4. marraskuuta 2013

Ounasvaaran luontopolulla Rovaniemellä

Lähiretkeilyyni on löytynyt uutta kipinää. Tällä kertaa retkeilin ystäväni Marjatan kanssa Ounasvaaran kupeilla mutkittelevalla luontopolulla. Jälleen patikkareissu kotiovelta alkaen, vaikka aika pitkä matka tulikin. Marjatta asuu kätevästi Ounasvaaran juurella ja hän tarjosi retken jälkeen aurinkoisen kolmen ruokalajin lounaan asiaankuuluvine juomineen. Sydämellinen kiitos. Sillä jaksoin kävellä vielä kotiinkin, ja kevyesti.


Niinpä metsään pakkasimme mukaan ainoastaan lämmintä juotavaa ja omenat. Luontopolun lähtöpaikalla on pieni puukatos. Sen jälkeen seurataan käpymerkkejä tolpissa, joko vajaan tai runsaan neljän kilometrin rengasreittiä, oman valinnan mukaan. Suurimmaksi osaksi polku on helppokulkuista, mutta välillä varoimme liukastumista jäisillä kallioilla ja kivikossa. Osittain samaa reittiä on ohjeistettu toinenkin reitti, talvikävelyreitti.




Pian köpsöttelimme pitkospuita pitkin paikkaan, jota Marjatta kutsuu Peikkometsäksi.
Kaatuneita puita sikin sokin juuret peikkomaisesti törröttäen. Opastaulun mukaan Mauri-myrsky on tehnyt alueella tuhojaan 22.9.1982. Enpä olisi halunnut olla silloin paikalla.

Tämänkin luontopolun varrella on kaksi lähdettä, niin kuin Korkalovaarassa. Ensimmäisestä lähteestä ei tee mieli juoda. Niin paljon luonnon roskaa, neulasia ym. veden pinnalla kelluu. Lähteen lähellä kasvaa mehevä sammalikko, josta olin innoissani. Mielestäni rahkasammalesta olisi voinut olla infotaulu. Tietoa siitä, kuinka rahkasammal imee itseensä paljon vettä ja kuinka sitä voi
antiseptisten ominaisuuksiensa ansiosta hyödyntää retkeilyssä. Siis
haavan puhdistamisessa, nyrjähtäneen nilkan viilentämisessä, vessapaperin tilalla jne. Helsingin orkideanäyttelyssä joidenkin kukkien juurelle oli aseteltu rahkasammalta somisteeksi ja hyvältä näytti.

Toinen lähde on pieni, mutta puhdasvetinen. Olin moittinut matkan varrella opastaulujen tylsää ilmettä, liian pientä tekstiä ja liioiteltua asiatietoon uppoutumista. Tämän opastaulun tekstistä kuitenkin innostuin.


Ihmeellisiä vesiä ovat Lapin kaltiot, pienet kuohuvat hetteet ja lähteet tunturien ja tievojen juurilla. Niissä on kirkas ja hohtava saivovesi, joka iänkaiken, kuin aina uudesti syntyneenä, iloisesti pulpahtelee maanalaisista pimennoista ylös kirkkaaseen päivään...
Saivovesi imee itseensä maan salaisia voimia, niin että kaltioiden saivovesi on kaikkia muita maan vesiä merkillisempää ja voimallisempaa.
Samuli Paulaharju 1922


Laavun näkeminen oli pieni pettymys. Vaatimaton tulistelupaikka oli roskainen ja sottainen. Laavulle oli jätetty mm. tyhjiä oluttölkkejä. Otin käyttöön itsekasvatusohjelmani, jossa tilanteen voivottelun lisäksi teen jonkin pienen konkreettisen teon asian korjaamiseksi. Pakkasin tyhjät tölkit reppuuni. Onneksi emme aikoneetkaan tulistella täällä. Pääsin taas aiheeseen helposti saavutettavista kohteista...

Reitin kaunein näköala avautuu kalliolta, josta voi ihailla avaraa maisemaa kahdelle joelle, Ounas- ja Kemijoelle. Tärkeitä jokia silloin kun puhutaan Rovaniemen ympäristöstä. Tällaista siis Oukulla, niin kuin Ounasvaara täällä lyhennetään.
 



Kuvat: Marjatta Byckling

2 kommenttia:

  1. Moikka!
    Täällä etelässä koko ikäni asuneena jaksan aina uudelleen ja uudelleen ihastella sitä Lapin vesien kirkkautta ja puhtautta. On tosi upeaa, kun aivan pienessäkin purosessa tai "lätäkössä" vesi on aivan kirkasta ja niin puhdasta. Jossain metsälapissa voi tupsahtaa keskellä metsää olevan lammen rantaan, jossa on hiekkapohja ja tosi syvää, vesi on aivan sinistä ja pohjassa olevat puut ovat kuin veistoksia, kaikki näkyy niin selkeästi, vahinko ettei kuva jälkikäteen kerro samaa kuin näkemänsä paikan päällä.
    Taisi olla Saariselällä, kun omia polkuja kulkiessa tulimme erään lähteen luo, lulin ensin, että pohjalla oli sammakko tai jokin vastaava, mutta se oli männyn käpy, jota lähteen myllerrys liikutti.
    Ei voinut kuin tuijottaa...
    Kilpisjärvellä, Valtijoella (Kiinanmuurilla), näimme myös upeita lähteitä. Ihan joen rannassa. Paikka on muutenkin aivan upea, suosittelen, jos omia kesäretkeilyjä siellä aiot jatkaa. Niin mitäs muuta siellä seudulla onkaan kuin upeaa!!!!

    VastaaPoista
  2. Valtijoen rannalle, Kiinanmuurille tekee kovasti mieli. Siellä en ole vielä käynyt, mutta kehuja kovasti alueesta kuullut. Sinne pitäisi saada mukaan innokas teltankantaja! Valtijoelle haluan mennä jonkun kanssa, koska hätätilanteessa on kaveriapu välttämätöntä. Voi kunpa se onnistuisi ensi kesänä!

    VastaaPoista