31. lokakuuta 2013

Korkalovaaran luontopolulla Rovaniemellä

Tänään aurinko paistoi pitkästä aikaa. Päätin, että monen päivän vätystely eli vädersjuk-olo saa nyt luvan olla ohi. Onneksi vielä ystäväni Petronella ehdotti yhteistä ulkoilua. Niinpä pakkasimme reppuun vähän evästä ja läksimme tallustelemaan suoraan kotiovelta lähiretkelle Korkalovaaran luontopolulle. Petronella ei ollut siellä koskaan käynyt, joten minä sain kunnian neuvoa reitin. Ja kun minä saan opastaa kotini lähellä, silloin seikkaillaan pieniä metsäpolkuja pitkin aina kuin mahdollista. Pienet polut ovat niin suloisia, kaikkine mutkineen, kivineen ja juurineen.

Ilma oli muutaman asteen pakkasen puolella, kirpeä ja raikas. Maassa oli paikoitellen ohut kerros jalan alla kuuluvasti narskuvaa lunta, paikoitellen oli kuljettava kieli keskellä suuta jäisyyden takia. Varsinkin liukkailla pitkospuilla! Varsinainen luontopolku on vain muutaman kilometrin mittainen, mutta kotoa käsin kaikkine mutkineen matkaa kertyi kymmenisen kilometriä. En tiedä matkaa tarkkaan, seuraavalla kerralla otan mukaani gps:n, ihan uteliaisuudesta.

Korkalovaarassa on ylhäällä Karinrakassa valoisaa mäntymetsää, mutta alhaalla pohjoisrinteessä luontopolulla kuusivaltaista metsää. Valitettavasti sinne pohjoisrinteeseen aurinko ei paista, muutoin reitti on viehättävä. Mielestäni huippukohta on kaunis hiekkapohjainen lähde, joka pulppuaa monesta kohtaa. Veden pinta on kuitenkin tyyni. Hihkaisin Petronellalle: "Tule katsomaan tänne lähemmäs, täällä on vaikka kuinka monta pulputinta." Joskus olen ajatellut, että lähteestä olisi mukava viedä kotiin tuliaisia. Vähän matkan päässä on toinenkin lähde, mutta siinä ei erotu pulputusta.

Ja kun luontopolulla ollaan, matkan varrella on opastetauluja alueen luonnosta, eläimistä ja kasvistosta. Oli viehättävää lukea lähteistä ja mukavan kuuloisista termeistä puro ja noro. Sen sijaan vaikkapa marjoista ja ketusta en jaksa enää innostua lukemaan.

Luontopolun varrella olevassa laavussa on tavallaan kaksi laavua vastakkain, joiden väliin sytytetään nuotio. Muuten hyvä, mutta oleskelupaikka jää aika pimeäksi, vaikka aurinko yritti heittää säteitään suon laidalta. Pilkoimme syttyjä puukon avulla, kirvestä ei liiteristä löytynyt - ja niin Petronella sai pian tulet roihuamaan. Hän oli kantanut mukanaan nokipannun ja kahvinporoja! Kuumaa vahvaa kahvia, lämmintä mustikkakeittoa ja paistettua makkaraa, ai jai. Sitten tulikin kiire kotiin, sillä olin luvannut hakea siskon pojan päiväkodista. Johdattelin nyt eri reittiä, puuskutimme Lapinrinnettä ylös ja ihailimme ylhäältä avautuvaa maisemaa.

Sain ajatuksen, että voisihan sitä kirjoittaa lähiretkeilystäkin, Rovaniemen ympäristöstä. Virallisilla sivuilla on aika niukasti tietoa näistä retkikohteista. Voi kuinka monta paikkaa minulla onkaan käymättä, ihan kotinurkilla!

Kommentointiin teknisiä vinkkejä

Kommenttien laitto tähän uuteen blogiin tapahtuu teknisesti vähän eri tavalla kuin vanhassa. Koetan tähän luoda ohjeen, jolla kovapäisempikin netinkäyttäjä onnistuu!

1. Klikkaa kohtaa Ei kommentteja (tai 2 kommenttia)
2. Kohtaan Lisää kommenttisi... kirjoittelet sitten tietenkin sen, mitä haluat ilmaista.
3. Mene kohtaan Kommentti nimellä ja avaa Valitse profiili. Valitse kohta Nimi/URL-osoite. Riittää, että kirjoitat sen nimen, jonka haluat näkyvän kaikille. Jatka.
4. Halutessasi voit esikatsella kirjoitustasi ja muokata vielä tekstiä. Siirry kohtaan Julkaise.
5. Nyt olet tehnyt voitavasi, kun ruutuun ilmestyy teksti: "Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen". Ja minähän hyväksyn kaikki asialliset kommentit ja olen niistä kiitollinen.

