27. helmikuuta 2014

Hiihtoloman riemua Ylläksellä















Eletään hiihtolomien aikaa. Äkäslompolon kylä uinahteli alkuvuoden hiljaiselossa, mutta nyt kaduilla ja laduilla kulkee ihmisiä jonossa. Tai ainakin hetkittäin muodostuu jonon poikasta. Lapland Hotellien lomamestarin ohjelma on sorvattu lapsiperheille sopivaksi. Ja kuinka lasten silmät loistavatkaan, kun he saavat ajaa oikeaa moottorikelkkaa, pientä sellaista. Eikä se haittaa pätkääkään, että siinä on ruohonleikkurin moottori. Ajoreitti rajoittuu lumivallin rajaamalle alueelle ja vaikka lapsi painaisi kaasun pohjaan, vauhti pysyy rauhallisena. Turvallisuus on tärkeä asia. Koko perhe saa vielä paistaa lättyjä omatoimisesti kodassa avotulella. "Moottorikelkkakoulu ja lättykestit" on suosittu ohjelmanumero.

Ensi viikolla saan mieluisia vieraita, kun sisko tulee kahden poikansa kanssa Ylläkselle lomailemaan. Kuulemma iltasadun sijaan pojat ovat viime aikoina halunneet katsoa netistä tulevaa majapaikkaamme. Kahdeksan vuotias Niilo on soittanut tädille jo monta kertaa asiasta ja pohtinut mm. nukkumisjärjestelyitä. Pojat aikovat nukkua vuorotellen minun ja äitinsä vieressä.

Aion viedä Niilon hiihtoretkelle Navettagallerian latukahvilaan ja tarjota hänelle siellä herkkuhetken. Rovaniemellä poika on kavereidensa lumoissa, mutta nyt ehkä onnistun järjestämään kahdenkeskistä laatuaikaa. Neljä vuotias pikkuveli osaa kyllä ottaa osansa, omalla hurmaavalla tavallaan. En tiedä kumpi osapuoli odottaa tapaamista enemmän, pojat vai täti. 


Tässä vielä kuva upeasta lumiveistoksesta Lapland Hotel Ylläskaltion pihassa. Taiteilija on syystäkin ylpeä luomuksestaan. Kissan takana näkyy puumuotit, joiden avulla tiivistetystä pakkaslumesta saadaan aihio lumiveistokselle. Valitettavasti vesisade ja lämmin ilma tuhosivat tämän taideteoksen. Mutta uutta pukkaa, jos vain tekijöitä löytyy.

4. helmikuuta 2014

Valon juhlaa Ylläksellä

Pääsin tänään käymään taivaassa. Ymmärtäisitte, jos olisitte hiihtäneet kanssani Ylläksellä Kukastunturin laelle. Kevättalven keli kukkeimmillaan, pari astetta pakkasta ja se kauan kaivattu aurinko paistoi! Lopultakin, ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella auringon säteet ulottuivat kasvoille asti.

Olin hurmoksessa - ja helpottunut siitä, että pitkä pimeä kausi on taittunut tai ainakin taittumassa. Minulle hiihtoretki oli samalla Valon juhla. Olihan siinä hommaa hiihtää latua ylös huipulle, mutta valon määrän lisääntyminen ja luonnon aina vain kaunistuminen ylös noustessa kiskoi minut mukanaan huipulle. Lumiset puut näyttivät sitä kauniimmilta mitä ylempänä olin. Kukastunturin laella tykkylumisten muumioiden ytimenä olevaa puuta ei näkynyt enää lainkaan lumen alta. Avarat maisemat näkyivät vaikka kuinka kauas.

Kuinka maailma voikaan olla kaunis! Tapailin herkistyneenä tilanteeseen sopivaa laulua, mutta muistin vain kolme sanaa: "Soi kunniaksi Luojan ..." Sitten huomasinkin hyräileväni Suvivirren sävelmää. Mietin, että tällainen huikea luonnon kauneuden kokemus muistuttaa uskonnollista hurmosta. Ainakin kokemus ravisuttaa henkisesti ja ravitsee sielua. Liikuntasuoritus jää ikään kuin toissijaiseksi seikaksi. Vaikka tietenkin mahtava luisto ja loistavassa kunnossa olevat ladut auttoivat asiaa. Tahtoisin niin suoda tämän kokemuksen muillekin. En sitten tiedä voiko tällaista kokemusta jakaa muuten kuin kokemalla sen itse. Tervetuloa Ylläkselle hiihtämään.