_oxtpX9dSBLk74zBoSOTNNskc1RADMzfys9EWKBlJ1lU_HwpvMgTeCgw40PixMNnaGLg6S22bgh6dFo1dKafgQMq8Wjd1EvmK-xSE3PO1J5Go0gs3WC-F5f4ZiCr-Cd/s1305/IMG-20220626-WA0019__01__01%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="921" data-original-width="1305" height="226" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPH_5YmWTBSkCRPzcGS6yvppsI8CUAYbmPZr2tPIGTxTs19UfHOOV2VOocW_oxtpX9dSBLk74zBoSOTNNskc1RADMzfys9EWKBlJ1lU_HwpvMgTeCgw40PixMNnaGLg6S22bgh6dFo1dKafgQMq8Wjd1EvmK-xSE3PO1J5Go0gs3WC-F5f4ZiCr-Cd/s320/IMG-20220626-WA0019__01__01%20(1).jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Tykkään vaihdella suppailuasentoa. Laskeudun välillä polvilleen ottamaan vastaan veneiden aallot tai muuten tuulisessa paikassa - tai muuten vain vaihtelun vuoksi. <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRCRlR4RaUynBV9gyb-QDKLRWdes18eulAjiEiB2LYJwTcrywp7gEBpOVwMKnETDTrSYtUGWxwaWlqY_qfvkSZl69lLLQqhtfImZ6HzDcgYrxt2E6qPVuvhW3QVJw3wQDpMGLLqmariZuFUWnnN7DRzArVMXv6wBVMTXDEP7OAIoJapQ0UpklbEq3g/s2048/IMG-20220626-WA0017.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="921" data-original-width="2048" height="144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRCRlR4RaUynBV9gyb-QDKLRWdes18eulAjiEiB2LYJwTcrywp7gEBpOVwMKnETDTrSYtUGWxwaWlqY_qfvkSZl69lLLQqhtfImZ6HzDcgYrxt2E6qPVuvhW3QVJw3wQDpMGLLqmariZuFUWnnN7DRzArVMXv6wBVMTXDEP7OAIoJapQ0UpklbEq3g/s320/IMG-20220626-WA0017.jpg" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8N2CsX7zk-Zmws_UBHv8_U5-4Qy7L0pdEFTxyce9rYDAU-AamnBxuHkXFKK3UVKb2VIigo9C9ol33GW48XQNMg5gHWZrpTLhxX4JHV_PoDNtQ5sFsq9rDsoIpNqvaYQk9okccQVXJw2Vr-ceBqsi2I6dJNuBN0WFRPAy6_VlBWoDwMYkJBF6ymGat/s1713/IMG-20220626-WA0020__01.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="921" data-original-width="1713" height="172" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8N2CsX7zk-Zmws_UBHv8_U5-4Qy7L0pdEFTxyce9rYDAU-AamnBxuHkXFKK3UVKb2VIigo9C9ol33GW48XQNMg5gHWZrpTLhxX4JHV_PoDNtQ5sFsq9rDsoIpNqvaYQk9okccQVXJw2Vr-ceBqsi2I6dJNuBN0WFRPAy6_VlBWoDwMYkJBF6ymGat/s320/IMG-20220626-WA0020__01.jpg" width="320" /></a></div><div><br /></div>Alussa on oma haasteensa löytää tasapaino silloin kun nousee seisomaan laudalle. You Tubesta katsomieni ohjeiden mukaisesti reilu pyllistys pitäen painon käsillä tuntuu toimivan. Kutsun toimitusta leikkisästi "ylösnousemukseksi".<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6vtXz6PLfYz6FvrmUyjGx9vGVMrEMTptjJdUAGOa2QfKmEBUH9uqSam-zv8ExHmyzEwIsCLCWpadX9sp_-1PjZTH5LAbWX4HrJKHz7wmKKwOi5vpYTX0wDROQQW0i9F5yEy79-77Q2LW1sHnM3DcZUKSR5wzOWTLZsVWoUoJyqLol_zWQx-ebYgC1/s1916/IMG-20220626-WA0025__01%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1916" data-original-width="861" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6vtXz6PLfYz6FvrmUyjGx9vGVMrEMTptjJdUAGOa2QfKmEBUH9uqSam-zv8ExHmyzEwIsCLCWpadX9sp_-1PjZTH5LAbWX4HrJKHz7wmKKwOi5vpYTX0wDROQQW0i9F5yEy79-77Q2LW1sHnM3DcZUKSR5wzOWTLZsVWoUoJyqLol_zWQx-ebYgC1/s320/IMG-20220626-WA0025__01%20(1).jpg" width="144" /></a></div><br />Onnistuneen retken yksi kohokohdista on eväiden nauttiminen rantakalliolla. Parhaassa tapauksessa termospullosta löytyy tilkka viiniä pakastemansikoiden kanssa. <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4K9ORaYqd_VIb90Enh9p_1Z2T9_ui8A06UlsBgiBezhIsoccNR6DvAiI1TRhoLuEEgzpxtRuKbOKBseSDIlEQLRhMNMqqhII9gnyCBtrup749gGLzeiBlhH5g8E8LWSxcRnqeHltrkCdxYk8yD8VH6tXik1FPTckOQdDxLiDV8dSazl8QPuzkBH1f/s1600/IMG-20220627-WA0002.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4K9ORaYqd_VIb90Enh9p_1Z2T9_ui8A06UlsBgiBezhIsoccNR6DvAiI1TRhoLuEEgzpxtRuKbOKBseSDIlEQLRhMNMqqhII9gnyCBtrup749gGLzeiBlhH5g8E8LWSxcRnqeHltrkCdxYk8yD8VH6tXik1FPTckOQdDxLiDV8dSazl8QPuzkBH1f/s320/IMG-20220627-WA0002.jpg" width="144" /></a></div><br /><p>Kiitos kuvista Elisa!</p>Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-21706539840939206962022-06-30T12:47:00.004+03:002022-06-30T14:21:29.327+03:00Kuin vastasyntynyt poron vasa suppilaudalla<p><span style="font-family: arial;">Onpa hauskaa opetella aivan uutta taitoa ja vähintään yhtä riemukasta on pölvästellä yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihmisellä on oikeus omiin virheisiinsä, yrittää ensin jollakin tavalla ja huomata sitten, että näin se ei vissiin ainakaan toimi. Sen jälkeen on hyvinkin antoisaa katsoa opetusvideoita asiasta ja kokeilla ohjeiden toimivuutta käytännössä. </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4UKd5gp_fNaYsz1ktJP-9kNaMtKoPPQfQ7eUZs1uGHtNALZpEWUx6anpX_ir3nvAb28Eh2HG3oc9Ih5Fm8hRpH0d9hdRuZVuEC1gfuczpTaKjsHEVI7fAiPxJ8AgfouovYYCJ9OEnrtqpKJ6ry6fyT8OtbusgfXs3G-y4bX6vG1_hm-Bokf6GWejY/s2048/IMG-20220626-WA0023.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="921" data-original-width="2048" height="144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4UKd5gp_fNaYsz1ktJP-9kNaMtKoPPQfQ7eUZs1uGHtNALZpEWUx6anpX_ir3nvAb28Eh2HG3oc9Ih5Fm8hRpH0d9hdRuZVuEC1gfuczpTaKjsHEVI7fAiPxJ8AgfouovYYCJ9OEnrtqpKJ6ry6fyT8OtbusgfXs3G-y4bX6vG1_hm-Bokf6GWejY/s320/IMG-20220626-WA0023.jpg" width="320" /></span></a></div><p><span style="font-family: arial;">Ystäväni Merja tarjosi jo talvella ostettavaksi laadukkaan, vähän käytetyn RedPaddle suppilaudan. Hän kertoi minulle etukäteen seuraavaa: "H<span color="var(--primary-text)" style="white-space: pre-wrap;">ieman kapeampi malli ja terävämpi</span><span style="white-space: pre-wrap;"> nokka</span><span color="var(--primary-text)" style="white-space: pre-wrap;"> kuin ihan aloittelijan laudassa. Silloin syö hyvin aaltoja ja sopii hyvin pituudeltaan pienikokoiselle. Lisäherkkuina on äänenvaimennin tyhjennysvaiheessa (on kova ääni muutoin). Takuuta viidestä vuodesta on käytettävissä vielä kolme vuotta. Tämä lauta on autollisella kätevä, kun se kulkee omassa kantorepussa, jota voi myös vetää perässä kuin matkalaukkua. Repussa kaikki tarvittava pumppuineen yms. Ei toki vedä vertoja kajakille jos siitä tykkää enemmän, mutta tämä kulkisi kaikkialla mukana autossa."</span></span></p><p><span style="font-family: arial;">Mietin asiaa talvikuukausina paukkupakkasten Lapissa aina nukkumaan mennessä. Laatu maksaa, onko tämä liian kallis minulle vai onko tämä huipputilaisuus hankkia käytettynä helmi? Ajatukset karkailivat kesäiseen Kökariin ja hahmottelin jo paikkoja, joista voisin lähteä vesille. Näin mielessäni ilta-auringon kultaamia silokallioita, joita voisin ihastella suppilaudalta. </span></p><p><span style="font-family: arial;">Tavatessamme Merjan kanssa kesän alussa emmin vielä asiaa, mutta niin vain kaupat lyötiin lukkoon. Lisäksi hankin kevyen hiilikuitumelan, kelluntaliivit, vesitiiviin pussin tavaroille ja kännykälle sekä kattotelineen autoon. On todella kätevää säilyttää suppilautaa valmiiksi täytettynä ja sitoa se kiinni auton katolle pikkumatkoille Kökarissa. Laudan pumppaaminen täyteen tai tyhjentäminen ja rullaaminen laukkuun voi tuntua helteellä turhan hikiseltä hommalta. </span></p><p><span style="font-family: arial;">Odottelin kärsimättömänä meriveden lämpenemistä. Turvallisuus on kuitenkin tärkein asia! Annoin suppilaudalle nimeksi Meri, koska se on siirtynyt Merjalta Riitalle ja koska lautaa on käytetty ja tullaan seuraavaksi käyttämään merellä. Juhannusviikolla päätin kokeilla tuleeko hommasta yhtään mitään. Olin niin jännittynyt, että kaikki saamani tekniikkaohjeet haihtuivat taivaan tuuliin.</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDkleT_9nLtZJOLugucB0PVllXCedRmIRRDH4sHIP8CxJfMvTPQfQWeqnZsF5PEN2SBFy9zP0IJDCcn1D8meHzNNGgNWM7P1Pu_Lp_faF2uHushk_T_M6AdTi39SPH2cchav-_G9xN8uu-s2kZVmCV_ctzPRJV6c848GHFAVgixETl3JayYltADrDo/s1557/IMG-20220625-WA0030.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="1557" data-original-width="894" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDkleT_9nLtZJOLugucB0PVllXCedRmIRRDH4sHIP8CxJfMvTPQfQWeqnZsF5PEN2SBFy9zP0IJDCcn1D8meHzNNGgNWM7P1Pu_Lp_faF2uHushk_T_M6AdTi39SPH2cchav-_G9xN8uu-s2kZVmCV_ctzPRJV6c848GHFAVgixETl3JayYltADrDo/s320/IMG-20220625-WA0030.jpg" width="184" /></span></a></div><span style="font-family: arial;">Opettelin suppilaudan kiinnitystä auton katolle. Ristiin sitominen ja liinojen reipas kiristäminen osoittautuivat toimivaksi keinoksi. Ja toki Kökarin lyhyillä siirtymillä voi ajella hissukseen. </span><div><span style="font-family: arial;"><br /></span><div><span style="font-family: arial;">Evän kiinnitystä oli myös harjoiteltava. Pikkutarkkaa näpräämistä. Ensimmäisellä kerralla asensin sen väärinpäin, kuinkas muuten.</span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">Karkuremmi jalassa turvaa suppilaudan pysymisen lähellä yllättävissä sukelluksissa. Niitä tapahtui ensimmäisillä kerroilla. </span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB5lt6uHe9K1eo9bhRES-7_uaqZfU9r6pjzn4bpnmoYijqaaOgl2_mfjb0-PVH-9Z1pUkXoK21htsFpgqUFOsqS_6dji5o9CoVR6qsUYwELTZC1KjjnvmFq8eAMHPtoaArRlbp7ZxIqSe5VAAyvf-fZ2DhNitB-EVkmUDvcYK_DxVbI568nrZMInnv/s1600/IMG-20220625-WA0032.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB5lt6uHe9K1eo9bhRES-7_uaqZfU9r6pjzn4bpnmoYijqaaOgl2_mfjb0-PVH-9Z1pUkXoK21htsFpgqUFOsqS_6dji5o9CoVR6qsUYwELTZC1KjjnvmFq8eAMHPtoaArRlbp7ZxIqSe5VAAyvf-fZ2DhNitB-EVkmUDvcYK_DxVbI568nrZMInnv/s320/IMG-20220625-WA0032.jpg" width="144" /></span></a></div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1nmQUUMP413mQiHb64ftdAttHL0BDfrv3Fs7WDFgm1-N9A6fa6t-cRVtJEgVyvrd75IPDEmZnvQY1ObwzO1F-5CA3STeqq4E1r9230kGGRIakjTQn8Ltu2SMrz2pMsxlhgbGSskOapC7LZOyoG9Zz-vzKKAujvwlrz1tqiujpa3XnpfkPwoudCfBK/s1600/IMG-20220625-WA0038.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1nmQUUMP413mQiHb64ftdAttHL0BDfrv3Fs7WDFgm1-N9A6fa6t-cRVtJEgVyvrd75IPDEmZnvQY1ObwzO1F-5CA3STeqq4E1r9230kGGRIakjTQn8Ltu2SMrz2pMsxlhgbGSskOapC7LZOyoG9Zz-vzKKAujvwlrz1tqiujpa3XnpfkPwoudCfBK/s320/IMG-20220625-WA0038.jpg" width="144" /></span></a></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><span style="font-family: arial;">Meloin aluksi polvillaan aika pitkään, koska silloin tasapaino löytyy helposti. Ehdin jo ajatella, että uskallankohan koskaan nousta pystyyn. Sitten muistin, että pienet lapsethan konttaavat juuri niin pitkään kuin tarvitsevat ja nousevat sitten aikanaan ylös. Mikäs kiire mulla on?<br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB8ZLRfWCHpylLumswkCe7UV85AqFp8-pszimgwUMWEzOgX2XSoNPO6CgSoFvJlCOhs20Y9xPABkw4yoasbnjU-97T4Rn_UMLB6AAZL240AoA3lytZ90gRE6Ux3NnOeansZS2RkTL7WieRC6lkCO-YluFCXKIyChfZguk5tEMlMahB6mv8iIZ1QH9E/s1600/IMG-20220625-WA0048.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1600" height="144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB8ZLRfWCHpylLumswkCe7UV85AqFp8-pszimgwUMWEzOgX2XSoNPO6CgSoFvJlCOhs20Y9xPABkw4yoasbnjU-97T4Rn_UMLB6AAZL240AoA3lytZ90gRE6Ux3NnOeansZS2RkTL7WieRC6lkCO-YluFCXKIyChfZguk5tEMlMahB6mv8iIZ1QH9E/s320/IMG-20220625-WA0048.jpg" width="320" /></span></a></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><span style="font-family: arial;">Yritin ensin nousta pystyyn hankalista asennoista. Liian huteraa, apua! Sitten otin tukea laiturista.<br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZW6DdEYpnI3BXIjIckArreW0ZTmLslVm4Zy7m-RratUow6uHWq_sn9rAtHDa4lswCQu7ZmuZ_ZQB2lpyGL2Hmg2jYD3hescQZ5oYs4DH9lF-_Y_eVPNi96WbQi1G-qWFzrGear9IgTvxUq6y3DEuX_Rb3JMi6895-53aL0exotLRXEeQL1THTc_TW/s1479/IMG-20220625-WA0052.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="1479" height="138" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZW6DdEYpnI3BXIjIckArreW0ZTmLslVm4Zy7m-RratUow6uHWq_sn9rAtHDa4lswCQu7ZmuZ_ZQB2lpyGL2Hmg2jYD3hescQZ5oYs4DH9lF-_Y_eVPNi96WbQi1G-qWFzrGear9IgTvxUq6y3DEuX_Rb3JMi6895-53aL0exotLRXEeQL1THTc_TW/s320/IMG-20220625-WA0052.jpg" width="320" /></span></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; text-align: left;">Kokeilin seisoa sivuttain laudalla. Kääk miten kiikkerää menoa!</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg23dgi8mrFOUe3POCCU1nIftAoZA8YPJic-fyynt1609Ifahx9k57joZozuC2mZyswcgrQUzi5xMg1dEzWc2PKK5rURzML5Noe1hfE-TPYT6P7xP2_20cslD741giHfDmjU64HeOGdGPV8UKEFtYmuYnCPrXHqLWFitqGii1gYWyk6zyD1q0VhLzMQ/s1367/IMG-20220625-WA0019.