29. lokakuuta 2013

Ulkoiluilmoja odotellessa

Kuva on otettu viime talvena Salmivaaralle suuntautuneella lumikenkäretkellä, Kilpisjärven mahtava Saana taustalla.Tuollaisia ulkoiluilmoja odotellessa...

Tällä hetkellä Rovaniemellä on mielestäni kurja ilma: vesitihkua ilmassa, maassa liukasta loskaa. Hain siskon pojan päiväkodista - hänestä oli jännittävää liukastella jäällä ja lampsia kumisaappailla rapakoissa. Ensimmäiset Rovaniemen hiihtokelit menivät minulta sivu suun Helsingissä hurvitellessa. No, pääsen varmasti hiihtämään vielä monta kertaa. Hirvenmetsästäjä tuttavani on aivan tohkeissaan, nyt on kuulema paras mahdollinen ilma - hirvenkaatoon. On virkistävää huomata asioihin olevan monta näkökulmaa.
.

26. lokakuuta 2013

Helsingin herkkuja orkideanäyttelyssä, Talvipuutarhassa ja Sipoonkorvessa

Helsingin vierailustani muodostui luontopainotteinen, kuinka ollakaan. Siksiköhän minulla on niin onnellinen olo viikon reissusta, toinen syy tyytyväisyyteen löytynee ystävien tapaamisesta. Tapaan pitkäaikaisia ystäviäni liian harvoin, vain muutamia kertoja vuodessa. Tapaamiset ovatkin sitten henkistä ilotulitusta.

Tulin juuri orkideanäyttelystä harmaan ja sateisen Helsingin keskustasta. Kuinka voi olla jotakin niin kaunista? Niin paljon värejä, muotoja, elämänhalua ja raikkautta! Hyviä tuoksuja. Kaikki se jäi minuun, ainakin vähäksi aikaa. Ihana kokemus, jota haluan vaalia. Helsinki on mahdollisuuksien kaupunki, jossa on tehtävä valintoja löytääkseen itselle sopivia asioita ja suojattava itseään taas toisilta asioilta.

Yhtenä päivänä minulla oli tapaaminen Itäkeskuksessa. Siellä koin oloni  turvattomaksi tai ainakin varuillaan olevaksi monenlaisen kulkijan keskellä, vaikka minkäänlaista vaaratilannetta ei ollutkaan. Monet ihmiset ovat ihmetelleet kuinka uskallan retkeillä yksin. Eikö pelota? Ei minua luonnon keskellä pelota, mutta sen sijaan Helsingissä joissakin paikoissa jännittää.

Asun Rovaniemellä kerrostalossa. Kaupungin työntekijät hoitavat olohuoneen ikkunan alta avautuvaa puistoa kukkapenkkeineen ja huoltomiehet hoitavat pihaa. Yhtenä aamuna heräsin kotona lehtipuhaltimien pörinään ja olin jo ärsyyntymäisilläni melusta. Sitten oivalsin kuinka huolettomasti kaikki hoitui minun kannaltani. Tällä reissulla Helsingissä laitoin yöpaikkani kauniin puutarhan talvikuntoon. Leikkasin pensaita, haravoin, säkitin nuutuneita kukkavarsia ja puista irronneita lehtiä. Ei minun tarvinnut tehdä näitä hommia, mutta halusin. Siinä näkee kättensä jäljen ja saa luoda kauneutta ympärilleen. Siinä sivussa vielä yksi vanhus tuli syvästi onnelliseksi. Sain nähdä kuinka vanhuus pakottaa luopumaan paljosta voimien vähetessä ja kuinka arvostettua apu voi silloin olla.

Vierailin yhdessä Helsingin ilmaisista helmistä, Talvipuutarhassa Töölönlahden päässä. Erityisesti lokakuun harmaudessa on helpotus pujahtaa ylellisen kasvihuoneen vihreyteen, asettua johonkin istumaan eksoottisten kasvien keskelle. Syödä eväitä ja katsella. Kyselin kuinka lasikaapissa kasvavilla lihansyöjäkasveilla riittää ravintoa. Pitääkö hyönteisiä kasvattaa tai pyydystää erikseen? Meillähän olisi niitä Lapissa yli oman tarpeen räkkäaikaan! Luonto kuulema hoitaa asian heilläkin. Nyt kasvit olivat lepotilassa, kesällä raatomainen haju houkuttelee hyönteisiä.

