5. marraskuuta 2013

Fiilistelyä Kilpisjärven kuvilla

Selailin muutaman vuoden takaisia kuvia hiihtoretkistä keväthangilla Kilpisjärven ympäristössä - ja voi, voi kuinka alkoi kuumottaa. Kai se on minun paratiisini, josta haaveilen muun ajan vuodesta. Kuinka onnekas olenkaan, kun olen saanut toimia siellä oppaana hiihtoretkillä vuodesta 2005 alkaen. 

Tällä hetkellä olen kotona Rovaniemellä. Maa on kyllä valkoisena, mutta lumi on sohjoista ensilunta. Ounasvaaran säilölumiladulla voi kuulema jo hiihtää ja latu on hyvässä kunnossa. Laitan siellä huomenna sukset jalkaan ensimmäistä kertaa tänä talvena, kun osallistun Reijo Jylhän vetämälle hiihtotekniikkakurssille. 

Alla muutama kuva lempipaikoistani Kipisjärven hiihtoretkillä.

Ruotsin puolelta Tuipalilta näkymä Saanan suuntaan.
Tällaista se on: hanki kantaa ja tilaa riittää.

Tässähän hiihdetään Saivaaraa kohti Haltin maisemissa.

Evästauolla pälvellä Norjan puolella. Maisema avautuu Kilpisjärven suuntaan.
Temppelikuru tekee vaikutuksen.

11 kommenttia:

  1. Komeita kuvia Kilpikseltä, kiitos! Olenhan perässäsi hiihtänyt Tuipalille ja Temppelikuruun. Mainiot muistot sieltä, esim. kevään kuhertelevista korpeista.

    VastaaPoista
  2. Helena, muistan kuinka korpeilla oli silloin kevättä rinnassa kunnolla - ja Tuipalilla taisimme kääntyä takaisin. Oliko sää huonontumassa ja emme uskaltaneet lähteä kiertämään? Onhan siitä jo aikaa, mutta muistot ovat kuin eiliseltä päivältä :)

    VastaaPoista
  3. Moikka Riitta!
    Nuo Kilpparin maisemat mykistävät aina, vaikka siellä tulee käytyä joka vuosi kerran pari, niin silti... ja silloin kun ei ole siellä, niin on pakko fiilistellä kuvien ja videoiden parissa, viiniä nauttien... ja odottaa, että koska taas pääsee sinne, kun ei sieltä kerta kaikkiaan pois voi olla, kun kerran on käynyt niin... ja kaikkia muita paikkoja tulee verrattua niihin upeisiin maisemiin... voisin ylistää Kilpparia vaikka kuinka kauan, mutta kyllähän sä tiedät sen tunteen...
    Viime viikolla tuli uusin hotellin lenti postilaatikkoon (oikein kolmena kappaleena, tiedä sitten miksi?), etsin heti sun juttuja, mutta pettymyshän sieltä tuli, toisin oli vanhaan hyvään aikaan. Eikä Kilpparilta ollut kuin pienen pieni kirjoitus ja pari hintaa, taas pettymys... Luulisi, että ketjun omaan lehteen voisi joka kohteesta, edes sivun pari kirjoittaa, mutta ilmeisesti sitten ei.
    Hienoja kertomuksia sinulla myös sieltä kotinurkiltasi, oikein kuvien kera, piristävät sivuja ja kertovat vielä lisää paikoista, joissa olet retkeillyt. Sulla onkin viime aikoina ollut kova meno päällä, niin monessa paikassa olet ehtinyt tänä syksynä käydä.
    Täällä etelässä on viime aikoina ollut todella harmaata ja sateista. Sunnuntaina ehdin kuitenkin suppiksia metsästämään ja nam, kastike oli ihanaa..
    Koskas lähdet tonttuilemaan?

    VastaaPoista
  4. Moi Sari!
    Juu, tiedän tunteen Kilpparista. Ainut suurtunturialue, omaa luokkaansa Suomessa.
    Sain kirjoittaa kolme juttua Lapland Hotels-ketjun lehteen, mutta ne tulevat englanninkieliseen painokseen. Kirjoitin jutut suomeksi, kielenkääntäjä hoitaa loput. Aiheet olivat mieluisia perusasioita: saunomisesta, revontulista ja hotellin ympärillä olevasta luonnosta. Ketjun lehdessä Kilppari näyttää jäävän vähän sivuun. Olen toki onnellinen siitä, että olen saanut kirjoittaa sinne aikoinaan useamman jutun.