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="1367" data-original-width="1026" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg23dgi8mrFOUe3POCCU1nIftAoZA8YPJic-fyynt1609Ifahx9k57joZozuC2mZyswcgrQUzi5xMg1dEzWc2PKK5rURzML5Noe1hfE-TPYT6P7xP2_20cslD741giHfDmjU64HeOGdGPV8UKEFtYmuYnCPrXHqLWFitqGii1gYWyk6zyD1q0VhLzMQ/s320/IMG-20220625-WA0019.jpg" width="240" /></span></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><span style="font-family: arial;">Aloittelijan haparoivat otteet ovat ensiaskeleita oppimisen tiellä. Noustessani pystyyn oloni oli yhtä hutera kuin vastasyntyneellä poron vasalla. Jalat tutisivat ja teki mieli laskeutua takaisin turvaan. Miksi en ostanut aloittelijalle tarkoitettua suppilautaa? Opinko ja uskallanko retkeillä tällä laudalla?<br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikFUibtubUNTijkEHItE9ZqpUhO2owMZD7-iS7Fzfvwmi5erI6SIK97kMvZMO6iDjb96VN0F6DnzBLq-tJGIzTMSMYp6U4K2q3VVhK3YsagM5l6Yqg0iASDkArWQPlbpUqveZXxULesRGzvJ2mDFH1CDwY-jHDmYgOfE6E_mA5YFtYTTR80A-gJpGg/s1600/IMG-20220625-WA0011.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1600" height="144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikFUibtubUNTijkEHItE9ZqpUhO2owMZD7-iS7Fzfvwmi5erI6SIK97kMvZMO6iDjb96VN0F6DnzBLq-tJGIzTMSMYp6U4K2q3VVhK3YsagM5l6Yqg0iASDkArWQPlbpUqveZXxULesRGzvJ2mDFH1CDwY-jHDmYgOfE6E_mA5YFtYTTR80A-gJpGg/s320/IMG-20220625-WA0011.jpg" width="320" /></span></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial;">Kiitokset Elisalle kuvista!</span></div></div>Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-66390186586354312442022-06-23T21:44:00.004+03:002022-06-23T21:44:59.940+03:00Tunturin tyttö saaristossa <p>Blogini Tunturin kosketus on viettänyt uinuvaa vaihetta pitkään, kun kirjoittajalla on ollut jotenkin paikallaan polkeva olo. Ikään kuin sanottava olisi sanottu tässä muodossa - ja kuka nyt jaksaa vanhaa jauhaa loputtomiin. Olen saanut paljon voimaa tuntureista, ja saan edelleen silloin kun tulee tilaisuus. Olen siitä hyvin kiitollinen.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmW1v62FQBwCUjJJOVH_fMvf8zFUofN3kmp6uzDaW2BzhqsioPurSdtCG1phiUOgq-Wd5QOq_a21yoBofaHZTE3lclyUItrlN4D3zBjBqJlQmBlZHmoX35Kxyf9sBjEc5b7oy-rpF4ZjcZFwK_EPKFxguqvFazWMRB7SnXp6VjHwu9W95IsMyNuJnT/s4624/IMG_20220623_112607_Bokeh.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmW1v62FQBwCUjJJOVH_fMvf8zFUofN3kmp6uzDaW2BzhqsioPurSdtCG1phiUOgq-Wd5QOq_a21yoBofaHZTE3lclyUItrlN4D3zBjBqJlQmBlZHmoX35Kxyf9sBjEc5b7oy-rpF4ZjcZFwK_EPKFxguqvFazWMRB7SnXp6VjHwu9W95IsMyNuJnT/w240-h320/IMG_20220623_112607_Bokeh.jpg" width="240" /></a></p><p>Pitkän aikaa koin oloni kotoisimmaksi nimenomaan ja jopa pelkästään tunturissa. Kuin se olisi kietonut minut hyväksyntäänsä kyselemättä puutteistani, tarjonnut avaria näkymiä aukomaan mieltä ja rääkännyt kehoa tuntureita ylös ja alas kulkiessa. Tuntureiden antia en pysty täysin sanoittamaan, eikä liene tarvettakaan. Tunturit ovat koskettaneet minua hyvää tekevällä tavalla. Haluan pysyä siinä kosketuksessa jatkossakin.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Kxu4F-dHCAvjDh5dCxyEabIGgJ31Cg4btE3Mlmi6lDrR471lLI9J-mmPtvvzXy6aplzuY4h8x4cgi-6W48WRxUPvsX-KRgijQVgBx_D2Hh1byp1nT1K51hZMt8teRMtBcBWXjBOIrnvJdqbSFEB8MTLQ5HA5XLlWLRNCcql0xuHtjrZexFkIzECL/s4624/IMG_20220619_145753.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Kxu4F-dHCAvjDh5dCxyEabIGgJ31Cg4btE3Mlmi6lDrR471lLI9J-mmPtvvzXy6aplzuY4h8x4cgi-6W48WRxUPvsX-KRgijQVgBx_D2Hh1byp1nT1K51hZMt8teRMtBcBWXjBOIrnvJdqbSFEB8MTLQ5HA5XLlWLRNCcql0xuHtjrZexFkIzECL/s320/IMG_20220619_145753.jpg" width="240" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Kxu4F-dHCAvjDh5dCxyEabIGgJ31Cg4btE3Mlmi6lDrR471lLI9J-mmPtvvzXy6aplzuY4h8x4cgi-6W48WRxUPvsX-KRgijQVgBx_D2Hh1byp1nT1K51hZMt8teRMtBcBWXjBOIrnvJdqbSFEB8MTLQ5HA5XLlWLRNCcql0xuHtjrZexFkIzECL/s4624/IMG_20220619_145753.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><span style="text-align: left;">Kesäkuun alussa saavuin toiseen mielenmaisemaani, Ahvenanmaan saaristoon Kökariin. Ahkeroin kesän Kökarin Kotiseutumuseolla opastaen kävijöitä ja vaalien ainutlaatuista aluetta niillä taidoilla, mitä minulla on. Talven jälkeen isoja taikoja tehdään siivoamalla pölyt ja liat pois</span><span style="text-align: left;">. Joskus siivotessa, vaikka se onkin raskasta työtä, tuntuu kuin vanha vene heräisi iloisesti liplatellen henkiin. Tai kuin perinnetorppaan astuisi entisen asukkaansa näkymätön henki ja kiittäisi saadessaan punaisia pelargonioita ikkunalleen. On kesä ja kohta tulee vieraita!</span></a></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlH7gKh3jib7EjZO0xjzAx46hvnko5Nz3O8ph53UzRbZWHt4X37f9kd-XltXl6fxXzlTeS0sjjuqyrIcaSLAfpwHTvH1w9AslysvrMGRjpdqulARbFeBpZyYC-FXUwLKXqKNJgEgypyOiJdMyzacvpFJFqrwTGKXdRyTQ4ESVnXiLcOJI_PgGwuYfW/s4624/IMG_20220620_122315.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlH7gKh3jib7EjZO0xjzAx46hvnko5Nz3O8ph53UzRbZWHt4X37f9kd-XltXl6fxXzlTeS0sjjuqyrIcaSLAfpwHTvH1w9AslysvrMGRjpdqulARbFeBpZyYC-FXUwLKXqKNJgEgypyOiJdMyzacvpFJFqrwTGKXdRyTQ4ESVnXiLcOJI_PgGwuYfW/s320/IMG_20220620_122315.jpg" width="240" /></a><span style="text-align: left;"></span></div><p></p><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzj378mIz20XbR3VGkyc8OpuUCfRw_yPQW30yxH1D6zgMkv9oFe6miMhLztRheT93PxDShlxwyjanchROyaOMhfZeEQBEv_6gn4qGpuLnDfQDPnbdl03Abr2ooGTgDpcAxJyuZ4NkXkKLNNw32AC60TF60JSFHSOnMg-J8UqndgwWm1elj2hzikAAq/s4624/IMG_20220620_122119.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzj378mIz20XbR3VGkyc8OpuUCfRw_yPQW30yxH1D6zgMkv9oFe6miMhLztRheT93PxDShlxwyjanchROyaOMhfZeEQBEv_6gn4qGpuLnDfQDPnbdl03Abr2ooGTgDpcAxJyuZ4NkXkKLNNw32AC60TF60JSFHSOnMg-J8UqndgwWm1elj2hzikAAq/s320/IMG_20220620_122119.jpg" width="240" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;">Ovien yleisölle avauduttua asettelen museolle kesäkukkien lisäksi</span><span style="text-align: left;"> leikkokukkia korostamaan vanhan esineistön kauneutta. Samalla haluan osoittaa arvostusta sille työmäärälle, jolla museoalue on saatu aikaiseksi. Kökarissa kukkia löytyy runsain mitoin luonnosta, mutta olen saanut viedä kukkia säännöllisesti myös paikallisten ihmisten puutarhoista. Kiitos siitä. </span></div><p><span>Paras aika museotyössä on nyt koettanut, kun esivalmistelut on tehty ja saan opastaa kävijöitä. Siinä samassa aika usein spontaanisti vaihdetaan muitakin kuulumisia. Mistä kaukaa vieraat ovat tulleet ja miten he kokevat Kökarin saaren tai Kökarin kotiseutumuseon. </span></p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC35eaOyJAcdj2pcHXGzfsRg8IsoiPe4axLCg5--pSngrYvTmTqwkgmQbqKtAgh4WTiUdf1Wi-kRKVDfoFzOOPXhSlkRuN0DFVT1Yt6dNo3ECmYqC9yIshR7ibDETbN6BFT1Yf_k-eVNcpIIsgabLyQ_vkpBMcfoF0txfSMfeImbNV3eEna1vqw4KJ/s4624/IMG_20220620_122426.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC35eaOyJAcdj2pcHXGzfsRg8IsoiPe4axLCg5--pSngrYvTmTqwkgmQbqKtAgh4WTiUdf1Wi-kRKVDfoFzOOPXhSlkRuN0DFVT1Yt6dNo3ECmYqC9yIshR7ibDETbN6BFT1Yf_k-eVNcpIIsgabLyQ_vkpBMcfoF0txfSMfeImbNV3eEna1vqw4KJ/s320/IMG_20220620_122426.jpg" width="240" /></a></p><p><span><br /></span></p>Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com2Kökar 22730, Ahvenanmaa59.9207975 20.909129831.610563663821154 -14.247120200000001 88.231031336178845 56.0653798tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-9481169439445557012020-12-14T15:58:00.000+02:002020-12-14T15:58:18.888+02:00Kilpisjärven peilikirkkaalla jäällä luistelemassa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_Sh4sS8-VTSawTuIhadKPGiI5bxFWOZxEH4YentcGI8G2yA7ljYgvPMprw45jj6f_ihPc7B4o670UWIwKvez5iD9R3Nmm8kQ4s4zvi8aZksuYil4c1xQs9xLYQMgnIS-x8dh2aoLd1hs/s2048/Riitta+ja+kirves2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1334" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_Sh4sS8-VTSawTuIhadKPGiI5bxFWOZxEH4YentcGI8G2yA7ljYgvPMprw45jj6f_ihPc7B4o670UWIwKvez5iD9R3Nmm8kQ4s4zvi8aZksuYil4c1xQs9xLYQMgnIS-x8dh2aoLd1hs/s320/Riitta+ja+kirves2.jpg" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWl5z5zwHzg5dozntP5TGzVeIIKQ8hefIFG7EGPEPbGhSrcdMj6kCgTsVbwcckpouB5j4Keg-f9Bpd2pmyFqfHNwUKe1I5qVgbsk-MQysSiIfzIa3PD-FXGo6zPfrnJhH7bEdRISlv58o/s2048/punaiset+luistimet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWl5z5zwHzg5dozntP5TGzVeIIKQ8hefIFG7EGPEPbGhSrcdMj6kCgTsVbwcckpouB5j4Keg-f9Bpd2pmyFqfHNwUKe1I5qVgbsk-MQysSiIfzIa3PD-FXGo6zPfrnJhH7bEdRISlv58o/s320/punaiset+luistimet.jpg" /></a></div>Olipa ainutkertaisen huikea kokemus päästä luistelemaan Kilpisjärven jäällä itsenäisyyspäivän alla. Peilikirkkaan jään läpi näkyi pohjakivet, mikä tuntui aika hurjalta luistellessa. Naskalit, kirves, kelluntatakki ja välillä seura turvasivat menoa. Ensi hätään luistelin punaisilla lainaluistimilla, mutta sitten bussi toi omat retkiluistimeni. Monta päivää oli lauhaa ja tyyntä, ihanteelliset olosuhteet. Pakkasen kiristyessä ja jään vahvistuessa jää alkoi pitää ääntä. Se rasahteli, paukahteli ja ujelsi. Vaikka tiesin jään siinä vaiheessa varsin vahvaksi, silti äänten mukana alkukantainen pelon tunne hulvahti kehon läpi. Siinä sai rauhoitella itseään ja pitää pään kylmänä. <p></p><p>Olen todella kiitollinen tästä luistelumahdollisuudesta. Se on ehdottomasti yksi hienoimmista hetkistäni Kilpisjärvellä.<br /></p>Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com37tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-31446617604541584652020-05-16T16:37:00.000+03:002020-05-16T16:37:25.173+03:00Onnen Tyttö KilpisjärvelläTunsin oloni erityisen onnekkaaksi tänä keväänä, kun sain kutsun Kilpisjärvelle. Monen muun vakiokävijän tavoin olin jo ehtinyt maistella karvasta pettymystä siitä, kuinka Suurtuntureiden valkoiset kyljet jäisivät koskettamatta koronakeväänä. Toisin kävi. Apuani tarvittiin ja samalla pääsin tuulettumaan tunturiin. <br />
<br />
Kilpisjärven ilme oli erilainen kuin muina keväinä. Kovin oli hiljaista, kun paikalta puuttuivat niin norjalaiset kelkkailijat kuin suomalaiset hiihtoporukatkin, puhumattakaan örveltävästä pilkkikansasta. Lunta oli tuprutellut ennätyspaljon. Ihailin monin paikoin koskematonta hankea. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixVrFNIMJYzLTzFwJT6cqAHERjzqLazR_soLc5tcmP0RRXf7t6LFQsRp6rPN-zRmyM1ga7xWkURjOjxgz5eK74MCDGWRTX4OrZmsxSYfG3iXyyq0njS20X3CAZ2y2a6gS5WT3RniJPF2M/s1600/Koivu+Saanan+nokalla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixVrFNIMJYzLTzFwJT6cqAHERjzqLazR_soLc5tcmP0RRXf7t6LFQsRp6rPN-zRmyM1ga7xWkURjOjxgz5eK74MCDGWRTX4OrZmsxSYfG3iXyyq0njS20X3CAZ2y2a6gS5WT3RniJPF2M/s320/Koivu+Saanan+nokalla.jpg" width="240" /></a></div>
Kipusin tulopäivänä suksilla Saanan nokan alle. Pidän tämän kuvan pelkistetystä ilmeestä, jossa näkyy vain ylimpänä kasvava yksinäinen tunturikoivu ja Saanan nokka. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGgoDg0pw-Rz03o5PHfepiJIwU2cf46k7ItZhev4xfyP3Xlt8rElWmQ0ApHRh6zEFukw91wxWGuWOKQZm4WpsoP46bGmfsJwfJtrleKmS6Ip5PWUT1TMJJnomcSm5OxMcmMVddQTBDUOc/s1600/Tunturikoivikkoa+Saana+taustalla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGgoDg0pw-Rz03o5PHfepiJIwU2cf46k7ItZhev4xfyP3Xlt8rElWmQ0ApHRh6zEFukw91wxWGuWOKQZm4WpsoP46bGmfsJwfJtrleKmS6Ip5PWUT1TMJJnomcSm5OxMcmMVddQTBDUOc/s320/Tunturikoivikkoa+Saana+taustalla.jpg" width="240" /></a></div>
Hanki kantoi kaikkialla! Hiihtelin tällä kertaa enimmäkseen lähikoivikoissa voimieni mukaisesti. Toisaalta mieltä jomotti, kun en jaksanut tuttuun tapaan nousta ylös tuntureille, mutta sitten huomasin koivikkoon kätkeytyvän kauneuden. Jokainen puu kasvaa omannäköisenään ja koivikossa puikkelehtiminen suksilla on aika hauskaa. Välillä istahdin kaatuneelle rungolle kuuntelemaan äänikirjaa. Uskon uupumuksen menevän aikanaan ohi, kun kunnioitan voimavarojani nyt ja jatkossa. Ruotsin ja Norjan puolelle ei olisi ollut edes lupa hiihtää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj5RfAV17g6IZTN-LegpP1gzzcRpJ1ZQt7XLvtx6HKgmgEzYN1PstvoDUxg3Ddcmr_zOkG3HV_YaOecf7kwhQmJTA57w6PbyR41IcfbQZgKROqwvmqxcKh3td559Lidvb3R4B8xHlnWUg/s1600/Lumiluolan+paikka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj5RfAV17g6IZTN-LegpP1gzzcRpJ1ZQt7XLvtx6HKgmgEzYN1PstvoDUxg3Ddcmr_zOkG3HV_YaOecf7kwhQmJTA57w6PbyR41IcfbQZgKROqwvmqxcKh3td559Lidvb3R4B8xHlnWUg/s320/Lumiluolan+paikka.jpg" width="240" /></a></div>