Sipoonkorven kansallispuisto on perustettu vasta muutama vuosi sitten, 2011. Teimme ystäväni Marjan kanssa sinne päiväretken Fiskträsk-järven ympäri. Merkittyjä polkuja on niukasti, on suunnistettava kartan avulla omatoimisesti. Helppoahan minulla oli, kun kävelin oppaan perässä. Retki oli vain pieni pintaraapaisu Sipoonkorvesta, joten en tässä vaiheessa osaa kummempia kirjoitella. Kohokohta oli, kun löysimme jäätyneitä suppilovahveroita, ensin muutamia ja lopulta sammaleiselta kalliorinteeltä vaikka kuinka paljon. No, Karhusilta oli taas onnensa kukkuloilla! Nyt minulla on pussillinen kuivattuja suppiksia talven iloksi.

Arkisto 2008-2013 valmiina

Vanhat postaukseni ovat tallessa osoitteessa:

www.karhusilta.fi/blogi2008

Siellä on tekstejä aika paljon ja ehkä hankala löytää haluamaansa asiaa. Niinpä lukijan iloksi suunnitteilla on jonkinlainen hakemisto. Katsotaan mitä saadaan aikaan...
Kokeilkaapa kommentoida tätä uutta blogiani, vaihdoin vähän asetuksia.

25. lokakuuta 2013

Haltioissani Suomen luontokeskus Haltiasta

Pääsin vierailemaan uudenkarheassa Suomen luontokeskus Haltiassa "etelänmatkallani". Siitä lisää kohta. Syysloman aikoihin tuttavani matkustivat etelään kuka minnekin, Turkkiin tai jonnekin. Minun budjetillani, kymmenen euron junalipulla pääsi Rovaniemeltä Helsinkiin. Matka kesti kunnioitettavasti kellon ympäri, joten kaukana kotoa oltiin ilman muuta. Uutta nähtävää ja koettavaa riitti - ja mikä parasta, vanhassa kotikaupungissani pääsin tapaamaan ystäviäni.

Ennen lähtöäni tonttuilin Rovaniemellä lomalaisten kodissa. Joulu on pian tulossa ja koskaan ei ole liian aikaista tai myöhäistä antaa joululahjaa! Tätä "puhtauslahjaa" valmistellessani pesin sohvanpäälliset, imuroin sohvan, kuurasin jääkaapin, tein kylppäriin perusteellisen siivouksen äklöttävää likakaivoa myöten, pyöritin pyykkikorillisen puhtaaksi sun muuta.

No niin, mennäänpä jo sinne Haltiaan! Odotukseni Suomen luontokeskuksesta olivat korkealla, kuinkahan ne täyttyisivät? Toukokuussa 2013 avattu luontokeskus esittelee suomalaisen luonnon upeutta monella tasolla. Lappi on erittäin hyvin edustettuna. Jo luontokeskuksen ympäristö Nuuksion Pitkäjärven rannalla on vaikuttava, samoin ekologinen puurakennus ja sen arkkitehtuuri. Pääasia minulle oli kuitenkin näyttelyn sisältö ja se, kuinka kaikki on tuotu esille. Hämmästyin, että monen tunnin tutustumisen jälkeen tunsin oloni edelleen virkeäksi. Ei infoähkyä, ei uuvuttavia tekstejä. Onneksi kierrokselle kuitenkin sai mukaan pienen tietopaketin eri näyttelypisteistä.

Näyttelyn sisäänkäynti lumikanjonin kautta lumosi minut täysin. Tämä perinteinen tapa esitellä luontoa eläindioraaman avulla kertoo lajistomme sopeutumisesta pohjolan talveen. Täytetyt eläimet ovat saalistamassa ravintoa, näin mielessä muodostuu talvisia tarinoita. Kauniisti toteutettu sukellus talveen.

