Sain tehtäväksi loihtia joulukalenterin siskon pojille. Valmiina oli
kaksi Angry Birds-pussukkaa, joihin joulutonttu sitten öisin sujauttaa
pikkulahjan, kummallekin pojalle omaan pussukkaansa. Muutoin sain vapaat kädet. Onneksi tehtävän tilaus tuli
kännyyn kesken ensimmäistä hiihtolenkkiäni, joten asia sai
hautua ilman tietoista ponnistelua.
Siinä omia latuja avatessa sikin sokin puiston nurmella ohikulkija
huikkasi iloisesti: "Vapaa on vain umpihanki!" Sitä umpihankea olikin
kertynyt ihan kunnioitettavasti minun ensimmäiseksi hiihtolenkiksi,
15-20 cm. Olen tainnut joskus puuskuttaa ensihöyryjä suunnilleen
kuuraisella nurmikolla. Nautin hiihtolenkistä ja sen lapsenomaisuudesta.
Kaulassa roikkuneeseen gps:än kertyi 6 km, vaikka olin koko ajan alle
puolen kilometrin päässä kotoa.
Alkaessani ajatella joulukalenterin valmistusta illalla, minulle oli
päivänselvää millaista olen tekemässä. Ihmeellinen alitajunta vai mitä
se on? Tarvikkeet löytyivät kotoa, omasta tai siskon, ei kun toimeksi. Vanhojen
joulukorttien hyödyntämisessä on ideaa. Ystävät ja sukulaiset tulevat
mukaan joulunodotukseen, kun heidän lähettämänsä kortit kehystävät
kalenteria. Laitan ohjeen alle, jos joku muukin innostuu.
Tämän ekologisen ja yksilöllisen joulukalenterin askarteluohjetta on
helppo soveltaa. Kalenterin koko on 63*81 cm. Kokoa voi helposti
pienentää merkitsemällä saman tiilen kohdalle kaksi tai kolme päivää.
Tarvikkeet:
Paksua pahvia 42*59 cm (tai 63*81 cm)
Punatiili -tapettia 42*59 cm
Tapettiliisteriä, pensseli
Vanhoja joulukortteja (8 pystykorttia, 9-10 vaakakorttia)
Teippiä tai kontaktimuovia
Rei'itin, narua
Pikku pussukka (tai useampi, jos lapsia on monta)
Nastoja
1. Liisteröi tapetti pahviin.
2. Teippaa neljä pystykorttia kummallekin sivulle.
3. Teippaa vaakakortteja ylä- ja ala-laitaan. Leikkaa tarpeen mukaan yhtä korttia pienemmäksi.
4. Piirrä huopakynällä kuhunkin tiileen numero 1-24.
5. Kiinnitä pussukka nastalla oikean päivän kohdalle.
6. Tee rei'ittäjällä reikä puoleen väliin yläreunaa. Pujota naru ja kiinnitä kalenteri sen avulla seinäkoukkuun.
Olin niin tyytyväinen askarteluuni, että tuijotin vielä yöllä sängystä pitkän
aikaa kalenteria ennen kuin maltoin sammuttaa valot. Luomisen ja
oivaltamisen ilo tekee hyvää aivoille! Jälkiviisaana kalenteri olisi
kannattanut peitellä yöksi maton alle, jotta se olisi pysynyt aivan
suorana kuivuessaan.
Haaveilin vielä hevosaiheisesta kalenterista hevoshullulle kummitytölleni.
Siinä kaikki joulukortit olisivat hevosaiheisia ja lahjapussukka ommeltu
säkkikankaasta! Harmi, että kummityttöni asuu niin kaukana. Hän
on kyllä jo niin iso, että osaisi askarrella tällä ohjeella itsekin!