Majapaikkani pihapiirissä oli lumikinos, johon lunta kertyy metrikaupalla joka talvi. Leikittelin ajatuksella lumiluolan kaivamisesta. Voisin kaivaa pikku hiljaa, monena päivänä ja ei sen väliä, jos valmista ei tulisikaan... <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL6MTS3pxzHLc8WqxdcVOu3ecEkWXueCTeqVbVvP9azZ_vOvJPoUXIuQYyMAaBeXxB5tW3_PgdliZWFyacpgXM8XHTVu0PJRW7qwX_gF1rnVlqanHtaEIUD-LqpjBEdNjmjp4C3VuMOSs/s1600/Lumiluolan+suuaukko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL6MTS3pxzHLc8WqxdcVOu3ecEkWXueCTeqVbVvP9azZ_vOvJPoUXIuQYyMAaBeXxB5tW3_PgdliZWFyacpgXM8XHTVu0PJRW7qwX_gF1rnVlqanHtaEIUD-LqpjBEdNjmjp4C3VuMOSs/s320/Lumiluolan+suuaukko.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn-C1dcBGmtJ6rHotIcQtc0b7c-giiL90RNhGUAkEGnI4pFVhIQNLKisSTpGALdjhw1OU4urZ4HpcPu_B-NM5CHYnt3_qbHWUGUEpV311Pu_gNZX79R9roeJRQmeXJOMWF6cleWPEOM0w/s1600/lumiluolan+sis%25C3%25A4ll%25C3%25A4.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="1536" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn-C1dcBGmtJ6rHotIcQtc0b7c-giiL90RNhGUAkEGnI4pFVhIQNLKisSTpGALdjhw1OU4urZ4HpcPu_B-NM5CHYnt3_qbHWUGUEpV311Pu_gNZX79R9roeJRQmeXJOMWF6cleWPEOM0w/s320/lumiluolan+sis%25C3%25A4ll%25C3%25A4.jpeg" width="320" /></a></div>
Mutta valmista tuli muistaakseni kolmantena päivänä. Ylemmässä kuvassa näkyy lumiluolan suuaukko, josta kumarrutaan sisälle avaraan tunneliteltan muotoiseen onkaloon. Sisustin luolan mm. porontaljoilla ja nukuin siellä yön tuplamakuupussiin kääriytyneenä. Aamulla saunan lämpö tuntui ihanalle. Aikoinaan opaskouluaikoina nukuin paljon ulkona ja silloin totuin ulkoilmaan niin, etten olisi halunnut enää sisällä nukkuakaan. Nyt yksi yö ulkona riitti. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmAeKHZxtdEYrY8LiDh0sbATaKq3IoaQKc5wcf9ZbsL7mwl0KIh5Egob_hXdtIX2Z_CA4reo8GyowR7ehOD1Yc-S5tA1pyE8Aza8XwCIFgSNHlsV2eNUrQswdTzbvT-ZB-TR1DuW0P9WQ/s1600/Haltilta+vappuna.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmAeKHZxtdEYrY8LiDh0sbATaKq3IoaQKc5wcf9ZbsL7mwl0KIh5Egob_hXdtIX2Z_CA4reo8GyowR7ehOD1Yc-S5tA1pyE8Aza8XwCIFgSNHlsV2eNUrQswdTzbvT-ZB-TR1DuW0P9WQ/s320/Haltilta+vappuna.jpg" width="320" /></a></div>
Vappupäivän retki sai minut kiljahtelemaan riemusta! Istuimme moottorikelkan vetämässä reessä Kilpisjärveltä Haltille. Onko kauniimpaa kuin valkoiset tunturit toisensa jälkeen! Sää vaihteli moneen kertaan päivän mittaan. Näkyvyyttä oli välillä kymmeniä kilometrejä ja välillä taas emme juurikaan nähneet eteemme. Yksi meidän porukasta laski Haltilta alas potkukelkalla, minä sujuttelin suksilla suu messingillä. Suomen korkeimmalta kohdalta laskiessani tunsin olevani monella tavalla lähellä taivasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmeA8ubbp1F6XxkzzTWdV7v0DjsUi_w2R-_YNldvPtRL1LyjZ9GSdEolYPvt14kPh4Aj2CjjLwYqOVWpPwt-wI_ONNJnZVYORifp6dwhZRSQOCBjNemlv_iF-4CGBfyeVTgMkw-EtHmk0/s1600/Haltin+postilaatikolla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmeA8ubbp1F6XxkzzTWdV7v0DjsUi_w2R-_YNldvPtRL1LyjZ9GSdEolYPvt14kPh4Aj2CjjLwYqOVWpPwt-wI_ONNJnZVYORifp6dwhZRSQOCBjNemlv_iF-4CGBfyeVTgMkw-EtHmk0/s320/Haltin+postilaatikolla.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Haltin postilaatikko on uusittu. "Huonompi se on kuin vanha, ei edes vihko pysy kuivana. Kuinka siihen silloin voi kirjoittaa nimensä?", paikallinen moottorikelkkakuski jupisi.<br />
<br />
Toivon kaikille lukijoille voimia tähän korona-aikaan. Tämä on raskasta monelle, ollut myös minulle. Kotivinkki-lehden toimittaja haastatteli äskettäin minua tunturiretkeilystä, kun he haluavat lehtijutullaan innostaa ihmisiä liikkumaan kesäluonnossa. Luonto on ihmeellinen paikka. Se parantaa sanattomasti - riittää, kun sinne menee. Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-29418228848437565422020-03-30T19:58:00.000+03:002020-04-01T19:53:48.097+03:00Kelo kutsuu koskettamaan<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhetPAWvxeZWTF6V4076K9ZfX_GaD8M93jvejLQchnD1UdwPyTPFJbx-Xa9SZTAA3TPQDmayqE6N4lqBNqLDBy64zCV81sSwZ-6CjVBe5NbhPj_ZfjyP3rqiwi_kF-NCXfgXNqkQY7XUQI/s1600/min%25C3%25A4+keloa+vasten.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhetPAWvxeZWTF6V4076K9ZfX_GaD8M93jvejLQchnD1UdwPyTPFJbx-Xa9SZTAA3TPQDmayqE6N4lqBNqLDBy64zCV81sSwZ-6CjVBe5NbhPj_ZfjyP3rqiwi_kF-NCXfgXNqkQY7XUQI/s320/min%25C3%25A4+keloa+vasten.jpg" width="240" /></a></div>
Hopean harmaissa kelopuissa on jotakin viehättävää. Nämä pystyyn kuolleet puuvanhukset seisovat ylväinä vanhoissa metsissä. Kuorettoman kelon ihomaisen sileä tai toisinaan uurteinen pinta tuntuu talvellakin käteen lämpimältä, ellei se satu olemaan jään tai lumen peitossa. Minulla on jokin tarve silitellä kelopuun pintaa, olenpa joskus painanut poskenkin puuta vasten.<br />
<br />
Ei oikein tiedetä, mikä saa elävän puun, vaikkapa männyn kuolemaan ja kelottumaan. Jos Ylläksellä haluaa ihastella vanhoja kelopuita, yksi hyvä paikka on laskeutua Maisematien näköalapaikalta suoraan alas vanhaan metsään. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaGrwuLk1jc-xRrV_2LhIcjfiHazLgWBlLyNWZEB07c4LAgCLZMlJftIwhJmq8ve-tsPP_jC6X5seZaWU0B6TSJHbRNrn4FSass2joOE5mJv7QYYe1Vtx-P_ckqmIv9UEWfYsKwuAuK0s/s1600/kelo1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaGrwuLk1jc-xRrV_2LhIcjfiHazLgWBlLyNWZEB07c4LAgCLZMlJftIwhJmq8ve-tsPP_jC6X5seZaWU0B6TSJHbRNrn4FSass2joOE5mJv7QYYe1Vtx-P_ckqmIv9UEWfYsKwuAuK0s/s320/kelo1.jpg" width="240" /></a></div>
Oletko nähnyt Ylläsjärven liikenneympyrän? Harmaat, oksaiset kelopuut näyttävät upeilta varsinkin lumisina ja valaistuina. Olen ottanut tavakseni kehua ryhmille kuuluisaa liikenneympyrää. Kerran kuitenkin bussilastillinen brittejä hörähti nauramaan, kun joulukuisessa vesisateessa koko maailma taisi näyttää umpisurkealta. Hehkuta siinä sitten...<br />
<br />
Kelopuu on ollut myös suosittu rakennusmateriaali. Ylläksellä näkee aika paljon kelomökkejä. Vierailin vähän aikaa sitten muoniolaisen kuvataiteilija Veli Koljosen kelolinnassa. Valtava kelorakennus tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan. Itse rakennus on ehdottomasti yhtä mieleenpainuva kuin monilahjakas taiteilija tauluineen. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1aeJqrL8VGo9cDZFMWURAwfO6SjKYUm2swAHX_y1hnYdTPTumGXTAIRUzuQiNgGO3q1tD0-Wy3iS4f_ZA7rz5LA09JV23TrbwAPMNQq-3zh75met_YKyiTBPledhK5zp5B-LCsewoZfs/s1600/kelon+pintaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1aeJqrL8VGo9cDZFMWURAwfO6SjKYUm2swAHX_y1hnYdTPTumGXTAIRUzuQiNgGO3q1tD0-Wy3iS4f_ZA7rz5LA09JV23TrbwAPMNQq-3zh75met_YKyiTBPledhK5zp5B-LCsewoZfs/s320/kelon+pintaa.jpg" width="240" /></a></div>
Mikä sitten on konkelo? Alimmassa kuvassa kelopuu on kaatunut toista puuta vasten. Siinä taitaa olla kelokonkelo ja vieläpä kaikilla herkuilla eli lumipeitteellä varustettuna! Tänä talvena vasta tajusin, miksi ranskalaiset oppaat selittävät niin innokkaasti kelon lisäksi suomalaisen termin "konkelo". Mikä siinä naurattaa? Voit tarkistaa itse sanakirjasta (con), mutta minä en ole sitten antanut tätä vinkkiä! Joskus konkelon ääntä voi jäädä kuuntelemaan, kun se narisee tai valittaa kihnatessaan toista puuta vasten. Ei kuitenkaan kannata lähteä vapauttamaan konkeloa omin päin, se on turvallisinta jättää ammattilaisille.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7LNsmSildU4odOuRoXHRyf3R02sLLXb0m2g5ECh2IoUl3FrGOdO_xTNQGBZRsk2Q8rNRPNb9pJQGKkswxDroKnH256d3L0PZRfYfMXGKceBA47xNh0Dz77ZAW7EF7M4v894uWTHuEaDI/s1600/konkelo+lumipeitteell%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7LNsmSildU4odOuRoXHRyf3R02sLLXb0m2g5ECh2IoUl3FrGOdO_xTNQGBZRsk2Q8rNRPNb9pJQGKkswxDroKnH256d3L0PZRfYfMXGKceBA47xNh0Dz77ZAW7EF7M4v894uWTHuEaDI/s320/konkelo+lumipeitteell%25C3%25A4.jpg" width="240" /></a></div>
<br />Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-41210257373072313762020-03-25T17:51:00.001+02:002020-04-01T19:26:15.057+03:00Oletko leikkinyt naavaviiksillä?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0xQLquFm1oDKgEvkXvG7ihDUM2OZKO5xDZspIEZxMoSDc4FW_LwR5n6nH_6JvKLnWLTjOKpnr3YzAR_rzIKl9bd9mbJIoL_9xmlP5gglTdzrB0-S1cQke4EMfUTqSYEggSzAVa-ya5C8/s1600/naavamummo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0xQLquFm1oDKgEvkXvG7ihDUM2OZKO5xDZspIEZxMoSDc4FW_LwR5n6nH_6JvKLnWLTjOKpnr3YzAR_rzIKl9bd9mbJIoL_9xmlP5gglTdzrB0-S1cQke4EMfUTqSYEggSzAVa-ya5C8/s320/naavamummo.jpg" width="240" /></a></div>
Mokoma pelleily naavaviiksillä toimii mainiosti myös ryhmän kanssa. Kerran tapahtui tilanne, jossa taistelin pokan pitämisen kanssa. Selitettyäni naavan olevan arvokasta talviravintoa poroille, japanilaiset nyökkäilivät hymyillen ja alkoivat mutustella naavaa. Epäilen heidän kielitaitoaan... Kai sitä voi ihminenkin syödä, mutta ainakin ranskalaiset asiakkaani ovat kertoneet arvostavansa kotimaassaan hieman erilaista kulinarismia...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuMoLAp9g2U64s7CaHmYbu0dPpglPlhySleyKC_RnWxQBpm9fGcIw2SoOWmHNYmKCqKL3aFs8UsLa1lh5NDF6Hs29pQMQUOFlEVT_3318NcSRhVGsQFmPQfBz7o_Kwq8eKdQuPPjlsWN8/s1600/naava+1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuMoLAp9g2U64s7CaHmYbu0dPpglPlhySleyKC_RnWxQBpm9fGcIw2SoOWmHNYmKCqKL3aFs8UsLa1lh5NDF6Hs29pQMQUOFlEVT_3318NcSRhVGsQFmPQfBz7o_Kwq8eKdQuPPjlsWN8/s320/naava+1.jpg" width="240" /></a></div>
Puhutaan naavasta ja luposta, jotka ovat puussa kasvavia jäkäliä. En pidä mitenkään tarpeellisena selittää ulkomaalaisille, kuinka erottaa naavan luposta. Mutta halutessaan asian voi selvittää venyttämällä jäkälää sormien välissä. Naava venyy ennen katkeamistaan, luppo napsahtaa nopsaan poikki. Tätä partamaista jäkälää on kahta eri väriä, tummaa ja vihertävää. Olen törmännyt Ylläksen seudulla enemmän tummaan luppoon ja ehkä siksi lumouduin löytäessäni satumaisen vihreän naavametsikön. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixJBQeUBweg_foh_OOOjwOiEM_1FlWZcHSPuKOA-s6C5p3R-KlFeIaKQ5MeyECgf0XxTmrTw1oWeHY2G6h8_5k7pHGJohNwWCifgnKwi37CajdxCMar24EYn8C9JORK4kgMBiOOh8vf4E/s1600/naava+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixJBQeUBweg_foh_OOOjwOiEM_1FlWZcHSPuKOA-s6C5p3R-KlFeIaKQ5MeyECgf0XxTmrTw1oWeHY2G6h8_5k7pHGJohNwWCifgnKwi37CajdxCMar24EYn8C9JORK4kgMBiOOh8vf4E/s320/naava+2.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Nämä kauniit, joskus pitkinäkin riippuvat jäkälät ovat herkkiä ilmansaasteille. Lapissa on Euroopan puhtainta ilmaa - niinpä naavat ja lupot kukoistavat. Joskus katselen kuinka porot ovat syöneet jäkälän alaoksilta, mutta ylhäällä porojen tavoittamattomissa kasvaa tätä herkkua vielä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGRaz8-c9xyEaSB8EBkiv-hVt9jqbhwMkdGAgGnG4gRcNFMmITQo-6jOKkjjFoqdcqNzY1QQJtlXKaHiOHT0AGCBzL-PNzOeM5jKfcWQSNdnnNRtTyNzwXO8V29piB02oekIKL39jbzZw/s1600/benkku+naavamets%25C3%25A4ss%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGRaz8-c9xyEaSB8EBkiv-hVt9jqbhwMkdGAgGnG4gRcNFMmITQo-6jOKkjjFoqdcqNzY1QQJtlXKaHiOHT0AGCBzL-PNzOeM5jKfcWQSNdnnNRtTyNzwXO8V29piB02oekIKL39jbzZw/s320/benkku+naavamets%25C3%25A4ss%25C3%25A4.jpg" width="240" /></a></div>
Löytämäni naavametsikkö viehättää minua. Olen käynyt siellä useamman kerran - kuunnellut tuulen huminaa kuusen latvoissa, katsellut naavapartojen keinumista tuulessa, tuntenut naavan karheuden poskilla. Sujautin reppuuni naavatupsun ja nyt se ilahduttaa luontoasetelmassani kotona. <br />
<br />Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-80177047987837660682020-03-24T16:40:00.002+02:002020-03-24T16:40:37.186+02:00"Lumipallona" pomppiva jänis<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK_Jblb1tIA1FToW5yOONGIVYl0jUe74DDnnuv_9X54w2JLLZiWcfq42du7XkhlSLoL0mucljm99qy8e7pnl4Z7kS2W2dEvXy0z5Q6CaWg2sT5t5YLKHBHelLtPOoS37b_-6edGBmPThg/s1600/j%25C3%25A4niksen+ja+lumikenk%25C3%25A4ilij%25C3%25A4n+j%25C3%25A4ljet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK_Jblb1tIA1FToW5yOONGIVYl0jUe74DDnnuv_9X54w2JLLZiWcfq42du7XkhlSLoL0mucljm99qy8e7pnl4Z7kS2W2dEvXy0z5Q6CaWg2sT5t5YLKHBHelLtPOoS37b_-6edGBmPThg/s320/j%25C3%25A4niksen+ja+lumikenk%25C3%25A4ilij%25C3%25A4n+j%25C3%25A4ljet.jpg" width="240" /></a></div>
Pupujussikoitten jälkiä tulee vastaan ristiin rastiin Ylläksen metsissä. Matkailijoiden kanssa liikkuessa on ollut varma nakki päästä tunnistamaan jäniksen jälkiä - ei sellaista pyryä, etteikö joku loikka löytyisi. Jäniksellä ja lumikenkäilijällä on jotakin yhteistä. Iso jalanjälki auttaa pysymään hangen pinnalla ja mahdollistaa kulkemisen vaikka metrin syvyisessä lumessa.<br />
<br />
Joskus kysytään, kumpaan suuntaan jänis on loikkinut.
