18. helmikuuta 2016

Postin hakumatka Ylläksen malliin

Hyvä ystäväni huomasi jouluna luonani käydessään kuinka kiihkeästi seuraan postilaatikkoon tipahtavaa postia. Äkäslompolossa elämäni on rauhallista, voisi jopa luonnehtia uinahtelevaksi ja eristäytyneeksikin, kun autottomana en juurikaan pääse liikkumaan. Vaikka saan viestejä ystäviltä sosiaalisen median kautta, se vanha kunnon postin kautta tuleva kortti, kirje tai paketti  ilahduttaa eniten.

Kirjastoauto käy Äkäslompolossa kolmen viikon välein ja välillä lukeminen loppuu. Niinpä ystäväni on laittanut minulle postissa joitakin lehtiä ja muutamia mielenkiintoisia kirjoja tulemaan. Postilaatikkoon mahtuva posti tulee kotini lähelle, mutta isommat lähetykset on noudettava kauempaa. Nyt postista tuli viesti, että paketti on saapunut Ylläsjärven puolelle Eelin kaupalle, noin 15 kilometrin päähän kotoani. Niinpä tein sinne retken. Onneksi toiselle puolelle Yllästunturia pääsee kätevästi suksibussilla, toki olisin päässyt takaisinkin, mutta halusin tehdä paketin noutomatkasta erityisen.

Siis menin bussilla Ylläsjärven puolelle ja ystävällinen bussikuski heitti minut ajan kulukseen Eelin kaupan pihaan. Sovin bussikuskin kanssa, että jos paketti on pieni, laitan sen reppuun ja hiihdän kotiin. Jos taas paketti on suuri, kuljettaja vie sen Äkäslompolon puolelle sovittuun paikkaan ja voin edelleen hiihtää kotiin. Paketti mahtui juuri sopivasti reppuun ja kun se oli hyppysissäni, en tietenkään raskinut jättää sitä muiden haltuun. Mietin myös olisinko avannut paketin saman tien ja jättänyt isot kääreet pois, mutta en raaskinut vielä avata pakettia.

Hiihdin Eelin kaupalta ensin Kahvikeitaan laavulle, jossa onneksi kyti vanha nuotion pohja. Lisäsin puita, paistoin pari makkaraa ja join lämmintä mehua. Sitten jatkoin matkaa Kesängin keidasta kohti tunturireittiä, jossa näin upeita lumisia puita, sain ponnistella mäkiä ylös ja laskea pitkiä laskuja alas. Hahaa, mahtavaa! Kesängin keitaan kahvila oli jo suljettu, joten tyydyin juomaan mehua termarista rakennuksen seinustan luona tuulelta suojassa.

Sitten olikin enää tuttua latua jäljellä Äkäslompoloon. Hiihtoretki oli sikälikin erityinen, että sen aikana täyttyi 500 km hiihtoa tälle talvelle. Matkalla olin koko ajan tietoinen selässä kulkevasta paketista. Se poltteli. Hahmottelin mielessäni, kuinka mahtavan "Marjan pakettimatkan" sain tästä postipaketista. Kotiin tultuani laitoin saunan lämpenemään, aikomuksena testata Jounin kaupasta ostamaani eukalyptusvihtaa. Koivuvihtaa ei ollut myynnissä. Hyökkäsin kirjoittamaan tarinaa blogiin ja en tiedä vielä, missä vaiheessa avaan paketin.  Tämä on niin jännittävää. Osa minusta haluaisi avata paketin saman tien. Osa minusta taas haluaa pitää yllä jännitystä avaamattomasta paketista. Lopetankin tarinani sitten tähän...