    Olen tosiaan ollut aktiivinen retkeilijä viime aikoina ja ahkera kirjoittaja. Tässä uudessa blogissa on ollut jo yli tuhat sivun katselua! Uutta energiaa olen saanut myös blogini uudistumisen myötä. Olen saanut apua, kuin taivaan lahjana tekniseen puoleen. Yksin en olisi selviytynyt vanhan blogin arkistoinnista ja uuden blogin haltuunotosta niin ripeästi. Sekä avun saaminen että sen antaminen ovat elämänlaatua parantavia asioita. Ja kiitollisuutta lisääviä!

    VastaaPoista
  5. Sarin kommenttiin vielä jatkoa...
    Rovaniemellä satoi tänään lunta ja sitä on nyt ihan mukava kerros. Lämpötila vain on nollan tuntumassa, joten lintsasin hiihtokurssilta ongelmakelin vuoksi. Huomiseksi on luvattu pakkasta. Saas nähdä joko poljen ladun ikkunan alle puistoon :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos Riitta upeista kuvista!!!Kyllä Kilpisjärvellä on iiiihanaa, kun nousee ylös tunturien rauhaan..Myös omia sielunmaisemiani...Tuula-latulainen

    VastaaPoista
  7. Olen lueskellut blogiasi jo pidemmän aikaa, mutta ei ole tullut aiemmin kommentoitua, mutta nyt on pakko kokeneelta Kilpisjärven kävijältä kysyä että onko heinäkuun alku aivan väärä aika Kilpisjärvellä retkeilyyn. Ajatuksena olisi mökki/hotellimajoitus ja päiväretkiä lähiympäristöön. Mitä huomioitava tuohon vuodenaikaan retkeillessä? Ensikertalainen Kilpisjärvellä, joten ehdottomasti nähtävistä kohteista vinkkejä?

    VastaaPoista
  8. Heinäkuun alku Kilpisjärvellä on oikein hyvää aikaa retkeilyyn. Tunturikasvit alkavat kukkia, ilma on alkukesäisen raikas. Aurinko paistaa yötä päivää ja luonto on täynnä elämää. Sinirinnat ja muut tunturilinnut touhuavat täyttä päätä.
    Päiväretkille saat hyviä vinkkejä Kilpisjärven Luontotalolta. Pyydä samalla näyttämään vanha filmi 1930-luvun retkeilystä sillä seudulla Haltin valloituksineen. Ilman muuta kannattaa käydä ainakin Saanalla, Kolmen valtakunnan rajapyykillä Malla-laivalla ja vaikka toinen sivu kävellen Mallan luonnonpuiston kautta. Silloin näet myös Kitsiputouksen. Saanan voi myös kiertää kokonaan, silloin voi pitää taukoa Saanajärven päivätuvalla. Suosittelen myös pikkuretkiä Tsahkaljärvelle ja -putoukselle sekä Salmivaaran laelle ihailemaan maisemia. Tässä nyt muutama vinkki näin aluksi.
    Onnea hienolle suunnitelmalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä. En tiedä kumpi on mukavampaa itse reissussa olo vai sen suunnittelu... No ehkä kutenkin reissunpäällä oleminen, mutta suunnittelukin on melkein yhtä kivaa. Joten talven synkeinä, pimeinä iltoina on kiva olla jo mielikuvamatkalla. ; ) T: Sarsa

      Poista
  9. Moikka!
    Piristin juuri itseäni 6 minuutin lyhytfilmillä, olikohan se nyt vuodelta 1951, kun hiihtäjiä saapui Kilpisjärvelle postiautolla. (Filmiin oli linkki Käsivarren erämaa-alueen sivuilta, ajankohtaista osiosta, olikohan se nyt Käsivarren erämaa-alue facebookissa.) Kilpisjärvellä oli ihanan avaraa, rakennuksia vain muutamia, tie oli erittäin kapea, postiauto toi postin, jatkojakelu hoidettiin porokyydillä tai hiihtäen (nutukkaissa), voi kun pääsisi käymään siihen aikaaan, olisi niin ihanaa nähdä alkuperäistä tunturielämää.
    Viikko sitten tiistaina ja eilen illalla tuli Yle areenasta vanhoja lapin filmejä, kiva katsella vanhaa aikaa, jossa hiihdetään sen ajan asuissa ja puhe myös sen aikaista, ikään kuin opettavaista.
    Harmi vain, ettei mukaan ollut otettu yhtään Käsivarresta kertovaa arkistojen aarretta.
    Pakko fiilistellä edes jotenkin, kun paikalle ei pääse...

    VastaaPoista
  10. Onneksi tekniikka suo monia tapoja päästä Kilpisjärvelle niin tämän päivän elämään kuin entisiin aikoihinkin. Jotakin lohtua marraksen ankeuteen on pakko löytää, jotta ei tukehdu peiton alle ja suurimmat retket suuntaudu jääkaapille rasva-sokeri-dieetille.

    VastaaPoista