30. huhtikuuta 2014

Tunturinallen nimiehdotuksia

Tässä tunturinalle on päässyt istahtamaan Norjan rajakyltille Mallajärven luona. Nimikilpailuun on tullut mukavasti ehdotuksia, kiitos niistä. Tähän mennessä tulleet nimiehdotukset ovat:

Nassu (ehdottaja Seppo L.)
Sininen hetki (Pia H.)
Rina (Seija M.)
Mustikka (Salla P.)
Lemmikki (Sinikka N.)
Tunturinalle (Sari, Suvi N.)
Orvokki, Lehdokki, Vuokko, Arnikki & moni muu! (Sinikka L.)
Arnikki (Sinikka N.)
Saamelainen Unni (pieni) tai Unni Ustit (pieni ystävä),
Unni-Nalle
,
Unninallehan on melkein kuin uninalle, luultavasti nukkumatin sukua (ehdottaja Sirpa K.)
Malla. Olikos tuo nallen ensimmäinen retki? Sitten se voisi olla Malla. (ehdottaja  Maria H.)
Jarppi, pohojalaisittain. (ehdottaja Anne H.) 
Hiitta (ehdottaja Tuula H., perustelu: Pikku Aapo kutsui minua sillä nimellä, kun ei osannut sanoa R-kirjainta.)
Hillamalla (ehdottaja Leila M.)
 
Tunturinalle toivottaa kaikille lukijoille iloista vappua! Kilpisjärvellä on loistava hiihtokeli. Aurinko paistaa, tyyntä, pikkupakkanen. Voi voi, kun nalle joutuu vain olemaan sisällä emännän kainalossa keuhkoja parantelemassa.
Kuva: Marja Matinkari

28. huhtikuuta 2014

Herkullisia lumikuvia Kilpisjärveltä




Luonnon omaa alati muuttuvaa taidetta Temppelikurun läheltä. 
Tuipalin takana Ruotsin puolella ryhmä hiihtää valkoista unelmaa pitkin. Nousut ovat takana ja nyt nautiskellaan pitkästä laskusta ennen lumiseen kuruun sukeltamista.

Kurun reunaan tuuli on tuiskuttanut lunta herkullisesti. En voi sille mitään, että näen valkoiset reunukset jättiläisen leivoksen kermareunuksina. Tekisi aivan mieli sormella nuolaista...
Oli upeaa hiihtää koskemattomassa lumessa, tehdä ensimmäiset jäljet puhtaaseen lumeen. Seuraavilla viikoilla moottorikelkat olivat löytäneet tiensä tännekin, vaikka se ei ole sallittua. Mittasuhteista vinkki - reunus on ihmisen korkuinen.

Kuvat: Riikka Holopainen


Mikä tunturinallelle nimeksi?

Yksi ihanista vakioasiakkaista oli tehnyt minulle nimikkonallen! Väri tulee hiihtotakistani ja idea mekkoon retromekostani. Kaunis kiitos. Nalle on päässyt tunturiin mukaan reppuni sivutaskussa vilkutellen. Tässä Nalle istuu Temppelikurun jäähyllyllä (ei jäähyllä).







Nalle ihmettelee ahman jälkiä Ruotsin puolella. Onpas suuria - yhtä isoja kuin oppaan kämmenen jälki. Ahman kynnet vain ovat terävämmät ja pitemmät.






Julistan tässä nimikilpailun nallelle. Mikä se voisi olla?
Kuvat: Riikka Holopainen 

Ja sitten ikävä uutinen. Kesken tämän unelmatyön tunturioppaana sairastuin ja olen joutunut jättämään hiihtolenkit sikseen. Ensin luulin tavalliseksi flunssaksi, nyt lääkitään keuhkoputkentulehdusta - ja tutkimukset jatkuvat. Keuhkot soivat kuin urkupillit! Aika suuri pettymys, mutta on muistettava mitä kaikkea upeaa olen saanut kokea.

Terveydenhoito Kilpisjärvellä ei olekaan mikään yksinkertainen juttu, ellei sitten käy niin hyvä tuuri kuin minulla. Olen saanut hyvää hoitoa paikkakunnalla lomailevalta lääkäriltä. Voi miten helpottunut olen saadessani asiantuntevaa hoitoa.

17. huhtikuuta 2014

Kuvia Kilpisjärven lumimassoista


Urtashotellin huussista näkyi jonkin verran yläosaa viikolla 15, seuraavalla viikolla näkyi enää katto. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa retkeä. Tämä oli hiihtoretkemme yksi suosituimmista kuvauskohteista. Latu kaarsi tietenkin tämän nähtävyyden läheltä.
Urtashotellin etuseinä oli lumen peitossa, mutta vasemmalla olevasta ovesta osa porukasta onnistui luikahtamaan sisälle syömään eväitä. Toisaalta - mikäpä istuessa porontaljalla ulkosalla!

Jo reitti Lapland Hotel Kilpiksen avannolle on elämys, kun saa kipittää polulla korkeiden lumivallien välissä. Avantovesi on uskomattoman kirkasta. Tekee muuten hyvää hiidon jälkeen...