Minun on vaikea muistaa sitä muuten kuin, että helposti sen luulisi
menneen päinvastaiseen suuntaan. Olenpa joskus esittänyt jäniksen
loikkimista omalla keholla. Lumikengät jalassa se vaatii melkoista
notkeutta ja herättää hilpeyttä! Edessä on isojen takajalkojen
jäljet vierekkäin ja takana pinemmät jäljet peräkkäin. Kuvassa jänis on loikkinut kuvaajaa kohti ja siinä vieressä on
minun opastamani ryhmän jäljiltä lumikenkäpolku! Toimiikohan lumikenkäillessä sama ohje kuin latua avatessa eli "Jätä jälkeesi sellainen jälki, jota on kaunis katsoa"?<br />
<br />
Moni ei meinaa ensin uskoa, että eläin voi vaihtaa turkin väriä
ruskeasta valkoiseksi. Kännykkäkuvat jäniksestä kesä- ja talviturkissa
saa viimeistään epäilijän lampun syttymään. Jäniksen näkemiseksi ryhmän kanssa tarvitaan hereillä oloa ja onnea, mutta joskus pitkillä loikilla pomppiva "lumipallo" näyttäytyy ja herättää ihastusta. "Onpa se iso ja valkoinen! Ja mustat korvanpäät!" <br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-WaFdL1tHTa-oS88GSVsHeypDpsG2x85zFbT0u42oY8iQ5VSN4H-EHtpPq0i016TUAhMPB1ei3RSf3WkGmlH_O5egk-lT-G2jBI7CRWKpW41nWbfe-rCs0_2xx4dsdiwYKM-Rtjhs8MY/s1600/j%25C3%25A4nis+sy%25C3%25B6nyt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-WaFdL1tHTa-oS88GSVsHeypDpsG2x85zFbT0u42oY8iQ5VSN4H-EHtpPq0i016TUAhMPB1ei3RSf3WkGmlH_O5egk-lT-G2jBI7CRWKpW41nWbfe-rCs0_2xx4dsdiwYKM-Rtjhs8MY/s320/j%25C3%25A4nis+sy%25C3%25B6nyt.jpg" width="240" /> </a> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kesällä jäniksen on helppo löytää ravintoa, kun luonto pursuaa kaikenlaista vihreää syötävää. Tuntuu oikeastaan ihmeelliseltä, että jänis selviytyy talvesta jyystämällä puun kuorta ja pikkuoksia. Olen nimittänyt yhden haapametsikön leikillisesti alueen suosituimmaksi ravintolaksi, jonka asiakaskunta koostuu jäniksistä. Jokaiseen puuhun osuneesta mittavasta syöntijäljestä näkee, että haapa on varsinaista herkkua. Aika harvoin olen nähnyt jäniksen papanoita niin paljon kuin kuvassa, koska jänis syö yleensä papanansa uudelleen. Jäniksen tuoreita syöntijälkiä on helppo löytää maastosta. Ne hohtavat vaaleina kauas. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicOA2waaKF81Y0J7R_8oQEpnh0jcr0zVZPwgiEwX2dlND4ETV7EeeDbIvIShVnMpHJB9LPOHprRZMC9mB45klGl09mLCCfiyG5jexhKqgrLFJsM_I7YhHJI1IlEQKiy9VI9BA73rte2dI/s1600/j%25C3%25A4niksen+sy%25C3%25B6ntij%25C3%25A4lki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicOA2waaKF81Y0J7R_8oQEpnh0jcr0zVZPwgiEwX2dlND4ETV7EeeDbIvIShVnMpHJB9LPOHprRZMC9mB45klGl09mLCCfiyG5jexhKqgrLFJsM_I7YhHJI1IlEQKiy9VI9BA73rte2dI/s320/j%25C3%25A4niksen+sy%25C3%25B6ntij%25C3%25A4lki.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Millainen muisto sinulla on ensimmäisestä kuulemastasi lastenlaulusta? Minä alan hyräilemään: "Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen. Mikä sull´ on jänönen, kun et enää hyppele? Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois!"</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-29771785849370998932020-03-22T20:11:00.000+02:002020-03-24T16:39:44.227+02:00Lumen painava kauneus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh90C6yLHizKuIauqW5wJSw7kFaV9AjuPC0DEjRwjZAtmbDCetPhjCnBVG4ngm_43tHYXjY85m2JW3HEjtYa8x0DCgoBzCpd4fLBeM-bMJAUPrDCwhGY6ozg1Z4YJmfmg1oUqtrlOObBIs/s1600/kukakselta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh90C6yLHizKuIauqW5wJSw7kFaV9AjuPC0DEjRwjZAtmbDCetPhjCnBVG4ngm_43tHYXjY85m2JW3HEjtYa8x0DCgoBzCpd4fLBeM-bMJAUPrDCwhGY6ozg1Z4YJmfmg1oUqtrlOObBIs/s320/kukakselta.jpg" width="240" /></a></div>
Sain uuden idean ottaa kuvia luontoretkiltäni Ylläksellä ja kirjoittaa lyhyitä tarinoita - "pörösiä", lastuja tai miksi niitä nyt haluaakaan nimittää. Teen tästä pienen sarjan yhteiseksi iloksi ja ehkäpä lohduksi vaikkapa niille ihmisille, joiden Lapin loma nyt peruuntui. Tai ihan kenelle tahansa. Samalla hoidan itseäni ja luontosuhdettani. <br />
<br />
Olen saanut koko talven seurata, kuinka puut ovat välillä kannatelleet raskasta lumikuormaa ja kuinka sitten tuuli on tupsautellut lumet alas ilman lauhtuessa. Lumen pehmentämät muodot, varsinkin tykkylumiset kynttiläkuuset näyttävät mielikuvituksellisen kauniilta, samoin huurteiset oksat. Ehkä eniten olen haukkonut ihastuksesta henkeä, kun olen lumikenkäillyt kuun valossa kipakassa pakkasessa ja huomannut puun oksilla kimaltelevia lumihiutaleita. Silloin olen päässyt sukeltamaan sellaiseen taianomaiseen maailmaan, joka harvoin avautuu.<br />
<br />
Nyt eletään jo maaliskuun lämpöä, jolloin lumipeitteisiä puita on harvassa. Moni keskieurooppalainen lomailija ja miksei vaikka eteläsuomalainenkin on kertonut talven mittaan, kuinka kotimaisemissa vettä on jaksanut sataa, aina vaan. Jos se kaikki olisi tullut lumena... Samalla kun Lapissa on ihastuttu ja vihastuttu jatkuvaan lumentuloon. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh0__QF3PDsw9iD5LoBRMr5jRGBEHXwzJS8XKbqxhpHj2vl03xnmGYrnWw9_AYWPRQTDjbcpcbn3qEAZVLKv9RATBMAj9ILzQtbbRzB55mJGJIWDGJSxkAhyphenhyphenD7VVdyd23TqkOiyxGizcE/s1600/lumilakki+kuusessa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh0__QF3PDsw9iD5LoBRMr5jRGBEHXwzJS8XKbqxhpHj2vl03xnmGYrnWw9_AYWPRQTDjbcpcbn3qEAZVLKv9RATBMAj9ILzQtbbRzB55mJGJIWDGJSxkAhyphenhyphenD7VVdyd23TqkOiyxGizcE/s320/lumilakki+kuusessa.jpg" width="320" /></a></div>
Kuvassa kovan onnen kuusikaverukset ovat samassa jamassa. Toisella on vielä lumihuppu silmillään, toinen jatkaa jo elämäänsä latva katkenneena.<br />
<br />
Kerran lumikenkäilin japanilaisryhmän kanssa Talven ihmemaassa eli suomalaisessa tavallisessa metsässä. Kerroin, kuinka lumi voi rasittaa puita, jopa katkoa oksia tai latvan painollaan. Tämän jälkeen nämä huomaavaiset matkailijat katsoivat asiakseen kopsutella reitille osuneet puut vapaiksi lumesta!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX-7aedOmD_fiCudSaQ5lGdAy8Jtc4h-hm3SkFbocutxii8Acq-8nLSHTZo_fMwh1dYAAj8vWGKJ9s7c4QlMLeyi0smBviJX1mBisERDTdOYDTizo6xOAiu2v88EBUSrIqh3hPEMlB2e4/s1600/lumivaate+kuusessa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX-7aedOmD_fiCudSaQ5lGdAy8Jtc4h-hm3SkFbocutxii8Acq-8nLSHTZo_fMwh1dYAAj8vWGKJ9s7c4QlMLeyi0smBviJX1mBisERDTdOYDTizo6xOAiu2v88EBUSrIqh3hPEMlB2e4/s320/lumivaate+kuusessa.jpg" width="240" /></a></div>
Lumen ympäröimät puut saavat välillä katsojan näkemään siinä vaikka minkälaisia otuksia tai olioita. Minä näen toisinaan, varsinkin nälkäisenä, lumiset muodot kermaleivoksina. Voi kun saisi nuolaista!Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-19509099958326785992020-03-20T09:36:00.000+02:002020-03-20T09:36:07.131+02:00Auttaako luonto korona-ahdistukseen?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUxufmAEYMLLweSzTJ-wu-rOfVYRmW3gyzAGlTOJWkVIR9t0IcywjjFanvxW2ZHkROthoFr2UpSSTTIuWtHU8_VuByrvUAZqZt4IhiyutaxwX3ljVCbh2T4lfQkXLAouJ_Nn3P-4E27nI/s1600/pitk%25C3%25A4ll%25C3%25A4%25C3%25A4n+lumikenke%25C3%25A4illess%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUxufmAEYMLLweSzTJ-wu-rOfVYRmW3gyzAGlTOJWkVIR9t0IcywjjFanvxW2ZHkROthoFr2UpSSTTIuWtHU8_VuByrvUAZqZt4IhiyutaxwX3ljVCbh2T4lfQkXLAouJ_Nn3P-4E27nI/s320/pitk%25C3%25A4ll%25C3%25A4%25C3%25A4n+lumikenke%25C3%25A4illess%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Jokainen meistä tuntee nyt ahdistusta ja reagoi siihen omalla tavallaan. Tai ainakin jokainen, joka ymmärtää tilanteen vakavuuden. Ahdistus lienee terve ja ymmärrettävä reaktio. Kuinka sitä puristavaa tunnetta pystyy sietämään ja kuinka siihen etsiä helpotusta? Jos vaikka viina ja sauna ei riitäkään...<br />
<br />
Olen safarioppaana Ylläksellä opastanut enimmäkseen ulkomaalaisia turisteja tautitilanteen kehittyessä eri puolilla maailmaa ja nähnyt erilaisia reaktioita. Meillä Ylläksellä ei ole kiinalaisryhmiä asiakkaina, mutta osa eurooppalaisista matkailijoista otti välimatkaa japanilaisiin turisteihin. "Ovatko he kiinalaisia?" "Ei, he ovat japanilaisia." Silti moni katsoi parhaaksi pysyä pienen matkan päässä. "Siltä suunnalta ne ovat kuitenkin..." Siinä vaiheessa se tuntui ylireagoinnilta.<br />
<br />
Nyt on tultu tilanteeseen, jossa viimeiset ranskalaisryhmät lennätettiin hieman etuajassa kotiinsa. Ja tuntuu kuin se olisi tapahtunut viime tipassa. Nyt on aika suojautua. Yksi ranskalaispari osallistui juuri ennen kotiin lähtöään huskysafarille, mutta ei pystynyt rauhoittumaan siihen hetkeen. Ahdistuneet kännykkäpuhelut ja -viestit veivät huomion, mutta saivathan he "suoritettua" vielä yhden aktiviteetin ennen varmasti ankeaa Ranskan karanteeniaan. <br />
<br />
Sain aiemmin toimia oppaana lumikenkäretkellä isolle ranskalaisryhmälle. Tullessaan he vaikuttivat jonkin verran ahdistuneilta ja jännittyneiltä, ymmärrettävää tässä tilanteessa, mutta retken lopussa kiittelivät vuolaasti onnea sädehtien. Taivalsimme vanhassa metsässä hiljalleen kulkien ja kertoilin heille vastaan tulleista luonnon ihmeistä. Ne ihmeet olivat tässä ja nyt, tavallisia meille suomalaisille - esimerkiksi jäniksen jäljet. "Todellako ne vaihtavat väriä talveksi, voiko olla?" Näytin kännykästä kuvaa jäniksestä valkoisena ja ruskeana, totta se on. Osa porukasta jopa onnistui näkemään valkoisena "lumipallona" juoksevan jäniksen. Koivussa kasvavasta pahkasta voi tehdä kuksan, tällaisesta näin. Keloa on mahtava koskettaa, kun sen pinta tuntuu talvellakin lämpimältä, joskus jopa kuin iholta. Yhden pikkukuusen latvassa on iso "lumihattu" ja vieressä näkyykin latvasta katkennut kuusi. Ja kuinka Lapin kynttiläkuuset ovatkaan "viisaita" kasvaessaan hoikkina, kun voivat näin pudottaa helpommin lumikuormansa.<br />
<br />
Kerroin tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa. Asumme luonnon keskellä ja olemme osa luontoa. Päätimme etsiä kukin mieleisen kohdan ympäristöstä, sulkea silmät ja olla vain siinä. Avatessani silmät tunsin jotenkin uudistuneeni. Pysähdyimme kuuntelemaan lapintiaisten ääntelyä ja ihmettelimme palokärjen keloon hakkaamia koloja. Leikimme naavaviiksillä ja nautimme hengittäessämme Euroopan puhtainta ilmaa. Tänä talvena, kun lunta on ennätyspaljon, olen neuvonut ihmisiä upottamaan sauvan alaspäin hankeen. Sinne se sujahtaa piiloon. Kuvaa tai videota siitä voi olla myöhemmin arvokasta katsella. Kuinka arvokasta se nyt voikaan henkisesti olla, kun kotikaranteeni Ranskassa on todellisuutta ja sen kestosta ei ole vielä tietoa! <br />
<br />
Tänään rauhoituin itsekin, kun porosafarille osallistui tolkun suomalainen perhe. He nauttivat joka hetkestä ja saamastaan erityiskohtelusta ainoina asiakkaina. Lapset pukivat kelkkahaalarit päälle, jotta voisivat nauttia rekikyydistä purevan tuulen tuiskeessa. Sain itsekin ajaa yhtä poroa ja kuinka ollakaan pudotin vahingossa toisen ohjausnaruista. Siinä tuli vähän hämminkiä, mutta reki ei sentään kaatunut. Saan varmaan kuulla asiasta monta kertaa! Takanani nuori poro vasta harjoitteli reen vetämistä. Se läähätti korvani juuressa kieli pitkällä ja suu vaahdossa, välillä vasemmalla ja välillä oikealla puolella. Mietin vain, että sellaista se uuden taidon opettelu on itse kullekin... Kyllä se siitä.<br />
<br />
Ihmiset reagoivat eri tavoilla huolestuttaviin koronauutisiin. Minä olen seurannut tarkasti uutisia, jotta tiedän missä mennään, mutta ahdistus on vienyt energiaani. Asettelin ostamani kohtuullisen määrän vessapaperia esille, jotta voin "tuntea" turvallisuuden tunnetta, niin kuin psykologit ovat väittäneet. Vaikka ruokatarvikkeita ei kehoitetakaan hamstraamaan, koen vastuulliseksi varata kotiin sen verran ruokaa, että selviän tarvittaessa sairastuttuani.<br />
<br />
Nyt töiden loppuessa otan tavoitteeksi pitää huolta henkisestä hyvinvoinnistani menemällä luontoon ja tarkkailemalla siellä kaikenlaista. Jos joudun jäämään sisälle, varaudun siihen miettimällä etukäteen, mitä kaikkea voin tehdä. Lukea kotona olevia kirjoja, katsella sarjoja netin kautta, kuunnella musiikkia, kirjoittaa ja maalata. Siivoilla kaikessa rauhassa - ei niin, että alta pois, vaan läsnä ollen. Tehdä ruokaa ja leipoa. Soittaa tutuille. Ja nukkua. Nukun muutenkin paljon, mutta nyt tämä tilanne väsyttää vielä lisää.<br />
<br />
Kysyin tänään suomalaisperheen isältä, kuinka he käsittelevät tilannetta lastensa kanssa. Minuakin helpotti heidän tapansa jatkaa elämää niin normaalina kuin se on mahdollista. "Tämä ei ole maailmanloppu, tämä kestää aikansa ja sitten mennään eteenpäin."<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXkb9DHSeo25tFyqnLB4TvplG-cKk5_sHRRDgk_ipvpPSwNrLfRYqcLnrmNJe4I2Dbu0aoxJF3eSTszRWBF6rtZXEXt-VDIYtPsRUmPF5NmkAs4gn5AU4BHPXNwO_FyjZdezP8Y4wjXMI/s1600/lunmisateen+alla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1309" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXkb9DHSeo25tFyqnLB4TvplG-cKk5_sHRRDgk_ipvpPSwNrLfRYqcLnrmNJe4I2Dbu0aoxJF3eSTszRWBF6rtZXEXt-VDIYtPsRUmPF5NmkAs4gn5AU4BHPXNwO_FyjZdezP8Y4wjXMI/s320/lunmisateen+alla.jpg" width="261" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-66074328692873015972019-05-03T19:30:00.000+03:002019-05-03T21:07:16.091+03:00Mitä tunturit ja saaristo ovat minulle antaneet?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVOXD5i3IQ-w4LzkD24ZLSztsOh55xWFE8b_pkcI-luoc0aVuNUbrtkFeBlR5twTKDxG5WZHoxUF4QdGQFkM4yekWmsWj1iVqQD-OYfgQ6fCfxSO-E-cjR6R1sWU4Nrx_pEfvxFIORLc8/s1600/Tunturitar.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVOXD5i3IQ-w4LzkD24ZLSztsOh55xWFE8b_pkcI-luoc0aVuNUbrtkFeBlR5twTKDxG5WZHoxUF4QdGQFkM4yekWmsWj1iVqQD-OYfgQ6fCfxSO-E-cjR6R1sWU4Nrx_pEfvxFIORLc8/s320/Tunturitar.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Sain aika lailla palautetta Kilpisjärvellä huhtikuussa siitä, etten ole kirjoittanut blogia pitkiin aikoihin. Samalla kun se riipaisi, olen kiitollinen siitä, että lukijoita ja kaipaajia on todellakin olemassa.<br />
<br />
Huomaan tekeväni mielessäni jonkinlaista elämän inventaariota ja olen valmis sen tässä jakamaan. Aloitan kertomalla tarinan sukunimestäni, Karhusilta. Halusin vaihtaa sukunimeni ja loin Karhusilta- nimen toipuessani vakavasta masennuksesta. Tuolloin olin voinut huonosti niin pitkään, että pelkäsin etten enää koskaan kykenisi tekemään ansiotyötä tai harrastamaan seksiä. Ajattelin, että tarvitsisin valtavat voimat, karhun voimat, noustakseni masennuksesta. Masentuneen mielen maailmaa olin tarkastellut psykoterapiassa vuosia ja vuosia. Nyt halusin yhteyden eli sillan masentuneen ja "tavallisen" mielen välille. Masennuksessa on paitsi tyhjyyttä, arvottomuuden tunnetta ja pimeyttä, myös siemen luovuuteen, joka avaa ovia moneen suuntaan. Halusin tämän sillan pysyvän auki. Sukunimekseni tuli siis Karhusilta. Nimen vaihdosta on nyt noin viisitoista vuotta aikaa.<br />
