24. kesäkuuta 2014

Kuvia Kautokeinon retkeltä





 
Kautokeinossa hopeapaja Juhls teki suuren vaikutuksen kokonaistaideteoksena, johon jokainen yksityiskohta sopii kuin valettu. Kattojen muotoon idea on tullut lumikinoksesta. Paikka on ylistyslaulu luonnonkauneudellelle. Rakennus on laajentunut eri vuosikymmenillä.
 
 
 
 
Paikan päällä hopeasepät tekevät hopeakoruja. Innoitus niihin tulee lähiluonnosta, samoin kuin somistustarvikkeet. Koruja saa kokeilla vapaasti.

Ihastuin hopeapajan yksilöllisiin valaisimiin. Tässä kahvion muotoilua ja värimaailmaa.

Shakkipöydän valaisin.
:


Lämmintä hehkua valaisimessa.


Altassa kävin ihmettelemässä kalliomaalauksia Unescon maailmanperintökohteessa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!










Kautokeinossa saamelaisuus näkyy myös katukuvassa. Tässä paikallinen ikäihminen aivan tavallisena arkipäivänä menossa asioille hameen helmat heiluen.


9. kesäkuuta 2014

Kesäretkellä Kautokeinossa ja Inarissa

Minulle järjestyi yllättäen kesäretki Kautokeinoon ja Inariin. Sairastelu on takana ja katseen voi kohdistaa kohti uusia seikkailuja! Yksi ystäväni työskentelee Kautokeinossa Norjassa ja Rovaniemellä käydessään hän poimi minut kyytiinsä.

Rovaniemellä olin saanut seurata koivujen silmujen puhkeamisen hiirenkorvien kautta pieniin lehtiin. Ajaessamme pohjoiseen päin oli mielenkiintoista seurata luonnon muuttumista, kohti talvea mentiin. Kautokeinoon saapuessamme näky oli alakuloinen, ruskea maa ja paljaat oksat tunturi- ja vaivaiskoivuissa. Joissakin paikoissa harvakseltaan näkyi lumilaikkuja. Olin pakannut mukaan lähinnä villakerrastoja, pipon ja hanskat.

Mutta kuinkas kävikään? Helleaalto ulottui pohjoiseen asti. Onneksi kesähousuistani sai lahkeet irti ja mukana oli lyhythihainen kesäpaita. Luonnosta pystyi aistimaan, kuinka se oli purskahtamaisillaan vihreyteen. Ja niin siinä kävi, auringon paistaessa yötä päivää sain seurata toisen kerran lehtien puhkeamisen koivuihin!

Oli todella lämmintä kävellä asfaltin reunaa hopeapaja Juhlsille. Rakennusten kaarevat katot ja pihapiirin kauneus lumosivat minut oitis. Puhumattakaan siitä, kuinka harmoninen kokonaisuus kehkeytyi sisätilojen arkkitehtuurista, hopeakoruista, huonekaluista, valaisimista sekä luonnosta haetuista somisteista kuten kivistä ja jäkälistä. Juhlsilla minulle tuli jotenkin pyhä olo. Paikka on kuin ylistyslaulu arktiselle luonnolle.

Juhlsilla vierailuun kuuluu opastus, myös suomeksi. Näyttely ja rakennuksen historia aukenivat sitä kautta lisää - ja kunnioitukseni kaikkeen tähän syveni. Erikoiselta tuntui kanojen ja lampaiden pääsy aivan näyttelytilojen yhteyteen lasin taakse. Luonto on läsnä näyttelyssä monella tasolla. Koruja sai kokeilla vapaasti ja olisihan sitä ostettavaakin löytynyt, jos jostakin olisi ilmaantunut paksulompsainen maksaja.

Lehdettömässä tunturikoivikossa yritin tarkkailla sinirintoja, mutta ilman kiikareita se oli toivotonta. Illalla päätin tehdä retken maastoon, se taas tyssäsi lumeen ja kosteuteen. Vain muutamassa päivässä, helteisessä säässä koivut alkoivat vihertää ja kaikki näyttää kauniilta.

Yhtenä päivänä kävimme Altassa. Matkalla pysähdyimme ihailemaan sinirikkojen kukintaa kallioleikkauksessa. Vesi virtasi vuolaasti joissa. Altassa mieleen jäi erityisesti kolme asiaa: meri, kalliomaalaukset ja moderni kirkko. Ihailin meren rannalla Unescon maailmanperintökohteessa vanhoja kalliomaalauksia. Kannatti käydä! Ajoimme Kautokeinoon keskiyön auringossa suuren porolauman tallustellessa tietä pitkin.

Kautokeinosta ajoimme Karasjoen kautta Utsjoelle ja sieltä Inariin. Inarissa asuimme Inarijärven rannalla Jounilassa ja pääsimme yökalaan  Nitsijärvelle paikallisen asukkaan kanssa. Keskiyön aurinko, yötön yö on jotakin kokemisen arvoista. Lämmin valo saa kaiken näyttämään uskomattoman kauniilta. Olihan siinä riemua, kun yksi nainen porukastamme sai virvelillä elämänsä ensimmäisen hauen! Paistoin sen pannulla ja vot, kuinka hyvältä se maistui aamuyön tunteina. Laskimme verkot ja seuraavana päivänä siellä odottikin taimen.

Sää vaihtui aivan täysin. Helteet väistyivät ja villakerrastoille löytyi käyttöä varsinkin järvellä. Olisimme tahtoneet lähteä risteilylle Inarijärvelle, mutta päivämäärissä oli sekaannusta, joten emme päässeetkään. Sen sijaan tutustuimme saamelaismuseo Siidaan ajan kanssa. Näyttely osoittautui todella laajaksi ja vaikka kuinka olisi kiinnostanut, kaikkeen ei jaksanut paneutua. Keskityin pohjoisen luontoon eri vuodenaikoina. Nautin siitä, että hyvien pohjatietojen ansiosta sain näyttelystä paljon itselleni.

Oli aika palata kotiin. Sattui niin sopivasti, että pääsin Inarista rekkakyydillä Rovaniemelle. Enpä ole ennen nukkunut rekan nupissa, nyt sekin on koettu. Rovaniemellä satoi vettä, koivuissa oli jo kunnon lehdet, kullerot kukkivat tien varsilla ja pihlajat näyttivät morsiamilta valkoisissa kukissaan.