Kuvat: Marja Matinkari

16. huhtikuuta 2014

Muutama kuva hiihtoretkeltä Lossulta Meekolle

Tänä keväänä lunta on runsaasti. Meidän luxus-retkellä Haltin lähellä hiihdimme latuhöylän vetämää uraa pitkin alamäkivoittoisesti 17 km. Tänä keväänä ladun vetäjän ei ole tarvinnut väistellä kiviä. Lumen määrästä kertoo hyvin se, että Urtashotellin huussi on lumen peitossa kattoon asti.
Jos oppaan sauvat näyttävät vähän erikoisilta, näet aivan oikein. Yhden asiakkaan jatkettava sauva temppuili, niin kuin minulla repusta sojottava varasauvakin. Niinpä annoin omat sauvani asiakkaalle ja itse hiihdin erimittaisilla sauvoilla. Eikä haitannut yhtään!
Meekolle päästyämme Kilpissafarit tarjosi kahvia ja teetä aidoista puukuksista poronluisilla lusikoilla. Kyytipoikana tarjottiin "tyttömunkkeja". Sen jälkeen hyppäsimme haalareihin ja istuimme rekikyydissä kohti Kilpisjärveä. Hyvän lumitilanteen ansiosta reessä istuminen on miellyttävää.


Kuvat: Petri Kuusela

5. huhtikuuta 2014

Kilpisjärven ihmemaassa

Kuin olisi astunut toiseen maailmaan. Ja minä sentään muutin "vain" Ylläksen laduilta Kilpisjärven lumimassoihin. Etelä-Suomesta tullut asiakas kertoi äsken sinivuokkojen kukkivan kotiseudullaan. Kuinka uhmakkaalta ja valtavalta Saana näyttääkän, taas kerran yllätyin. Lumen määrä ryöpsähtää valloilleen vasta kymmenen kilometriä ennen Kilpisjärven kylää, Muotkatakan, Suomen maanteiden korkeimman kohdan jälkeen. Näkisitpä ne lumipenkat! Autot joutuvat hiipimään Kilpishallin pihasta tielle nähdäkseen tuleeko sieltä ketään.

Kilpisjärvellä valoisuus ja päivän kirkkaus ovat eri luokkaa kuin havupuualueella. Lumi on niin neitseellistä, valkoista, puhdasta, pehmeää... Aurinkolasit ovat aivan välttämättömät kapistukset. Jotenkin tämä suurtunturialue on niin moneen potenssiin aistimuksia verrattuna muihin Lapissa käymiini paikkoihin. En löydä oikeita sanoja kuvaamaan tunnetta, mutta kumminkin yritän. Tunturituuli, avarat maisemat, vapaus yhdistettynä nöyryyteen, nopeasti vaihtuva sää...

Voi jos ihmiset tietäisivät - tai paremminkin eläisivät kerran tämän kokemuksen! Erityisesti tänä keväänä. Tervehdin hetki sitten vakioasiakkaita ja muutamat heistä naureskelivat, että kun he tulivat kerran käymään täällä, sen jälkeen on ollut pakko palata aina uudestaan. Sille ei voi mitään.

Koivikossa lumi ylettyy paljon korkeammalle rungoissa kuin yleensä. Hanki kantaa sekä koivikossa että avotunturissa. Yritin eilen hiihtää Saanajärven päivätuvalle, mutta Saanajärvellä näkyvyys meni niin huonoksi, että en uskaltanut jatkaa matkaa. Oli niin valkoista, maassa ja ilmassa, etten nähnyt oikein mitään. Vähän samanlainen tunne kuin siristäisi silmiä niin, ettei enää näe juuri mitään. Vähän väliä vilkuilin vieressä olevaa Saanaa, että näkyykö se vielä. Käänsin sitten rohkeasti sukseni kohti Saanajärven kotaa tarkistaakseni paljonko siellä on lunta. Saako ovea auki? Saihan sen, kun tuuli oli tuivertanut kodan ympäriltä lumet pois.

Juttelin juuri paikallisen asukkaan kanssa. Hän kertoi olevansa kyllästynyt lumitöihin, urheilujuomaa on kulunut paljon tänä talvena. Viimeksi tänään hän huhki kotipihallaan neljä tuntia lumen kimpussa. Ja minä kun tulen tänne silmät loistaen tunturisukset tanassa valmiina retkiin, vähän eri näkökulmasta asioita katsomaan.

Lumivyöryjen kanssa on tänä keväänä oltava varovainen. Ainakin Mallan suunnalla lunta on jo vyörynnytkin alas ja varmasti monesta paikkaa kevään mittaan tulee vyörymään. Toivottavasti ihmiset osaavat olla varovaisempia kuin muina keväinä on tarvinnut olla.

Oppaana minun sydäntäni lämmittää tuttujen asiakkaiden tapaaminen. Suunnilleen kaikkien kanssa tervehdin halaamalla! Ehkä se kertoo tärkeimmän. Tervetuloa Kilpisjärven tarujen tuntureille niin vanhat kuin uudetkin kävijät. Nyt jos joskus!