<br />
Olen luonut työelämästäni osittain omannäköistä, osittain sattuman sanelemaa mallia. Kausiluonteisten töiden välillä minulle on jäänyt riittävästi omaa aikaa palautumiseen. Taloudellisesti olen elänyt niukkaa elämää, mutta muuten sitäkin rikkaampaa. Oli suuri onni päästä opastamaan hiihtoretkiä Kilpisjärven tuntureilla tuore erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto taskussa. Tunturiluonto, iloiset työtoverit ja asiakkaat sekä fyysisesti vaativa työ vahvistivat minua kausi kaudelta. Muutaman opasvuoden jälkeen halusin lisää koulutusta vaativassa tunturiympäristössä työskentelystä ja hakeuduin Ruotsiin kaksivuotiseen fjälledare- eli tunturiopaskoulutukseen. Samalla sain hyvän ruotsinkielen taidon. Tunsin olevani vahvoilla ja oikeassa paikassa Kilpisjärven oppaana, niin aurinkoisilla keväthangilla kuin värikkäällä ruskallakin. Tätä "kulta-aikaa", kun Kilpisjärven hotellilta lähti pitkä jono hiihtäjiä tai patikoijia tunturiin ja lähes joka ilta oli tarjolla iltaohjelmaa, moni "vanha asiakas" muistelee haikeana minun lailla edelleen. Onneksi muistot ovat ikuisia, kun niitä vaalii vaikkapa juttelemalla tai katselemalla vanhoja kuvia. Sitten ajat muuttuivat - hiihtoretkien taitamattomasti ja tökerösti junailtu alasajo alkoi. Se haavoitti minua niin, että hakeuduin uudelleen psykoterapiaan. Ehkä vahvuuteni on siinä, että olen oppinut hakemaan apua sitä tarvitessani.<br />
<br />
Joskus harmittelen herkkyyttäni, mutta sen hyviä puolia en antaisi pois sitten millään. Näen elämässä paljon värisävyjä, vivahteisuutta. Pystyn kokemaan luonnon kauneuden ravitsevana ja innoittavana. Nimenomaan luonnon olen kokenut hoitavana, hyväksyvänä, niin vastaanottavana kuin antavana puolena elämässäni. Myös toiset ihmiset, joiden kanssa olen saanut jakaa luontoliikkumisen kokemuksia, ovat olleet ja ovat edelleen tärkeitä. Yhteinen ilo huikaisevan kauniista päivästä, yhteinen ponnistelu kun lumi tarttuu suksien pohjaan kuin liima tai evästauko kivillä tunturissa ovat elämää tiivistettynä. Toisinaan joku haluaisi säilöä hetken vaikkapa kännykkäkuvaan, mutta toteaa sen jo kuvatessaan mahdottomaksi. Hetki on tässä ja nyt, aistittuna kaikilla aisteilla. Luontorakkauteni on säilynyt elävänä, mutta toki toivoisin löytäväni myös sopivan elämänkumppanin.<br />
<br />
Elämäni viimeisen viiden vuoden aikana on muodostunut eräänlaiseksi "jutaamiseksi". Talvet tunturissa ja kesät saaristossa -tyyppinen elämä tuntuu tällä hetkellä toimivalta. Sydäntalvella Ylläksellä on riittänyt ulkomaalaisia turisteja opastettavaksi lumikengillä, maastosuksilla sekä vietäväksi husky- ja poroajeluille. Joulukuussa tonttuilen luvan kanssa eli silloin työskentelen joulutontun asuun pukeutuneena brittiperheiden kanssa. Häätonttuna olen auttanut kodassa tai lumikappelissa vihittävien parien häävalmisteluissa. Ylläksen ladut tarjoavat minulle mieluista vapaa-ajan toimintaa. Ylläksellä olen herkistynyt homeelle (tai huonolle sisäilmalle) henkilökunnalle tarkoitetuissa majapaikoissa niin, että nykyään joudun etsimään kissojen ja koirien kanssa minulle sopivaa asuntoa.<br />
<br />
Mutta huhtikuussa on päästävä Kilpisjärvelle! Olen ihmeissäni ja kiitollinen siitä, että asiat ovat järjestyneet luontevasti niin, että olen voinut nauttia Suomen ainoasta suurtunturialueesta edelleen. Koira- ja talovahtihomma istuu minulle kuin hansikas käteen. Siinä sitä on kiitollisuuden aihetta yhdelle ihmiselle.<br />
<br />
Silloin kun tein töitä vain Kilpisjärvellä, kuulin joidenkin ihmisten kehuvan saariston luontoa kesäaikaan. Haikeana ajattelin, voi kunpa minäkin saisin sen joskus kokea. Nyt olen lähdössä jo viidenneksi kesäksi töihin Ahvenanmaan ulkosaaristoon, Kökariin. Onneksi osaan ruotsia. Kalliot ja meri, auringon valo sekä saariston kasvit kiehtovat. Ja niin se vain on, että paikallisiin ihmisiin tutustuminen, niin Kilpisjärvellä kuin Kökarissakin juurruttaa ihmistä uuteen paikkaan. Kökarissa olen työskennellyt tähän asti kauniissa rantaravintolassa. Kiireinen heinäkuu saaristossa on ollut minulle kuluttavaa, vaikka muuten olen työstä pitänytkin. Viime kesän pitkä hellejakso nuudutti työkyvyttömäksi. Nyt olen iloinen uusista työtehtävistä Kökarin museoalueella.<br />
<br />
Lopuksi haluan kehaista yhdellä asialla. Tuntui hienolta saada tuhat hiihtokilometriä täyteen talvikaudelle. Aluksi näytti ettei matkaa kerry, kun lunta ei kuulunut ja sitten pakkanen pakotti sisälle. Huhtikuussa Kilpisjärvellä oivalsin että saattaapa minusta sittenkin tulla vielä tonnin tyttö. Hiihdin niin antaumuksella, että käyttöön jo otettiin ennestään Lapissa tutusta "hillakiimasta" muunnettu sana "hiihtokiima". Ja kyllä kannatti heittäytyä viettien vietäväksi! Nyt kun sukset ovat kesärasvassa, olen heittänyt itselleni kävelyhaasteen. Kävelen sinne ja tänne, lasken kilometrit ja juhlistan jotenkin aina sadan kilometrin jälkeen. Heitän saman haasteen Sinullekin, Hyvä Lukijani!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBcix-Z_Y77M5YWLECoQP2Xld1kCds5EKS4FRa-dHrOs4STtYKtvNZzMOdkPjD82bQiZKx-Ujp6SAs1X5mcUDO2HtewW1fyZnYkGijaMU6DLRcWjYEnq_Mjp9z8xEF3JT2Y3l4Jlzdbn8/s1600/Tonnin+tytt%25C3%25B6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBcix-Z_Y77M5YWLECoQP2Xld1kCds5EKS4FRa-dHrOs4STtYKtvNZzMOdkPjD82bQiZKx-Ujp6SAs1X5mcUDO2HtewW1fyZnYkGijaMU6DLRcWjYEnq_Mjp9z8xEF3JT2Y3l4Jlzdbn8/s320/Tonnin+tytt%25C3%25B6.jpg" width="240" /></a></div>
Tässä hymyilee tonnin tyttö Saarijärven autiotuvan edustalla.<br />
<br />Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com23tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-8636420393314358922018-09-24T21:38:00.000+03:002018-09-25T09:28:26.845+03:00Kilpisjärvi vei voiton eri matkakohteista<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Mikä ihme siinä on, että Kilpisjärvellä herään eloon? Tunturituuli, avarat maisemat, ymmärrys asemastani vain pienenä osana luontoa, tunne siitä että olen juuri oikeassa paikassa.... Näitä mietin syysretkelläni Kilpisjärvellä, kun voimistumisen ja läsnäolon tunne pääsi yllättämään. Tai yllättämään ja yllättämään - olenhan jo vuosia sitten valinnut blogini nimeksikin Tunturin kosketus. Ja kyllä, tunnen edelleen tunturin kosketuksen sielussani ja ruumiissani. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
On hienoa käydä eri paikoissa, toukokuussa matkustin Kreikan maaseudulle joogalomalle. Nautin kreikkalaisesta ruoasta, joogasta ja retkistä sekä rantaelämästä. Kun sain tiedon Lapin hellelukemista samaan aikaan, en uskonut todeksi ja tuntui, että läksinkö merta edemmäs kalaan. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Kesän työskentelin kauniilla kallioisella Kökarin saarella jo neljättä kesää peräkkäin. Pitkä hellejakso uuvutti minut täysin ja hankaloitti elämääni. Nyt ymmärrän mikä lahja on vuodenaikojen vaihtelussa ja kuivuuden keskellä ymmärsin myös elämälle välttämättömän vesisateen merkityksen. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Matkustin kesäsesongin loputtua Kökarista hitaasti kohti Lappia. Taisi siinä pari viikkoa vierähtää... Matkalla tapasin monta ystävää, uin monessa vedessä ja lämmittelin monessa saunassa niin kuin suomalaiset tekevät rentoutuessaan. Oivalsin jotakin - ystävien ja aidon kohtaamisen arvon. Kuinka jokainen ihminen on ainutlaatuinen omalla tavallaan. Yhtä aikaa erilainen kuin muut ja toisaalta niin samanlainen. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Ehdin asettua Rovaniemelle vain toviksi, kun syksyn ensimmäinen Kilpisjärven reissu kutsui. Siis toinenkin on luvassa! Pelkäsin etukäteen kuinka jaksan retkeillä, kun tunsin oloni edelleen väsyneeksi kesän jäljiltä, mutta tunturin kosketus tepsi taas kerran. Tuntureilla löydän voimani. Teimme ystäväni kanssa rauhallisia päiväretkiä tuntureilla, yöt nukuimme lämpimissä vuoteissa sisätiloissa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Ensimmäisenä auringon kultaamana ruskapäivänä teimme klassikkoretken. Siis Saanalle! Portaita ei enää ollut, vaan kukin sai nousta miten parhaaksi katsoi. Siitäpä saimme aatteen ja kuljimme tyynenä päivänä Saanan laella reunoja nuollen ympäri koko tunturin. Ja se kannatti - omassa rauhassa näimme läheltä kiirunoita tepastelemassa karvaisilla jaloillaan, poroja nousemassa laiskasti päiväuniltaan ja jäniksen jähmettyvän kivikkoon suojaväriinsä luottaen. Lisäksi maisemat hellivät meitä joka puolelta. Pääreitillä näytti kulkevan jatkuva jono tunturin huiputtajia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhyphenhyphenHLZKHe434rbjapHa6YL69fLnid5aC37t22yoCZ2_C1G_r63hXVdY4UU1YRe8yqFExjGP9AltkTpacK-13C5yAJNnjD-kWNFTP2KUjZ4OjP_wSHW0mxEGRH4zE6VKoAR4Ta4dl91q0s/s1600/Kilpis+syys188.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhyphenhyphenHLZKHe434rbjapHa6YL69fLnid5aC37t22yoCZ2_C1G_r63hXVdY4UU1YRe8yqFExjGP9AltkTpacK-13C5yAJNnjD-kWNFTP2KUjZ4OjP_wSHW0mxEGRH4zE6VKoAR4Ta4dl91q0s/s320/Kilpis+syys188.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Saanan nokan alta löytyi yksi parhaista ruskan räiskeistä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXfg2Gl5KfgYLsAy329Y9xdH7VmeYzNhFMXF7jEm5WhjhLnbOdDzYqkKnumaGfID4pTDZNknuLB10TDBBEcXIrYKv8lNnr072-5GsuWLVnDXVP3Qse6q-UCzSDp_3tKvRo0e9fnpz3s4M/s1600/Kilpis+syys181.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXfg2Gl5KfgYLsAy329Y9xdH7VmeYzNhFMXF7jEm5WhjhLnbOdDzYqkKnumaGfID4pTDZNknuLB10TDBBEcXIrYKv8lNnr072-5GsuWLVnDXVP3Qse6q-UCzSDp_3tKvRo0e9fnpz3s4M/s320/Kilpis+syys181.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Istuimme alas monta kertaa ihastelemaan maisemaa, tässä Saanalta Pikku-Mallalle ja Ruotsin tuntureille päin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKlaYzak9vgdEHi-vUbPUCRR4gH-oGHARve821-58a3f3fC6pKmQfBC9Q9Ec6aojsppP2AcZEHGvUS7Nc7tU1VtXnfHj6ppBupZ-UzGEDge8IFYutZQiDUSZs1U_x4ekkwf971tEmVnDk/s1600/Kilpis+syys187.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKlaYzak9vgdEHi-vUbPUCRR4gH-oGHARve821-58a3f3fC6pKmQfBC9Q9Ec6aojsppP2AcZEHGvUS7Nc7tU1VtXnfHj6ppBupZ-UzGEDge8IFYutZQiDUSZs1U_x4ekkwf971tEmVnDk/s320/Kilpis+syys187.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Maisema Saanan reunalta Jehkaksen ja Saarijärven suuntaan on avara.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyjH9U7qMXA5P6xYqbszL8jlPMfUecPB-AHiF36Ag62jZXVUx73ucozfBXNxRLZnmNMzFTouG-4ghMJNYCuVL48h2WJemF2vnGH93m5AHF_08ihvIPcKkMN5vHRwS9MifFXOcdirKtJ0M/s1600/Kilpis+syys189.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyjH9U7qMXA5P6xYqbszL8jlPMfUecPB-AHiF36Ag62jZXVUx73ucozfBXNxRLZnmNMzFTouG-4ghMJNYCuVL48h2WJemF2vnGH93m5AHF_08ihvIPcKkMN5vHRwS9MifFXOcdirKtJ0M/s320/Kilpis+syys189.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Yhtenä päivänä kävelimme Iso-Jehkaksen päälle ja koko pitkän selän yli. Kuvassa istun tauolla nousupaikassamme ns. hevosenkengässä. Talvella olen tuonut siitä ryhmäläisiäni suksilla alas, terveisiä vaan! Retkestä tuli aika pitkä - onneksi oli hyvät eväät, rauhallinen tahti ja kiva idea loppumatkasta hypätä Saanajärveen uimaan. Noin vaan sukkelaan, ilman pyyhettä tai uimapukua. Virkisti kivasti ja helpotti lihasten oloa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj87nibmXc78i-52ZcAtj1dHkUs9WeDOy9AnKN_ez44u8X2TsiRIpfF0Pbdzfa_LRk2xTWY1PIBpV0m34iyJLtI033t6aFHeC251rbbCGwVEE7vi1XyU7I3IWtTrGH3xFhOwSctRmA2EDs/s1600/Kilpis+syys182.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj87nibmXc78i-52ZcAtj1dHkUs9WeDOy9AnKN_ez44u8X2TsiRIpfF0Pbdzfa_LRk2xTWY1PIBpV0m34iyJLtI033t6aFHeC251rbbCGwVEE7vi1XyU7I3IWtTrGH3xFhOwSctRmA2EDs/s320/Kilpis+syys182.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Loput kuvat ovat Norjan puolelta, Skibottenin läheltä vesiputouksilta. Hengen-putoukselle oli helppo kiivetä, mutta sen jälkeen sauvat olivat tarpeen niin ylä- kuin alamäessäkin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1kT-Sb0fD7RcWMI2WhqiACLzaGIfb9poETJLtEvq9U7egikrfMiwEqJAbpE47j8faCphyyC6xtz6nfce2FTquu5C-yj70fv6WAHWW-kj0K8A_7IQdS7IfNscsQrS3RF13dWubeoeGfCA/s1600/Kilpis+syys183.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1kT-Sb0fD7RcWMI2WhqiACLzaGIfb9poETJLtEvq9U7egikrfMiwEqJAbpE47j8faCphyyC6xtz6nfce2FTquu5C-yj70fv6WAHWW-kj0K8A_7IQdS7IfNscsQrS3RF13dWubeoeGfCA/s320/Kilpis+syys183.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Sledoputous on kaunis katsella, maisema aivan huikea merelle ja vuorille.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNBhwsL1MqLyCFo3Xfx0HX4oHoC7EgAZfHS9kAt6UF9QpHrA-2F4ixEe9Sjm9Eb8i0KamJsYtxisYOeg_m1IDWqqFQZn5GyTp26UAWvkXq60srK_TYRKKHZE4nFydecm_u_Xue4ZYI9wE/s1600/Kilpis+syys184.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNBhwsL1MqLyCFo3Xfx0HX4oHoC7EgAZfHS9kAt6UF9QpHrA-2F4ixEe9Sjm9Eb8i0KamJsYtxisYOeg_m1IDWqqFQZn5GyTp26UAWvkXq60srK_TYRKKHZE4nFydecm_u_Xue4ZYI9wE/s320/Kilpis+syys184.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Sledon kuohuja.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMxI_3_k_jB3umq58VKt3hk0BkU-xEu6INuCAI4YJgSB7g-6FqkOCOT3F5o2eDV_6bDli86vDraYw_sOmW9kEnivcafGCg9zD3oZ8co6L3Kq2F_LsEfbU-ui38egWpyMA9wlUZHHyAPIM/s1600/Kilpis+syys185.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMxI_3_k_jB3umq58VKt3hk0BkU-xEu6INuCAI4YJgSB7g-6FqkOCOT3F5o2eDV_6bDli86vDraYw_sOmW9kEnivcafGCg9zD3oZ8co6L3Kq2F_LsEfbU-ui38egWpyMA9wlUZHHyAPIM/s320/Kilpis+syys185.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Tällaisina hetkinä mieleen hiipii kiitollisuus siitä, että on terveyttä ja mahdollisuus retkeillä näissä maisemissa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXGLLooIBd4G6P9EnFMZFf3y2KIkX9CuR0OCOZJtoD2FI4Q5yUVEp-kJsdY3qPJTCUhsrX38evok22nDolg_nbXibxeB9IGNkjL9rK0pxGapJxbWKn9-GHMx8vnQH5ng2wdrOfoD9w2Pc/s1600/Kilpis+syys186.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXGLLooIBd4G6P9EnFMZFf3y2KIkX9CuR0OCOZJtoD2FI4Q5yUVEp-kJsdY3qPJTCUhsrX38evok22nDolg_nbXibxeB9IGNkjL9rK0pxGapJxbWKn9-GHMx8vnQH5ng2wdrOfoD9w2Pc/s320/Kilpis+syys186.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-23887475106293733562018-04-06T12:00:00.000+03:002018-04-06T12:00:49.426+03:00Hurmaavalla Kilpisjärvellä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAWMNnkA5V2pmFSD0spAp-QrkqNcH5kMEKF80p00kUCm8UNC7-2T1F1RRXFqir0im7dU76NZlG8nMyD3EVqDFpCuR80HdxMIwkUzA60q3vd4XxIsfRTJPjf41oWuMamAiRaasypeV6OEs/s1600/Kilpisj%25C3%25A4rvi2018.htm2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAWMNnkA5V2pmFSD0spAp-QrkqNcH5kMEKF80p00kUCm8UNC7-2T1F1RRXFqir0im7dU76NZlG8nMyD3EVqDFpCuR80HdxMIwkUzA60q3vd4XxIsfRTJPjf41oWuMamAiRaasypeV6OEs/s320/Kilpisj%25C3%25A4rvi2018.htm2.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Pitkä talvi Ylläksen opastöissä on takana - ehkä paras kausi ikinä! Mukavat työkaverit, rento ilmapiiri ja kokemuksen tuoma varmuus siivittivät nauttimaan talvesta. Matkailu Ylläksen alueella on laajentunut viime vuosina merkittävästi. Viihdyn Ylläksellä sydäntalven, mutta huhtikuussa mieli vetää pohjoista kohti lempimaisemiini Kilpisjärvelle. Viivyn useita viikkoja hoitaen kaunista samojedikoiraa, Rillaa - ja hiihdellen. Ylin kuva on hiihtoretkeltä Saanan ympäri Pikku Mallaan päin. </div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSo9MiNvQg8043SmIz4r6FRWuomK51BbjW7MWBpTQdMYHeIvnWwI3w9CwoQBY2Us8I38PlKzYfLPhELoy4UmlKwbRjkeyq8VhnDinCo8LQeOpK6n0bYMbuRbxyoWkoNaHC-dSDm5VFJL0/s1600/Kilpisj%25C3%25A4rvi2018.htm4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSo9MiNvQg8043SmIz4r6FRWuomK51BbjW7MWBpTQdMYHeIvnWwI3w9CwoQBY2Us8I38PlKzYfLPhELoy4UmlKwbRjkeyq8VhnDinCo8LQeOpK6n0bYMbuRbxyoWkoNaHC-dSDm5VFJL0/s320/Kilpisj%25C3%25A4rvi2018.htm4.jpg" width="320" /></a></div>
Illalla taivas värjäytyy välillä maalauksellisiin sävyihin. Kuva on otettu Kilpisjärven rannasta norjalaisten asuttamaa Salmivaaraa kohti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8Bj2as_O9U8rWIusA6eL6i3pkbJOPYWQDbeUci0ibmm4jIFG6u3k-ql2Y2831W_DMcYO_89VLttEEhqX2P1W9qWyBgCAACuy2cLcBXk-bQSNPYfpJlNyHg45nHUJlXL79xZN2fyPCL90/s1600/Kilpisj%25C3%25A4rvi2018.htm3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8Bj2as_O9U8rWIusA6eL6i3pkbJOPYWQDbeUci0ibmm4jIFG6u3k-ql2Y2831W_DMcYO_89VLttEEhqX2P1W9qWyBgCAACuy2cLcBXk-bQSNPYfpJlNyHg45nHUJlXL79xZN2fyPCL90/s320/Kilpisj%25C3%25A4rvi2018.htm3.jpg" width="240" /></a></div>
Hangen pinta saa niin monenlaisia ilmeitä. Tässä mieleeni tulee vanhenevan ihmisen iho tai juuri uunista otetun kääretortun pinta...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj81DFkDRuXJVtRFWUrcLDKRli0veIrNxRIP5UNZ6UtHG_NZOlZwSUM-VW6Sa5xziHak0F941rQbWWpsnhp2boLvkk7DKTzsG7h8OUed7dHQAeOQYRmCLDgrafnCCPHB5PlCfy5k5ZA2Pc/s1600/Kilpisj%25C3%25A4rvi2018.htm5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj81DFkDRuXJVtRFWUrcLDKRli0veIrNxRIP5UNZ6UtHG_NZOlZwSUM-VW6Sa5xziHak0F941rQbWWpsnhp2boLvkk7DKTzsG7h8OUed7dHQAeOQYRmCLDgrafnCCPHB5PlCfy5k5ZA2Pc/s320/Kilpisj%25C3%25A4rvi2018.htm5.jpg" width="320" /></a></div>
Kilpisjärven koululaiset järjestävät pitkän tauon jälkeen jälleen iltamia, nyt uudella monitoimitalolla. Koululaisia oli joitakin vuosia sitten vain 8, mutta nyt tilanne on huomattavasti parempi. Myynnissä on jälleen värikkäitä lasten kuvioimia T-paitoja. Ostin oranssin korostamaan auringon tuomaa väriä naamallani.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0681rHrSKDlCVMDCR65NaJOhYHPpwnqwxSyBBc_SCNbKdeULY3aRQMSlfN2LncQ1Boxshjl9dz_kvgPNvt0wnL4hpDPolrPNW3ACqlKQueLJtUW5118YCIj2jFS55ppvCVBjVakjQ7Zg/s1600/Kilpisj%25C3%25A4rvi2018.htm6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0681rHrSKDlCVMDCR65NaJOhYHPpwnqwxSyBBc_SCNbKdeULY3aRQMSlfN2LncQ1Boxshjl9dz_kvgPNvt0wnL4hpDPolrPNW3ACqlKQueLJtUW5118YCIj2jFS55ppvCVBjVakjQ7Zg/s320/Kilpisj%25C3%25A4rvi2018.htm6.jpg" width="320" /></a></div>
Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-58141027062058122472017-12-12T12:22:00.000+02:002017-12-12T12:22:16.680+02:00Sininen Saana revontulten loisteessa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3qF6Gte6BfqUhcCTpqefoP6paiwGaEXf6IUhkX-KSfpHePRd1-O-lVk405sYYcMNSL2MrTNTFrtJatT79HElfWTM8MadNnsAtoEmsHxDjdJd5UYmd4ecc-EhYm8zIIFXzYG6PBFwOfy8/s1600/Saana+sininen1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3qF6Gte6BfqUhcCTpqefoP6paiwGaEXf6IUhkX-KSfpHePRd1-O-lVk405sYYcMNSL2MrTNTFrtJatT79HElfWTM8MadNnsAtoEmsHxDjdJd5UYmd4ecc-EhYm8zIIFXzYG6PBFwOfy8/s320/Saana+sininen1.jpg" width="240" /></a></div>
Olin oikea Onnen Tyttö, kun pääsin livahtamaan Ylläksen opastöistä katsomaan valaistua Saanaa Kilpisjärvelle. Suomen 100-vuotisjuhlaan liittyvä tapahtuma ylitti kaikki odotukset. Jokainen kokenut Kilpisjärven kävijä tietää kuinka nopeasti sääolosuhteet voivat muuttua Kilpisjärvellä. Kuinka kunnon lumimyräkkä voi ajaa ihmiset sisätiloihin tai kuinka Kilpisjärventiellä saattaa poikittain oleva rekka tukkia tien tuntikausiksi ja silloin voi vain odottaa. Mutta on myös tiedossa, kuinka upeaa parhaimmillaan voi olla - ja nyt oli!<br />
<div>
<br /></div>
Jo menomatka Ylläkseltä Kilpisjärvelle oli lumoava kokemus. Jounin kaupan edessä tätä tilaisuutta varten järjestettyä bussia odottaessani kylmyys kipristeli poskia 26 asteen pakkasessa. Kävin katsomassa läheltä kuinka suuri Sampon uusi jättiporo on. Kyllä vain, mahduin seisomaan vaivatta poron mahan alla ja erottamaan yksittäisiä poron karvoja. Aika vaikuttava nähtävyys! Toiset kiirehtivät kuvaamaan Jounin kaupan vieressä laiduntavia poroja, osa aitauksen sisällä, osa ulkopuolella helpon ruoan toivossa.<br />
<br />
Bussimatkalla taivas värjäytyi moniin pastellinsävyihin muuttuen koko ajan - pinkkiä, oranssia, keltaista, lilaa, vaalean sinistä... Superkuu kumotti taivaan rannassa kuin herkullinen juustopallo. Olin haltioitunut! Tarkkailin herkeämättä luontoa. Runsaslumiset puut näyttivät taideteoksilta, ensin kapeita kynttiläkuusia, sitten tanakkaa männikköä kunnes jäljelle jäi pelkästään tunturikoivikkoa. Ensimmäisten tunturien näkyminen sykähdyttää aina Kilpisjärvelle mennessä.<br />
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3PEL8tz2lEHDDEE_8AuAnqtaXd5ggDcfzH-yFhG4HP86tqVTpj3UZDuweWUmUDf_y3dO8xqQ-sIO2mSQwK_S_eNR_tEy4aXN068sQq7Y_h-trZ6aiCkF7lI-OsUY7KjIKkGGgIvwBDz4/s1600/Saana+sininen2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1157" height="199" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3PEL8tz2lEHDDEE_8AuAnqtaXd5ggDcfzH-yFhG4HP86tqVTpj3UZDuweWUmUDf_y3dO8xqQ-sIO2mSQwK_S_eNR_tEy4aXN068sQq7Y_h-trZ6aiCkF7lI-OsUY7KjIKkGGgIvwBDz4/s320/Saana+sininen2.jpg" width="320" /></a></div>
Onnea (tai mitä se sitten lieneekään) tapahtuman onnistumiseksi oli matkassa monella tapaa. Kuulin, että Saanan musta kylki oli vuorautunut tuiskun avulla lumen peittoon vain joitakin päiviä ennen juhlaa. Näin sininen valo heijastui kauniisti. Lämpötila pysytteli 10 pakkasasteen paikkeilla ja tuuli vain heikosti. Kilpisjärvi sai jääkannen myöhään vahvistuen sopivasti juhlaa varten, niin että jäällä saattoi liikkua jalkaisin tai moottorikelkalla. Superkuu valaisi lämpimän keltaisena. Ja taivaalliset voimat osallistuivat juhlaan leiskauttamalla taivaalle revontulet. Mitä siinä pieni ihminen voi muuta kuin ihmetellä!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6b1bj7sBsHT7i5EsxqdoMSs4pzw1oTeD6MO1mfuvTaQOLyZBh8Mnelj2EwSMMIe2iEL6GZCAIf8bphuaTb2FQJ1BLFPrKgDhzsggj8hZyS8zij514zoRJSK4696WRkqnWKtPMT_0muvo/s1600/Saana+sininen3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1080" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6b1bj7sBsHT7i5EsxqdoMSs4pzw1oTeD6MO1mfuvTaQOLyZBh8Mnelj2EwSMMIe2iEL6GZCAIf8bphuaTb2FQJ1BLFPrKgDhzsggj8hZyS8zij514zoRJSK4696WRkqnWKtPMT_0muvo/s320/Saana+sininen3.jpg" width="320" /></a></div>
Avajaistilaisuus järjestettiin kaupan pihassa revontulia kuvaavan jäätaideteoksen edessä. Ohjelmaan kuului koululaisten laulua, valotaiteilijan puhe, kunnanjohtajan puhe sekä joikua. Paikallinen poromies Juha Tornensis ilmestyi paikalle poronkarvaisissa vaatteissa poron ja reen kanssa. Ilahduin vielä viikkoa myöhemmin, kun tapasin Juhan pojan porosafarilla Muonion lähellä. Perinne elää ja jatkuu sukupolvelta toiselle.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6I4qbGoQBCZCRQh3Hod1uNkpWL3bTKvBXmxzWZKYLSY4HLaxq6XQ47J3-9xfsTKF8ARou3ThKEnvOJR5635tWZT_DnQkAvejt9u4ySmxRpMbz0WRRqFo2oxgAHZAwLFIAckLcSrQWEiA/s1600/Saana+sininen4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6I4qbGoQBCZCRQh3Hod1uNkpWL3bTKvBXmxzWZKYLSY4HLaxq6XQ47J3-9xfsTKF8ARou3ThKEnvOJR5635tWZT_DnQkAvejt9u4ySmxRpMbz0WRRqFo2oxgAHZAwLFIAckLcSrQWEiA/s320/Saana+sininen4.jpg" width="320" /></a></div>
Siniseksi valaistu Saana näytti erehdyttävästi sille, kuin valo olisi loistanut syvältä Saanan sisuksista. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCjMBZYKMgf_H2atI21sZr7-c8oPKq3j-cg_gCCO1vMs8yTCagL4LQbnSfOjbMOlIJxte_JLl95-9zoajKoOId7dUrzJvJOlmqogc9Uj0yNtdofVyYEivSUTYdFu2C6fr_u7eirvL0wGU/s1600/Saana+sininen5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCjMBZYKMgf_H2atI21sZr7-c8oPKq3j-cg_gCCO1vMs8yTCagL4LQbnSfOjbMOlIJxte_JLl95-9zoajKoOId7dUrzJvJOlmqogc9Uj0yNtdofVyYEivSUTYdFu2C6fr_u7eirvL0wGU/s320/Saana+sininen5.jpg" width="180" /></a></div>
Uudella Kilpisjärven monitoimitalolla vihittiin alttariseinä käyttöön. Taustalla koholla olevien puupalikoitten päällä komeili pajusta, poronnahasta ja kankaasta valmistettuja taideteoksia. Koulun pihalla kodassa myytiin porokeittoa ja liikuntasalissa paikallisia käsitöitä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh756brfu9h101tmB9zTATQ-4eboH-jOE6S1-7JdmEUCVz3txAfbEEIpatPnFh32faKy5G_QqLOir7zsz0b3fjCx20EPClvfHXtbqW6EBGMPfMvI91lIr0qHTQA34dwfQG8ZheH-DNSwP4/s1600/Saana+sininen6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh756brfu9h101tmB9zTATQ-4eboH-jOE6S1-7JdmEUCVz3txAfbEEIpatPnFh32faKy5G_QqLOir7zsz0b3fjCx20EPClvfHXtbqW6EBGMPfMvI91lIr0qHTQA34dwfQG8ZheH-DNSwP4/s320/Saana+sininen6.jpg" width="180" /></a></div>
Kilpisjärven biologisella asemalla oli tarjolla mm. esitelmä revontulista ja lyhytfilmejä. Luontotalon ohjelmaan kuului mm. revontulivalokuvauksen opastusta. Majoituspaikoilta ja ravintoloilta oli melkoinen ponnistus pyöräyttää palvelu käyntiin näin lyhyeksi aikaa, mutta se kannatti. Retkeilykeskukselta kuulin, että heillä oli vilkkaampaa kuin koskaan! Pääsin syömään Lapland Hotel Kilpikselle upean juhlamenyn - kuningasrapukeittoa, poroa kahdella tapaa sekä valkosuklaaleivonnaisen.<br />
<br />
Onnea 100 vuotiaalle Suomelle! Muistan lopunikääni kuinka olen sitä juhlistanut. Huom! sinisen Saanan kuvat eivät ole itse otettuja, vaan poimittu sosiaalisesta mediasta.Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-81882573385326717922017-11-06T14:10:00.002+02:002017-11-10T17:11:37.710+02:00Kilpisjärvellä lokakuun monessa ilmeessäMinulle tarjoutui oiva tilaisuus asua kolmisen viikkoa Kilpisjärvellä, kun sain kunnian hoitaa kahta kaunista ja kilttiä samojedikoiraa. Sinä aikana tuntui kuin olisin elänyt montaa vuodenaikaa perätysten. Jotenkin olo Kilpisjärvellä on erilaista - aitoa, voimakasta, intensiivistä, herkkää ja vahvaa... Jotakin minussa tapahtuu, kun siirryn korkealle avotunturialueelle. Ei sitä osaa selittää, joten kuvat puhukoon puolestaan. Uskoisin - tai ainakin toivon, että Kilpisjärven ystävät saavat kiinni niiden kautta siitä vahvasta tunteesta.<br />
<br />
Kilpisjärven kaupalla on myynnissä T-paitaa, jossa on kuva Saanan valaisusta Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Ihastuin oitis paitaan, laitoin kuvan Facebokiin ja sitten sainkin postittaa niitä harva se päivä ystävilleni. Todella kaunis paita. Voi kunpa pääsisin katsomaan Saanan valaisua paikan päälle 4.-5.12.2017! Pieniä mahdollisuuksia on, katsotaan miten käy.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM3DkjUAd-Uc5lESbS3VB7bnZyzvGlPawGlGvYAo5HTUyqfrbcfZoOZ5d1COEBSc_P4VU_NvjJyq1RNc8fUCFY83Ws_wr1rmhN7E3mekr6MOc8J8U_m3StjpL-R2VYGZTy3zguXwLLkEw/s1600/Kilpis+loka17.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM3DkjUAd-Uc5lESbS3VB7bnZyzvGlPawGlGvYAo5HTUyqfrbcfZoOZ5d1COEBSc_P4VU_NvjJyq1RNc8fUCFY83Ws_wr1rmhN7E3mekr6MOc8J8U_m3StjpL-R2VYGZTy3zguXwLLkEw/s320/Kilpis+loka17.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Kilpisjärvellä maisemat, sää ja kuulema ihmisetkin ovat "ääreviä". Mikä loistava sana kuvaamaan suurta vaihtelua. Alla olevassa kuvassa ilma oli kuin morsian, sitä olisi voinut silittää. Tunsin oloni onnelliseksi seistessäni Kilpisjärven tyynellä rannalla katse kohti Norjan Parasta (Barras).<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwObHpJzQdnRP-HFNRHkeeW5oFkKz87lhH3_ELopNjIQsr_yHuwzU2u4p13MPbjBPIb70Ai0_C-F98Dbe5BpzLZPLQcOHVhxkOOghltPrXQT2-qaVJoYPXzLTvGVeWmsgkUaD_GepZNLE/s1600/Kilpis+loka17.1JPG.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwObHpJzQdnRP-HFNRHkeeW5oFkKz87lhH3_ELopNjIQsr_yHuwzU2u4p13MPbjBPIb70Ai0_C-F98Dbe5BpzLZPLQcOHVhxkOOghltPrXQT2-qaVJoYPXzLTvGVeWmsgkUaD_GepZNLE/s320/Kilpis+loka17.1JPG.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Koirat ovat mitä parhainta ulkoiluseuraa. Aina valmiina! Nuorempi koira Rilla jaksoi "vaikka sata kilometriä päivässä" (emännän ohje), mutta Wendy katsoi parhaaksi monena päivänä jäädä hoitoon syömään makkaraa tai hirvenlihaa. Tässä olen koirien kanssa Saanan lähellä auringon paisteesta huumaantuneena. En tiennyt mihin suuntaan lähtisin, kun olisi mieli tehnyt kaikkiin suuntiin yhtä aikaa. Ratkaisin asian istumalla alas ja sanomalla itselleni: "Olen perillä."<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7ByVt8tzN04bfQj1Fu8VMAX2kT-GBcm0jViGei3ANBm2YIhCNscmuzNYVVxKizMOQljqM0R2DTwkqFAkF3jQnD9RpM9LYk9p1kTIOswxuNVnLegAlntA7Mh8RTaEh4FKl2Zk3-2WMzto/s1600/Kilpis+loka17.2JPG.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7ByVt8tzN04bfQj1Fu8VMAX2kT-GBcm0jViGei3ANBm2YIhCNscmuzNYVVxKizMOQljqM0R2DTwkqFAkF3jQnD9RpM9LYk9p1kTIOswxuNVnLegAlntA7Mh8RTaEh4FKl2Zk3-2WMzto/s320/Kilpis+loka17.2JPG.JPG" width="180" /></a></div>
<br />
