Lohdutukseksi poikkesimme ihastelemaan Pältsan putousta. Komeahan se oli. Innostuin voimistelemaan putouksen kuohun energiavirrassa pienten pisaroiden roiskeessa. Toinen hyvä lohdutus oli brandypaukku pikkukuksasta. Selvisimme pettymyksestä.
Päätimme jättää kalliiksi kokemamme tuvan ja patikoida uuvuttavassa helteessä hiekkaharjannetta pitkin Norjan Gappohyttanille. Samalla seurasimme Pältsan sijoittumista ja tajusimme, että Gappohyttanin lähellähän se sijaitseekin, eikä Pältsastuganin! Hiekkaharjanteen molemmilla puolilla kiemurteli joki. Näimme tunturikihun hätistelemässä ketun tiehensä.
Kukkaloisto tunturissa ja purojen varsilla oli uskomatonta! Johtuneeko sitten runsaslumisesta talvesta ja sulamisvesistä? En ole koskaan nähnyt tunturissa niin monipuolista tunturikukkien kukintaa! Joskus kuumaisemaa muistuttanut Tuipalikin vihersi ja kukoisti.
Kiipesimme teräväpäisen Paraksen huipulle, 1419 m. Joku humoristi on raahannut sinne punaisen puutuolin, jolla sai lepuuttaa jalkojaan ja silmät lepäsivät joka puolelle avautuvassa maisemassa. Oli tyyntä ja lämmintä. Matkalla ylös näimme sopulin, kotkan ja kiirunoita. Edestakainen matka Gappohyttanilta taittui noin 8-9 tunnissa.
Seuraavana päivänä teimme uuden yrityksen Pältsan päälle suorinta reittiä Gapolta Pältsalle ja nyt onnistuimme! Joen yli kahlaaminen sujui hienosti mönkijän jälkeä pitkin. Ylös kiipesimme tunturin kanttia pitkin helpommin kuin Parakselle edellisenä päivänä. Löysimme upean, harvinaisen Peltsan unikon eli Leastadiuksen unikon! Voi kuinka onnellinen tunsinkaan olevani! Lumilaikkuja näkyi siellä täällä helteestä huolimatta. Tunturissa elettiin samaan aikaan montaa eri vuodenaikaa. Lumista talvea, sulamisvesien lirinöissä varhaiskevättä ja muualla kukikasta kesää. Pältsan retki kesti noin 9 tuntia, johon sisältyi tunturimunakkaan paistaminen Pältsan jyrkimmässä rinteessä. Nälkä iski juuri silloin! Nyt näin omin silmin Pältsan "lentokentäksi" kutsutun tasaisen laen liuskekivineen, 1442 m:n korkeudessa. Erikoista...
Halusimme helpottaa helteistä kotimatkaa tilaamalla autokyydin Signadaleniin, joten patikoimme aamun viileydessä 3-4 tunnissa Gappolta Rognliin. Tämän retken jälkeen olen huiputtanut kaikki tarujen tunturit Haltin häistä: sulhasena toimineen Saanan, morsiamena olleen Malla neidon, kilpakosija Pältsan, teräväpäisen vihkijän Paraksen sekä hääpaikkana toimineen Haltin. Muistathan laulun "Haltin häät"?
Voi noita maisemia... taas iski kova kaipuu pohjoiseen, kun luin kertomuksesi ja katsoin kuvat. On hauskaa kerätä retkillä erilaisia sarjoja täyteen - minulla on tarkoitus kerätä sarja "Lapin kahdeksan vuodenaikaa" tekemällä kohtuullisen ajan kuluessa maastossa yöpymisiä sisältäviä retkiä jokaisena vuodenaikana Pohjois-Lappiin, jollaiseksi lasken suunnilleen Saariselkä-Hetta -linjan pohjoispuolisen alueen. Toistaiseksi koossa on vasta kaksi vuodenaikaa: hankikantokevät ja keskiyön aurinko.
VastaaPoistaOnnea vain omalle tavoitteellesi! Minulla ei nyt ole vielä uutta tavoitetta kirkkaana mielessä... Kungsleden Ruotsissa ja Espanjan Camino kiinnostaisi, ehkä joskus... Mutta Suomessakin on vielä paljon nähtävää.
VastaaPoistaKilpisjärveltä useasti Parasta katselleena täytyy kysyä että millainen oli huiputtaa? Lähteekö huipulle jotain polkua Gappohyttan suunnalta? Onko Haltin vertaista kivikkoa?
VastaaPoistaParaksen suunnalla maasto ei ole niin kivikkoista kuin Haltilla. Polkua Gappolta ei ole, mennään vain Parasta kohti summittain ja ylös oikeasta laidasta. Yläosassa on huonosti erottuva polku, siellä loppujyrkänteessä. Polusta on iloa varsinkin laskeutuessa.
VastaaPoistaMoikka,
VastaaPoistajokos sä oot siellä? Nimittäin Kilpparilla! Eikös ruskaretket kohta jo ala? Ehkä ensi syksynä vihdoin pääsis näkemään ruskan siellä, se on vielä kokematta...
Luin kyllä sun kertomuksen heti, kun kotiin tulin, mutta kommentointi vain on jäänyt. Täytyy vielä käydä sun reissukavereiden sivuilla, kun vain ennätän... Lomalla yritin olla mahdollisimman vähän koneen kanssa tekemisissä, kun työssä koko ajan koneen ääressä tulee istuttua...
Mukava kertomus, hyvin pystyi eläytymään ja sää näyttää olleen yhtä upea kuin meillä. Samoihin aikoihin maisemissa oltiin. Olisitko uskonut, että voi olla niin lämmintä ja koko ajan poutaa? