18. helmikuuta 2016

Postin hakumatka Ylläksen malliin

Hyvä ystäväni huomasi jouluna luonani käydessään kuinka kiihkeästi seuraan postilaatikkoon tipahtavaa postia. Äkäslompolossa elämäni on rauhallista, voisi jopa luonnehtia uinahtelevaksi ja eristäytyneeksikin, kun autottomana en juurikaan pääse liikkumaan. Vaikka saan viestejä ystäviltä sosiaalisen median kautta, se vanha kunnon postin kautta tuleva kortti, kirje tai paketti  ilahduttaa eniten.

Kirjastoauto käy Äkäslompolossa kolmen viikon välein ja välillä lukeminen loppuu. Niinpä ystäväni on laittanut minulle postissa joitakin lehtiä ja muutamia mielenkiintoisia kirjoja tulemaan. Postilaatikkoon mahtuva posti tulee kotini lähelle, mutta isommat lähetykset on noudettava kauempaa. Nyt postista tuli viesti, että paketti on saapunut Ylläsjärven puolelle Eelin kaupalle, noin 15 kilometrin päähän kotoani. Niinpä tein sinne retken. Onneksi toiselle puolelle Yllästunturia pääsee kätevästi suksibussilla, toki olisin päässyt takaisinkin, mutta halusin tehdä paketin noutomatkasta erityisen.

Siis menin bussilla Ylläsjärven puolelle ja ystävällinen bussikuski heitti minut ajan kulukseen Eelin kaupan pihaan. Sovin bussikuskin kanssa, että jos paketti on pieni, laitan sen reppuun ja hiihdän kotiin. Jos taas paketti on suuri, kuljettaja vie sen Äkäslompolon puolelle sovittuun paikkaan ja voin edelleen hiihtää kotiin. Paketti mahtui juuri sopivasti reppuun ja kun se oli hyppysissäni, en tietenkään raskinut jättää sitä muiden haltuun. Mietin myös olisinko avannut paketin saman tien ja jättänyt isot kääreet pois, mutta en raaskinut vielä avata pakettia.

Hiihdin Eelin kaupalta ensin Kahvikeitaan laavulle, jossa onneksi kyti vanha nuotion pohja. Lisäsin puita, paistoin pari makkaraa ja join lämmintä mehua. Sitten jatkoin matkaa Kesängin keidasta kohti tunturireittiä, jossa näin upeita lumisia puita, sain ponnistella mäkiä ylös ja laskea pitkiä laskuja alas. Hahaa, mahtavaa! Kesängin keitaan kahvila oli jo suljettu, joten tyydyin juomaan mehua termarista rakennuksen seinustan luona tuulelta suojassa.

Sitten olikin enää tuttua latua jäljellä Äkäslompoloon. Hiihtoretki oli sikälikin erityinen, että sen aikana täyttyi 500 km hiihtoa tälle talvelle. Matkalla olin koko ajan tietoinen selässä kulkevasta paketista. Se poltteli. Hahmottelin mielessäni, kuinka mahtavan "Marjan pakettimatkan" sain tästä postipaketista. Kotiin tultuani laitoin saunan lämpenemään, aikomuksena testata Jounin kaupasta ostamaani eukalyptusvihtaa. Koivuvihtaa ei ollut myynnissä. Hyökkäsin kirjoittamaan tarinaa blogiin ja en tiedä vielä, missä vaiheessa avaan paketin.  Tämä on niin jännittävää. Osa minusta haluaisi avata paketin saman tien. Osa minusta taas haluaa pitää yllä jännitystä avaamattomasta paketista. Lopetankin tarinani sitten tähän...

10 kommenttia:

  1. :D, juuri noin eletään hetkessä! Hienoa!

    > [_]-[_]~~

    VastaaPoista
  2. Yrittäessäni selviytyä ruuhkavuosista tämä tarina kuulostaa unenomaiselta sadulta. Viimeisin kokemukseni paketin hausta oli jouluruuhkassa kelloa vastaan taistelua. Kiitos kun kerroit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin erilaisia elämäntilanteita. Minä olen ajankäytön kannalta täysin eri tilanteessa kuin sinä. Autoit minua kommentillasi huomaamaan jotakin arvokasta.

      Poista
  3. Moikka!
    Mitä kuuluu? Onkos siellä ollut upeita keväisiä ilmoja? Hiihtokilsoja kohta jo tonni takana vai? Turisteja riittänyt?
    Täällä on bviim epäivinä ollut todella upeita ilmoja, aurinkoa ja lämpöä, tuntuu että kevät vihdoin tuli. Tänään tosin on taas ollut pakkasta ja melko kylmä tuuli, mutta tosi kaunis auronkoinen päivä. Viikonloppu edessä, jospa hiihtämäänkin taas ehtisi, lunta riittää vielä. Tuli muutamia viikkoja sitten aika reilusti yhden viikonliopun aikana, huh...
    Hyvää vikkonvaihdetta!

    VastaaPoista
  4. Ylläksellä on ennätysmäärä turisteja. Pitkin talvea on satanut lunta, aina vaan lisää, joten sitäkin on paljon. Ne kaikkien odottamat aurinkoiset hiihtokelit ovat nyt lopultakin alkaneet. Öisin 20 astetta pakkasta, päivällä lauhtuu muutamaan pakkasasteeseen. Olen hiihdellyt tänä talvena vain lyhyitä lenkkejä, noin 700 km:n verran tähän mennessä. Kevätaurinko on ihana asia!

    VastaaPoista
  5. Hei, Riitta! Ehkä olet avannut jo hartaudella hakemasi paketin. - Parin viikon kuluttua siirryt Kilpisjärven upean ihaniin maisemiin. Melkein olin tulossa Äkäslompoloon maaliskuussa. Yllättäen olisimme saaneet majoituksen Seidasta, mutta voi ei, Helsingin junasta ei löytynyt makuupaikkaa eikä Turusta lähde Kolariin enää junaa.

    Aprillinpäivänä muistin, kuinka pari vuotta sitten soitin Ylläskaltion respaan ja pyysin sinua puhelimeen. No, kaveri lähti hakemaan sinua, ja sinä arvelit, että aprillia koko homma, vaan ei ollut. Sitten kävimme kahvilla Suklaaruusussa.

    Kökarista kukkapenkistäsi tuotu kasvi (mikä sen nimi olikaan?) on talvehtinut hyvin. Ehkä se vielä kukkiikin kesän tullessa. Terveisin Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla sinusta Helena! Ja että olit lähes tulossa Äkäslompoloon, olisimme tavanneet.
      Lähden jo ylihuomenna Kilpisjärvelle.
      Kökarista saamasi kukka on jonkin sortin neilikka, olkoon sitten vaikka Kökarin neilikka näin meidän kesken. Kauniit vaaleanpunaiset kukat kukkivat pitkään. Hyvää kevättä Helena!
      Ai niin, hartaasti hakemassani paketissa oli kirjoja, ruotsiksi.

      Poista
  6. Moikka!
    Voi sie onnellinen jo huomenna Kilpparille.
    Kuinka kauan olet paikalla, oletko vain viikon 16 loppuun vai pidempään?
    Mulla vielä vajaa pari viikkoa töitä ja sit... ei ollakaan koskaan oltu niin myöhään keväällä, valoa ja lunta ainakin riittää, josko myös lämpöä :)
    Toivottavasti laitat tekstiä tänne, kun pääset sinne unelmien maisemiin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari!
      En tiedä vielä itsekään kuinka pitkään viivyn Kilpparilla, katsotaan. Teillä saattaa olla ihanat kelit tänä vuonna vähän myöhempänä ajankohtana. Aivan loistavan hyvää reissua teille!

      Poista