Sitten alkoikin nykytekniikka vaihtuvine kuvineen. Olin odottanut innolla Suomen luontokohteiden esittelyä, saisin varmaan uusia vinkkejä retkeilyyn. Vierailija kävelee Suomen kartan päällä, ideana on päästä katsomaan ympärillä olevista monitoreista kuvia ja karttaa haluamastaan retkikohteesta. Tekninen toteutus kompasteli kuitenkin turhaan monimutkaisuuteen ja kuulinkin, että toteutusta aiotaan jatkossa selkeyttää. Syytä on! Näytettävät kuvat ovat asiakkaiden lähettämiä tavallisia retkikuvia. Kunkin retkialueen karttaa olisin tahtonut tutkia pitempään, ehkä jatkossa toteutettava kosketusnäyttö mahdollistaa sen. Varsinaista tietoa tässä ei ollut paljoa tarjolla, mutta sitähän löytyy vaikkapa Metäshallituksen nettisivuilta.

Viisi vuodenaikaa -videoseinällä maisemat ja vuodenajat vaihtuvat kuuluisien luontokuvaajien ottamilla kuvilla. Hienoja sielunmaisemia eri puolilta Suomea, aika monta minullekin tuttua paikkaa.

Haltiassa nostetaan esille maailman syntyteoria Kalevalan mukaan, jolloin sotkanmuna on keskeisessä asemassa. Koko Haltiarakennus on kuin suuri sotka hautomassa munaa - ja Haltian sotkanmunaan pääsee sisälle katsomaan taideteosta kahden joutsenen lautapelistä.

Pesässä on hyvä olla, kuivaa ja lämmintä. Tästä saa omakohtaisen kokemuksen ns. Karhunpesäsalissa. Siinä vierailija saa ryömiä eri eläinten pesään ja katsoa videokuvan avulla pesästä avautuvia maisemia ja tapahtumia. Aika suloista odottaa vaikkapa emotiaisen tuovan ruokaa tai silittää aidon oloista karhua. Tämä toimii aikuisillekin, ainakin minulle.

Autiotuvan vierailu on toteutettu toimivalla yhdistelmällä aitoa tupaa ja nykytekniikkaa. Ikkunan takana vaihtuvat maisemat. Puupöydän pintaan on upotettu kosketusnäyttö, jonka avulla pääsee tutustumaan autiotupien historiaan, tarinoihin ja vieraskirjamerkintöihin. Monta tuttua tupaahan sieltä löytyi. Aitoon vieraskirjaan saa jättää omat merkintänsä ja kamiinasta kuuluu tulen humina. Oli pakko kurkata, puuta täynnä näytti olevan, mutta ei sentään tulta.

Viherkehänäyttelyssä pääsee tutustumaan pääkaupunkiseudun luontokohteisiin ja suunnittelemaan retkiä monikosketusnäytön karttojen avulla. Lisäksi vierailijaa hellitään vaikuttavilla kuvasarjoilla. Siinä ahmiessani vaihtuvia kuvia kiersin kehoa moneen suuntaan ja yht'äkkiä tajusin lukossa olleen kehoni avautuneen, yes!

Vaihtuvan näyttelyn osastolla kädentaitajat esittelevät inspiraation lähteitään Suomen luonnosta ja aikaansaannoksiaan kuten koruja, käsilaukkuja, puukkoja ja veneenveistoa. Kaiken kaikkiaan Haltian vierailun jälkeen aloin katsella ympäröivää luontoa entistäkin kunnioittavammin ja ihailevammin. Mikä aarreaitta meillä onkaan ympärillämme! Haltian puurakennuksessa on hyvä tuoksu ja raikas ilma hengittää. Minulle jäi tunne kuin olisin lapsena päässyt karkkikauppaan maistelemaan monenlaisia herkkuja.
      

19. lokakuuta 2013

Blogini Tunturin kosketus/ karhusilta.blogit.fi jatkuu tässä osoitteessa

Muutoksia on tosiaankin ilmassa...

Vanha blogini sulkeutuu lokakuun lopussa, kun blogit.fi-sivusto lopettaa toimintansa. Jatkan kirjoittelua tässä osoitteessa. Hienoa, kun löysit uusille sivuilleni. Nyt vain työtä minulta ja kärsivällisyyttä teiltä lukijani, että saan uudet sivut entistä toimivammiksi. Juttuja on siis luvassa entiseen tapaan - ja teiltä toivon kirjoittajan palkkioksi kommentteja.

Vanhan blogini arkisto siirtyy aikanaan kaikkien luettavaksi, kerron siitä myöhemmin lisää. Pääasia on kai tässä vaiheessa, että viiden vuoden työ ja lukijoiden kommentit saadaan talteen.