Sitten soikin sopivasti puhelin ja sain kutsun melomaan Kilpisjärvessä. Eikä ilma voisi olla parempi. Tämä oli ainutlaatuisen hieno kokemus.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcbFoLOllVXR3ENxoLLk9LO6P0AvGz5_rQ9dBKwfTnIl1x-uWT6kZjlcvMtnscpbwAPh1qeLI1kd2Oq4CyZushvWfwWLUL4rg_7gqQ5tS-0VGbIe6ohNTUDt9mh0U1YCKvB0XghLd80Vk/s1600/Kilpis+loka17.6JPG.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcbFoLOllVXR3ENxoLLk9LO6P0AvGz5_rQ9dBKwfTnIl1x-uWT6kZjlcvMtnscpbwAPh1qeLI1kd2Oq4CyZushvWfwWLUL4rg_7gqQ5tS-0VGbIe6ohNTUDt9mh0U1YCKvB0XghLd80Vk/s320/Kilpis+loka17.6JPG.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Minulle uusi retkikohde löytyi, kun kiipesimme Norjan puolella Skibotnin kupeessa olevalle Falsnesvuorella sijaitsevalle Bollmansveienille. Tämä 1944 mm. venäläisten sotavankien voimin rakennettu tie on nykyään suosittu vaelluskohde. Polun varrella olevissa kylteissä kerrotaan koruttomasti, kuinka suurin osa pakkotyöläisistä kuoli rakentaessaan tietä. Matkan varrelta avautui upeasti näkymä kohti Jäämerta ja Skibotnin kylää. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyraUwT0K4GprvOrsBV-H7xA1_hkZnNZS1Vy7eq0epnx3TyBqSZvLU1-Tw6rPc32GysYeB2wjA4kztXYjxBIvRqiPwVZFhWgNIvPa-VHrasF58iwYuaE5k5f8-Q4cEYnDG0vFtWn8yPm0/s1600/Kilpis+loka17.9JPG.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyraUwT0K4GprvOrsBV-H7xA1_hkZnNZS1Vy7eq0epnx3TyBqSZvLU1-Tw6rPc32GysYeB2wjA4kztXYjxBIvRqiPwVZFhWgNIvPa-VHrasF58iwYuaE5k5f8-Q4cEYnDG0vFtWn8yPm0/s320/Kilpis+loka17.9JPG.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Yhtenä päivänä teimme pitkän päivän retken Parakselle. Ajoimme autolla Norjan puolelle Paraksen taakse Signadaleniin. Sää oli aurinkoinen, saimme astella kimmeltävällä ensilumella. Paraksen juurella pelmahteli iso parvi pulmusia. Olen aikaisemmin nähnyt niitä vain keväthangilla. Kuvassa olemme jo Paraksen loppunousun luona, jäljellä oli enää kuvassa oikealla näkyvän rinteen kohdalta nousu, mutta sitten pilvet vyöryivät esiin ja meidän oli käännyttävä takaisin. Tuli taas todistettua, kuinka sää voi muuttua nopeasti tunturissa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrRqd0KIPL7Gq0oMjsWQWZhT2t-f9MxpQ_JUj7Zap_u6HbD239CDUCVUIm2uSZnOK-yrYzitY_1ZJycxlAj-fb3ctgWeaTqhMywfUW_-uRwE9o8VlOzZlPzGhnjaQrHjqk9laIzkCAPAU/s1600/Kilpis+loka17.3JPG.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrRqd0KIPL7Gq0oMjsWQWZhT2t-f9MxpQ_JUj7Zap_u6HbD239CDUCVUIm2uSZnOK-yrYzitY_1ZJycxlAj-fb3ctgWeaTqhMywfUW_-uRwE9o8VlOzZlPzGhnjaQrHjqk9laIzkCAPAU/s320/Kilpis+loka17.3JPG.JPG" width="180" /></a></div>
<br />
Joinakin päivinä Kilpisjärvellä pilvet roikkuivat alhaalla, kun taas 50 km:n päässä Norjan puolella Skibotnissa paistoi aurinko. Tässä poseeraan Rillan kanssa Hengen-vesiputouksen edessä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-Z4Xo56sXENEZVPSVNd0A-gT4SXB3vKi3IBo_vEQLiOoWuIHdon4DKmCwDaPmSAK5okGQsk2lRpDcKZkUA-jsxKMLvWRTvScAoaXlT8LuK1G5OjIRLwjzOtIMPhKZpOlb98n9bwWGsJw/s1600/Kilpis+loka17.4JPG.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-Z4Xo56sXENEZVPSVNd0A-gT4SXB3vKi3IBo_vEQLiOoWuIHdon4DKmCwDaPmSAK5okGQsk2lRpDcKZkUA-jsxKMLvWRTvScAoaXlT8LuK1G5OjIRLwjzOtIMPhKZpOlb98n9bwWGsJw/s320/Kilpis+loka17.4JPG.JPG" width="180" /></a></div>
<br />
Hengeniltä kannattaa jatkaa polkua ylöspäin ja kiivetä Sledo-vesiputoukselle. Saavuimme paikalle sopivasti juuri ennen auringonlaskua, jolloin pehmeä valo auttoi kuvien onnistumisessa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNUstqKAxh8EYwrr5ilWAKWsfXgpIU6ZBs0me-19OtxDiIKQwQ8dReJwPig0jxOgEo1hRQulRbJZk0Un3x06vqEtx4bgKc1UMfUYGAy8UARGDI_uF5uQY-YasmJywptbSAX1dNUGyJUC0/s1600/Kilpis+loka17.5JPG.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNUstqKAxh8EYwrr5ilWAKWsfXgpIU6ZBs0me-19OtxDiIKQwQ8dReJwPig0jxOgEo1hRQulRbJZk0Un3x06vqEtx4bgKc1UMfUYGAy8UARGDI_uF5uQY-YasmJywptbSAX1dNUGyJUC0/s320/Kilpis+loka17.5JPG.JPG" width="180" /></a></div>
<br />
Kun ollaan Kilpisjärvellä, on kai valloitettava Saana. Saanan portaat on purettu ja poltettu, mutta se ei näyttänyt vähentävän ihmisvirtaa. Lunta oli jo kertynyt runsaasti ainakin Saanan laelle. Rilla vaikutti tyytyväiseltä, kun sai kulkea muiden mukana pitkiä retkiä - ja Rilla sai filmitähden lailla huomiota osakseen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMdx_5KR3r1UfS7ss10J5_AR1gCOho2uefBJqp6NKqTjVWbOCsTZTFKu_s1g7gho0wCq4fhmPQyzDTI_8G_L4WYaVFUhe2ZjoKu0KbHroqAjhpFXNS10NHhzp1D2Q04fT490qCaTb85-M/s1600/Kilpis+loka17.7JPG.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMdx_5KR3r1UfS7ss10J5_AR1gCOho2uefBJqp6NKqTjVWbOCsTZTFKu_s1g7gho0wCq4fhmPQyzDTI_8G_L4WYaVFUhe2ZjoKu0KbHroqAjhpFXNS10NHhzp1D2Q04fT490qCaTb85-M/s320/Kilpis+loka17.7JPG.JPG" width="180" /></a></div>
<br />
Kuva Saanan päältä Kilpisjärven suuntaan. Lokakuussa on jo täysi talvi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHfo1Q9JG-5SwZLE2KJ96KBBByCfN22EVNJMLRYBt-DgMQHj827ncWbxeVKQitHMccNmghA7uIQjxTi04Nk9wajERpF8jvivBl4wrJFm78H8Tbl4rdKA4fkP13b52QEjFp-ymfC5Wdcko/s1600/Kilpis+loka17.8JPG.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHfo1Q9JG-5SwZLE2KJ96KBBByCfN22EVNJMLRYBt-DgMQHj827ncWbxeVKQitHMccNmghA7uIQjxTi04Nk9wajERpF8jvivBl4wrJFm78H8Tbl4rdKA4fkP13b52QEjFp-ymfC5Wdcko/s320/Kilpis+loka17.8JPG.JPG" width="320" /></a></div>
<br />Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-83668209154883118822017-08-04T14:49:00.000+03:002017-08-04T14:49:45.795+03:00Kiitoksen aiheita KökarissaOn niin monta syytä kiitokseen. Tänä kesänä Kökarissa olen uinut ahkerasti. Merivesi oli pitkään viileää ja sain ihmetystä (ehkä ihailuakin) osakseni, kun vain pulahdin sinne uimaan. Silloin sain hyvän syyn kertoa, kuinka uin vuoden ympäri luonnon vesissä. Talvella uima-alue on vain pieni aukko jään keskellä, mutta sulan veden aikaan kelpaa polskia missä vain. Alla olevassa kuvassa uin kesätyöpaikkani, rantaravintolan edustalla. Samassa yhteydessä toimii vierasvenesatama, hotelli, ulkobaari sekä järjestetään veneretkiä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTKFhxtGAIeinRvXtyBErIz9F18r-XycNmqJosSdRtD7golfaX_RystQlDYTGpRp2V5fJ7UCYCdXCoIv3fEQbwrayKGu9ML-yRXjQnCbps4gxq5RVh6e14IUrnKuPONlbacJ6o5sLGzeM/s1600/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTKFhxtGAIeinRvXtyBErIz9F18r-XycNmqJosSdRtD7golfaX_RystQlDYTGpRp2V5fJ7UCYCdXCoIv3fEQbwrayKGu9ML-yRXjQnCbps4gxq5RVh6e14IUrnKuPONlbacJ6o5sLGzeM/s320/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+2.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Toinen suuri ilon aiheeni on ollut Kökarilaiset puutarhat. Alla olevassa kuvassa ystäväni loihtima yksityiskohta hänen puutarhastaan. Hän kutsuu itseään "leikkiväksi ihmiseksi" ja hän näkee vanhat tavarat mahdollisuutena luoda jotakin uutta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5ba4IboP_io3igD7V0xI_NElK5TSMjQDxeuA2LzaqwVvOHnWb21gFEfyd8UDu0IRTRKdJ_eYTmd8aICM6rhdsMpkhVjcTfXLK_b8htBR74ITZfoWpBzv4lY5nWTkz6xnON2ZhU5k7WMg/s1600/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5ba4IboP_io3igD7V0xI_NElK5TSMjQDxeuA2LzaqwVvOHnWb21gFEfyd8UDu0IRTRKdJ_eYTmd8aICM6rhdsMpkhVjcTfXLK_b8htBR74ITZfoWpBzv4lY5nWTkz6xnON2ZhU5k7WMg/s320/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+3.JPG" width="180" /></a></div>
Källskärin saari on vierailun arvoinen paikka Kökarin lähellä. Alla olevassa kuvassa avautuu portti varjoista valoon. Yksi ystäväni menehtyi kesällä ja se on saanut minutkin näkemään hetkien ainutlaatuisuuden uudessa valossa. Lähetin tämän kuvan hänelle viimeisenä yhteydenpitona.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRIUrUL3G_IC2NvYas00xV-fWe1f2dbUp0Lm16IFQgH2HKgkQg-I3hViPvNVIHOUwTY8WNf4zULTg6C5rL7Q5i2uYi_uNZ0rN3O-7q4x_9A45I0kGMOoWwvh9BlBgZdZgE8Yuepxiuy3o/s1600/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRIUrUL3G_IC2NvYas00xV-fWe1f2dbUp0Lm16IFQgH2HKgkQg-I3hViPvNVIHOUwTY8WNf4zULTg6C5rL7Q5i2uYi_uNZ0rN3O-7q4x_9A45I0kGMOoWwvh9BlBgZdZgE8Yuepxiuy3o/s320/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+4.JPG" width="180" /></a></div>
<br />
Olen aiemmin saanut vetää paljon hiihtoretkiä kevättalvella Kilpisjärven tuntureilla. Se on ollut parasta aikaa elämässäni. Silloin monet ihmiset kertoivat minulle, että ulkosaaristo muistuttaa heidän mielestään Lappia - ja saa aikaan kesällä samanlaisia fiiliksiä. Nyt olen saanut elää sen todeksi. On tärkeää muistaa historiansa. Aikoinaan Helsingissä asuessani vakavasti masentuneena olin tukehtua kuumuuteen yksiössä. En saanut nukuttua ja voin huonosti monin tavoin. Nyt olen kiitollinen saariston raikkaista merituulista ja mahdollisuudesta saunoa rantasaunassa uintireissuineen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghRRwqszftnE35bZ0yC1uDIOYlvXBq6p2pprzMM8X71HGP7tSosuHfqNXreXPEuK9mD4ANmRCDgdIPoo66FOWKXb_HNNvPPEhssvmbaGgzzD-AmfVrv1laZG-OqPwrRaRrOfqdqMUACXE/s1600/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+7.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghRRwqszftnE35bZ0yC1uDIOYlvXBq6p2pprzMM8X71HGP7tSosuHfqNXreXPEuK9mD4ANmRCDgdIPoo66FOWKXb_HNNvPPEhssvmbaGgzzD-AmfVrv1laZG-OqPwrRaRrOfqdqMUACXE/s320/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+7.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxURYLo5ewuYEj-QZkQG6oj-s0oczJIJ7psGSrMhusf932oqwcrJKP4W9FpmF4qQATY0_VKlenw0oE3xp-TKOpxQYm6C8nW4HyTwUKjUtqhJHFPNB-B8bymTLQ1W6V50JCOmFLY4Pn1X0/s1600/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+8.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxURYLo5ewuYEj-QZkQG6oj-s0oczJIJ7psGSrMhusf932oqwcrJKP4W9FpmF4qQATY0_VKlenw0oE3xp-TKOpxQYm6C8nW4HyTwUKjUtqhJHFPNB-B8bymTLQ1W6V50JCOmFLY4Pn1X0/s320/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+8.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Yksi syy kiitollisuuteen on myös tämän kesän mutkien kautta löytynyt asumismuoto. Hoidan talon puutarhaa kuin omaani ja olen saanut seurata kuinka eri kukkalajit avautuvat loistoonsa. Tietenkin rikkaruohojen kitkemisessä on vaivansa ja puutarhaa tuhoavat kauriit harmittavat välillä. Kesän mittaan olen vienyt kukkia myös rantaravintolaan ja loihtinut asetelmia.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiasEPBY5KbmxqW7nZYf_RaLaGhMK661SatpJ3DX12LVzkvwZUP0KRw1et9zE8Z-2PINYQBf3tLPPZH_Q34MzM_Wkr4g7lNZRsaxEem0kvKZLm7fThjV7CHTRawWAmDXOBZm5qkLrAl-Zs/s1600/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+10.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiasEPBY5KbmxqW7nZYf_RaLaGhMK661SatpJ3DX12LVzkvwZUP0KRw1et9zE8Z-2PINYQBf3tLPPZH_Q34MzM_Wkr4g7lNZRsaxEem0kvKZLm7fThjV7CHTRawWAmDXOBZm5qkLrAl-Zs/s320/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+10.JPG" width="180" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7e1jeWvAqWJ0kMD_n3FwhMwE1PlPEizQHhDec1WF4oF9l4NdkBBSvt7g7N0Xm6q47fUXLm6-XKkQEtmODFJTSl_j5onlVeEhECN4UH6uDWxBndOP81kNNLNt3DuMES45GS7FinciPVTk/s1600/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+11.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7e1jeWvAqWJ0kMD_n3FwhMwE1PlPEizQHhDec1WF4oF9l4NdkBBSvt7g7N0Xm6q47fUXLm6-XKkQEtmODFJTSl_j5onlVeEhECN4UH6uDWxBndOP81kNNLNt3DuMES45GS7FinciPVTk/s320/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+11.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfE4SMHyvlqGoYzT0yV_feLhiif4FWvXbGh7U24jClhHFhU5lTsqZo1XQd3sW4gjFS_4uRUb5Zd84TM_agNpDTLonxsDv6CKFo7tRJ7YskeM4oU53arnCg8Wt8zc3xlGlUmX1H1GMEwlI/s1600/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+12.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfE4SMHyvlqGoYzT0yV_feLhiif4FWvXbGh7U24jClhHFhU5lTsqZo1XQd3sW4gjFS_4uRUb5Zd84TM_agNpDTLonxsDv6CKFo7tRJ7YskeM4oU53arnCg8Wt8zc3xlGlUmX1H1GMEwlI/s320/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+12.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Puutarhan annista voi nauttia monella tavalla. Jalkakylvystä löytyy puutarhan ruusuja, laventelia, siankärsämöä, yrttejä ja kaupasta ostettua sitruunaa. Enpä ole tällaisessakaan ennen ollut!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisgsawl1EhZs67vcthpdfe7PIn7Jusr9d-lAgvLRxyTiUCSFHiBCAwOWi5K1mTkZBsNyIuSDXqjc6WUumQ9oNnQMGSSwm7Buut9mbJ5NH23C5B3QpTUbC3mfYX53je-_M3nvJamenoqXQ/s1600/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+13.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisgsawl1EhZs67vcthpdfe7PIn7Jusr9d-lAgvLRxyTiUCSFHiBCAwOWi5K1mTkZBsNyIuSDXqjc6WUumQ9oNnQMGSSwm7Buut9mbJ5NH23C5B3QpTUbC3mfYX53je-_M3nvJamenoqXQ/s320/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+13.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Puutarhan pinaatista keitin pinaattikeittoa, kaveriksi leivoin siemennäkkäriä. Paistoin myös voissa pinaattilettuja ja surautin tehosekoittimessa juotavan salaatin. Voimaruokia!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6qaFvGptwqmwckpRmg3do7SomusN2dASljX8-EiYW7BmUhv2_auhvtwys9S96lC93PPU09rtUtha3CyCumFBgLPET9cI1UVBnAYu6aZTJ95chLEXg7S_UsSF8grLmKZZBWmJsy_X_gPA/s1600/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+14.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6qaFvGptwqmwckpRmg3do7SomusN2dASljX8-EiYW7BmUhv2_auhvtwys9S96lC93PPU09rtUtha3CyCumFBgLPET9cI1UVBnAYu6aZTJ95chLEXg7S_UsSF8grLmKZZBWmJsy_X_gPA/s320/K%25C3%25B6kar+2017.JPG+14.JPG" width="180" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Niin, olen vähän ihmeissäni tästä. Että olen saanut kokea nämä ainutlaatuiset hetket. Rakkaus luontoon ja kyky ihailla kauneutta antaa paljon elämään. Hetket on osattava poimia arjen keskeltä ja nostaa arvoonsa. Kiitos Sari ja Helena, kun patistelitte minua kirjoittamaan. Sainpas aikaiseksi!</div>
Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-21328168142338516452017-04-09T12:39:00.000+03:002017-04-09T19:13:46.315+03:00Kilpisjärven viikko vaihtelevassa säässä, mutta tunnelma korkeallaAjattelin saapuessani Kilpisjärvelle, että jokaisen ihmisen pitäisi päästä edes kerran eläessään käymään Kilpisjärven tuntureilla ja aikaa pitäisi suoda ainakin viikon verran. On se niin erilainen paikka. Niin avara. Niin vahva. Niin koskettava. Oma maailmansa muuhun Lappiin verrattuna.<br />
<br />
Perinteiset hotellin järjestämät hiihtoretket ovat historiaa, mutta silti hiihdimme viikon yhdessä nauttien paitsi maisemista myös toistemme seurasta. Vuosia yhdessä hiihtäneet ihmiset ovat hitsautuneet yhteen, turhista ei valiteta. Kuten siitä, että yhtenä päivänä satoi rehellistä vettä hiihtoretkellä. Minkäs teet, viisas vain hiihtää hyväksyen tilanteen. Seuraavana päivänä hanki kantoikin sitten ja kimalteli, tunturin rinne oli turhankin jäinen. Silloin hiihdettiin Goldajärven koivikossa. Sitä seuraavana päivänä satoi uutta lunta ja tuuli niin vietävästi. Hiihdettiin Tsahkaljärven koivikossa ihanan pehmeässä lumessa hankikannolla nauttien suloisen pehmeästä valosta. Kilpisjärven vaihteleva, jopa oikukas sää tarjoaa ihmiselle mitä parhaimman mahdollisuuden elää suoraan tässä hetkessä. Se on arvokas asia.<br />
<br />
Hiihtoviikon aikana ensimmäinen ja viimeinen päivä tarjosivat houkuttelevimmat säät. Niinpä suuntasimme heti ensimmäisenä päivänä vastarannalle Ruotsin Tuipalille. Alla oleva kuva on otettu kurusta Tuipalilla.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6NfOeF2IQUmbEaQvRV6UnAYtoBJCdEh3Ft_yPR25m7G_gg3jgfMvWdOBTl_V_reBpZCNuxdaVdRUtYZjsPkhMnhYa0qdAgUOJ_8muAOA5oLh2cgypfli2J4w0fo6yn1DWyZUszELp95I/s1600/Kilpis+2017+Tuipali.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6NfOeF2IQUmbEaQvRV6UnAYtoBJCdEh3Ft_yPR25m7G_gg3jgfMvWdOBTl_V_reBpZCNuxdaVdRUtYZjsPkhMnhYa0qdAgUOJ_8muAOA5oLh2cgypfli2J4w0fo6yn1DWyZUszELp95I/s320/Kilpis+2017+Tuipali.jpg" width="320" /></a> </div>
<br />
Saanajärven päivätuvan seinusta on mieluisa paikka pitää taukoa. Hirsiseinä ja ikkunasta heijastuva Saana luovat kuvaan tunnelmaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYYD2T1c3RZ-4PhDNZ8JgbgU1zz9vGAUQutbQcBmCNQ0OJvfSNhaCkWYXiu9NDT_ubcJz77DlitOE_MOz9VTWYEaqrjF4KKE3uix7-iVXBGy-ppBnMegjb39xK1TLdbICDyKcJjTCAQBY/s1600/Kilpis+2017+Saanaj%25C3%25A4rven+p%25C3%25A4iv%25C3%25A4tupa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYYD2T1c3RZ-4PhDNZ8JgbgU1zz9vGAUQutbQcBmCNQ0OJvfSNhaCkWYXiu9NDT_ubcJz77DlitOE_MOz9VTWYEaqrjF4KKE3uix7-iVXBGy-ppBnMegjb39xK1TLdbICDyKcJjTCAQBY/s320/Kilpis+2017+Saanaj%25C3%25A4rven+p%25C3%25A4iv%25C3%25A4tupa.jpg" width="180" /></a></div>
Viimeisenä päivänä hiihdimme Iso Jehkaksen päästä päähän. Maisemat palkitsivat joka suuntaan. Kuvassa pidämme taukoa rinteessä Haltin reitin puolella, ns. hevosenkengässä. Lumi oli loistavaa laskemiseen! Istumapaikoiksi löytyi jokaiselle hangesta pilkistävä kivi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFrD2AxLTXfUCvGuDpFG5VRTP1HxUNoLmTtdXTS1G7F8sbFAvYqbKQfBVDNFHQhqpTFnLoAp_zKM7cnL2JqOViXStQ3nTXOaEHr8ed1cfNKNkc7g7eVpKveU9AVnrppumARn9UIOvD-EQ/s1600/Kilpis+2017+Jehkas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFrD2AxLTXfUCvGuDpFG5VRTP1HxUNoLmTtdXTS1G7F8sbFAvYqbKQfBVDNFHQhqpTFnLoAp_zKM7cnL2JqOViXStQ3nTXOaEHr8ed1cfNKNkc7g7eVpKveU9AVnrppumARn9UIOvD-EQ/s320/Kilpis+2017+Jehkas.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Olen kiitollinen viikosta monella tapaa. Ensi talveksi olemme suunnitelleet yhteisiä retkiä viikolle 15 - ja mukaan mahtuu.Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-8898479997112602432017-01-07T16:51:00.000+02:002017-01-07T16:51:48.356+02:00Ovela kuin kettuOn mukavaa tehdä eräoppaan töitä, kun on kokemusta takana ja toisaalta intoa kohdata asiakkaat tuoreesti. Siitä tulee usein varsin mehukas yhdistelmä. Lähes kaikki asiakkaat ovat ulkomaalaisia, joten teen töitä enimmäkseen englanniksi. Ranskan kielen taitoa tarvitaan entistä useammin, mutta valitettavasti osaan vain alkeita, toistaiseksi. Toki safariyrityksellä on erikseen liuta ranskankielisiä oppaita.<br />
<br />
Yksi haasteellisimmista retkistä vetää on revontuliretki Äkäslompolon jäälle, koska minulla ei ole vielä kertaakaan osunut revontulia juuri siihen aikaan! Kutsunkin ohjelmaa mielessäni revontuliretkeksi ilman revontulia. Olen alkanut kehitellä ohjelmaa tilanteen mukaan niin, että asiakkaat kokisivat saavansa hyvän retken vaikkei revontulia näkyisikään. Kerran osui talven liukkaimmat kelit ja silloin hoksasin houkutella asiakkaat potkukelkkailemaan. Kuinka hauskaa olikaan viilettää jäisellä jalkakäytävällä kevyesti potkien. Kerroin, että näin hyvät olosuhteet ovat vain muutaman kerran vuodessa. Seuraavana päivänä hiekoituksen vuoksi homma ei olisikaan enää onnistunut. Minulle itselle muistui mieleen jotkut lapsuuden potkukelkkaretket, kun luisto oli kohdillaan ja mahanpohjassa tuntui kihelmöivä jännitys. Retken hintaan kuuluva makkaranpaisto ei saanut sillä kertaa suosiota, sillä osa asiakkaista oli kasvissyöjiä ja loput eivät muuten vain halunneet paistaa makkaraa.<br />
<br />
Usein revontuliretkellä ilman revontulia vien asiakkaat katsomaan avantoa ja kerron kuinka olen vain paria tuntia aiemmin uinut siellä ja saunonut kuumassa puulämmitteisessä saunassa työkavereiden kanssa. Se tuntuu aika hurjalta sillä hetkellä, kun katselee hyistä vettä lämpimissä talvivaatteissa. Äkäslompolojärven jäällä tepastelee usein poroja, joista aina voi kertoa monta tarinaa. Viimeksi retkellä mukana oli lapsia ja silloin retken pelasti mukana ollut koiranpentu! Koiranpentu oli isäntänsä mukana töissä pubissa ja tarvitsi sopivasti ulkoilutusta.<br />
<br />
Huskysafari on varsin suosittu ohjelmanumero. Kerran jouduin odottelemaan koiravaljakkoajelun jälkeen asiakkaiden kanssa bussia noin tunnin verran. Mietin kuinka aika saadaan kulumaan. Sitten muistin Lapin kasteen, jota olen tehnyt brittiperheille. Toimisikohan se aikuisille? Näin kuinka ihmisten silmät syttyivät pikku hiljaa loistamaan kuin tähdet. Enää ei ollutkaan ikävää odotusta, vaan jotakin ainutlaatuista ohjelmaa. Haluan kertoa tämän pienen tarinan lyhennettynä. "Kerran Joulupukki käveli metsässä ja tapasi siellä kolme eläintä - jäniksen, ketun ja karhun. Oli niin kylmä, että eläimet aivan värisivät kylmästä. Niinpä Joulupukki keksi järjestää kilpailun, jossa eläimet juoksivat tunturin laelle. Kettu oli nopein ja sai palkinnokseen oveluuden. Jänis tuli toiseksi. Palkintona oli kyky vaihtaa väriä vuodenajan mukaan. Karhu jäi viimeiseksi, koska se on niin iso ja kömpelö. Joulupukin kävi sääliksi karhun häviötä ja niinpä Joulupukki päätti antaa sille parhaan palkinnon. Karhu sai mustan nenän, jonka ansiosta se nukkuu makeasti koko pitkän talven. Ja nyt - mustaan noella teidän jokaisen nenän, jotta lomasta tulisi rentouttava." On hauska katsella, kuinka ihmiset "uppoavat" tarinaan ja nauttivat tästä pienestä seremoniasta.<br />
<br />
Oppaan työssä ei aina pääse syömään säännöllisesti. Silloin on tärkeää pitää taskussa jotakin pientä purtavaa verensokerin nostamiseksi sopivalle tasolle. Itse kutsun terveyspatukoitani "pelastajapatukoiksi". Yksi työkaveri puhuu "kiukkutoffeesta". Pakkasella sujautan vesipullon sukkaan tai lapaseen, jotta se pysyy sulana. Joskus esittelen tällaista vesipulloa asiakkaille ja yleensä he nauravat makeasti ja sitten toteavat idean hyväksi. Parhaimmillaan eräoppaan työssä saa vielä illalla nukkumaan mennessä muistella hyvän olon hyrinöitä asiakkaiden kanssa.<br />
<br />
<br />Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-18539768239380062602016-12-21T12:10:00.000+02:002016-12-21T12:14:51.774+02:00Ylläksen Tontulta terveisiä<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZZOigVYWPqSGbtbxJ-xjP6kzEkmABcYQ0YI14sE1y-_zePF9H9NCcyNFJ8_IbCwqTKJoLe94RAx2L2drwS4AHI_ZgIUpnmgyJ9jOn_5MT3ClRqymnA_mz1izkG7s-fpt08l0TaaAmHcM/s1600/Noita.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZZOigVYWPqSGbtbxJ-xjP6kzEkmABcYQ0YI14sE1y-_zePF9H9NCcyNFJ8_IbCwqTKJoLe94RAx2L2drwS4AHI_ZgIUpnmgyJ9jOn_5MT3ClRqymnA_mz1izkG7s-fpt08l0TaaAmHcM/s320/Noita.jpg" width="180" /></a></div>
Joulukuu on tunnetusti tontuilla kiireistä aikaa, niin Ylläkselläkin. Ajat ovat muuttuneet. Vielä muutama vuosi sitten kaikki tontut olivat suomalaisia, myytiinhän brittiperheille suomalaista joulua kaupallisen ja muovisen joulun tilalle. Jouluteemaisen loman suosio on kasvanut ja tonttuja tarvitaan yhä enemmän toteuttamaan tätä Kerran elämässä- tyyppistä unelmalomaa Suomen Lapissa, Talven Ihmemaassa. Nyt minulla on tonttukollegoita mm. Australiasta, Brasiliasta, Pakistanista ja Hong Kongista. Heidän edukseen on laskettava sosiaalisuus ja hyvä kielitaito. Kaukaa tulleet tontut on koulutettu tehtäviinsä palkattomassa viiden päivän koulutuksessa, joten he kykenevät hoitamaan ennalta sovitut tehtävät. Epäilen kuitenkin, että suomalaisuus jää jalkoihin. Istuin kerran tällaisen ulkomaalaisen tontun opastamassa bussissa, kun poroja juoksi tietä pitkin. Brittiasiakkaat olivat innoissaan. Opas ei reagoinut tilanteeseen mitenkään. Minulla syyhysi tarttua mikkiin ja kertoa kaikenlaista poron elämästä, mutta sillä kertaa se oli tietenkin hänen shownsa. On ilo pystyä kertomaan suomalaisesta luonnosta eri vuodenaikoina, avantouinnista sun muista asioista. joista asiakkaille jää käteen aitoa suomalaisuutta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnQHfWjHPC2ctLzxO9PN88Yv1E7nMPCI0EZ9S9gswP8FFYUdTceHpWRUVv2gDiBGOLmU7rwulTfUTbcBtoUTqiW3TVJSNqmKOsoFbE3-EkAVyhuHEUAhco3GbiS-gDfLXGOh4vk5TghI8/s1600/Punainen+taivas.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnQHfWjHPC2ctLzxO9PN88Yv1E7nMPCI0EZ9S9gswP8FFYUdTceHpWRUVv2gDiBGOLmU7rwulTfUTbcBtoUTqiW3TVJSNqmKOsoFbE3-EkAVyhuHEUAhco3GbiS-gDfLXGOh4vk5TghI8/s320/Punainen+taivas.jpg" width="320" /></a></div>
Itsenäisyyspäivänä perinteisesti sytytetään kynttilöitä Ylläksen katujen varteen. Olen usein ollut mukana tässä kunniatehtävässä. On hyvin kaunista olla mukana luomassa tätä kynttiläkujaa ja toivottaa ohikulkijoille Hyvää Itsenäisyyspäivää. Nyt tuntui vähän ontolta, kun hoidin asiaa ulkomaalaisten, vain joulukuun Suomessa viipyvien työkavereiden kanssa. He manasivat kynttilöiden sytyttämisen hankaluutta tuulessa ymmärtämättä Itsenäisyyspäivän arvokkuutta. Toki Suomi on kansainvälinen ja maailma menee eteenpäin.<br />
<br />
Pidän tämän päivän nuoria hyvin rohkeina, kun he matkustavat maailman toiselle puolelle vaikka rahaa on niukasti. Eräs nuori nainen totesi: "Ihmiset ovat ystävällisiä joka paikassa. Ei minua pelota." Kun ajattelen omaa elämääni, kymmenisen vuotta sitten kerättyäni kaiken rohkeuteni muutin Ruotsiin opiskelemaan. Pelotti ja jännitti. Se oli minulle suuri askel.<br />
<br />
Joulukuussa sää on ollut harvinaisen kaunis, punertavaa taivaanrantaa ja revontulia on päästy ihailemaan useasti. Pakkasta on ollut enimmillään kolmisenkymmentä astetta, nyt on lauhaa, nollan tienoilla. Eräänä päivänä aamun tulipalopakkasesta sää lauhtui iltaan mennessä leudoksi. Aika vaikeaa on pukeutua sopivasti!<br />
<br />
Olen ollut innoissani hiihtämisestä, pari sataa kilometriä on jo takana. Olen onnistunut pitämään lenkit enimmäkseen riittävän lyhyinä, etten väsy liikaa. Ja olen saanut joillekin lenkeille hiihtoseuraa, jolloin matka taittuu huomaamatta. Kirjoitan tätä vuoden lyhimpänä päivänä, 21. joulukuuta. Huomaan, että tänä talvena pimeys ei ole painanut minua väsyneeksi, vaan tunnistan valon itsessäni ja toivon voivani loistaa sitä toisillekin.<br />
<br />
Haluan toivottaa lukijoilleni Ihanaa Joulua ja Onnen hetkiä ensi vuoteen.Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-8421638160272081653.post-34647887437877095062016-11-23T16:17:00.000+02:002016-11-23T16:17:48.127+02:00Ylläksellä valmistaudutaan talvikauteen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbWhQ96d1eV3JelzrqijgheMG5Ee9qvJor0wxQX_qXgd4HB8EbDsVur9pEWgItkwufy8RCUngcdCYjbo0laHW0mBhG0x2ADSrp6RLmMxi8FDUpznjpuaDz_jrzsBAA858e9CtRN7N3g0A/s1600/Yll%25C3%25A4s+marras2016+latu.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbWhQ96d1eV3JelzrqijgheMG5Ee9qvJor0wxQX_qXgd4HB8EbDsVur9pEWgItkwufy8RCUngcdCYjbo0laHW0mBhG0x2ADSrp6RLmMxi8FDUpznjpuaDz_jrzsBAA858e9CtRN7N3g0A/s320/Yll%25C3%25A4s+marras2016+latu.JPG" width="180" /></a></div>
Olen muuttanut Ylläkselle talvikaudeksi sesonkitöihin. Viime talven jälkeen päätin vakaasti, että seuraavalla kerralla olen viisaampi ja pakkaan vain vähän tavaraa mukaan. Keep it simple! Mutta kuinkas kävikään - melkoinen tavarakuorma oli jälleen raahattavana. Miten voi olla, että osaan pakata koko kesäksi vain rinkallisen tavaraa, mutta talveksi luulen tarvitsevani kymmenen isoa pakkausta... No, näillä mennään. Sain suureksi helpotuksekseni autokyydin kotiovelta tämän hetkiseen majapaikkaani.<br />
<br />
Ylläkselle saavuttuani sain kuulla, että työasiat pyörähtävät käyntiin vasta viikon kuluttua. Oho! No, nyt siis on aikaa hiihdellä, käydä joogatunnilla ja avantosaunassa. Oikeastaan töiden aloittaminen pienellä lomailulla onkin loistojuttu!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3juvXUmXee6vHAhUtF7ENyrQ36Egc87XI_zJnftpxJ6e3MoHXOiFPCF0eXYcIswKDcWhWF3f60yTbkHrXtdojFJPyr5A9Vez8xvyrj0-lSp_0yVV0NS-cWjS5BuRlfvCSajHqsi-VCLc/s1600/Yll%25C3%25A4s+marras2016+Riitta+ladulla.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3juvXUmXee6vHAhUtF7ENyrQ36Egc87XI_zJnftpxJ6e3MoHXOiFPCF0eXYcIswKDcWhWF3f60yTbkHrXtdojFJPyr5A9Vez8xvyrj0-lSp_0yVV0NS-cWjS5BuRlfvCSajHqsi-VCLc/s320/Yll%25C3%25A4s+marras2016+Riitta+ladulla.JPG" width="180" /></a></div>
Kun isossa osassa muuta Suomea sataa vettä, Ylläksellä lumikerros karttuu joka yö. Pakkasta on tällä hetkellä noin viisi astetta ja kylmenevää on luvassa. Lunta on noin puoli metriä. Hyvin hoidetuilla laduilla suihkii jo paljon hiihtäjiä: hiljaisia suomalaisia ja kovaan ääneen tekniikkaohjeita omalle tiimilleen huutelevia Keski-Eurooppalaisia. Olen suunnitellut hiihtäväni ainakin aluksi vain lyhyitä lenkkejä, jotta kunto saa nousta rauhassa ja hiihdossa säilyy into. Tänään tuntui erikoiselta hiihtää, kun poro juoksi edellä hyvän matkaa. Kai se on poronkin kevyempi liikkua ladulla kuin kahlata puolimetrisessä hangessa.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhczmjXxO3SGpqpyEZJMc224uvGTyRdBkrnpPSY90oyrzhz0kZ6tzkSNfmTUMu9WSTSF6aaVEu9ZD9VLqd51cPc7O52hqTG9Q1JnorRUu8GhnCTd9zaM2CnlyuSZD87jPNCEu4LiT78DSw/s1600/Yll%25C3%25A4smarras2016+puut.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhczmjXxO3SGpqpyEZJMc224uvGTyRdBkrnpPSY90oyrzhz0kZ6tzkSNfmTUMu9WSTSF6aaVEu9ZD9VLqd51cPc7O52hqTG9Q1JnorRUu8GhnCTd9zaM2CnlyuSZD87jPNCEu4LiT78DSw/s320/Yll%25C3%25A4smarras2016+puut.JPG" width="180" /></a></div>
Lumiset kynttiläkuuset ja lumipeite kumpuilevassa maastossa ihastuttavat puhtaanvalkoisina. Tämä on jotakin tavattoman arvokasta, todellinen Talven Ihmemaa, niin kuin mainoslauseissa ulkomaalaisille luvataan. Ilma on raikasta hengittää ja kaikki on niin puhdasta. Pääni kestää paremmin päivän lyhenemisen, kun lumipeite valaisee. Kirkasvalolamppu on ahkerassa käytössä ja D-vitamiinipurkki napsahtaa auki joka aamu. Tervetuloa talvi ja oppaan tehtävät, odotan innolla teitä!Riitta Karhusiltahttp://www.blogger.com/profile/11115603208334269375noreply@blogger.com4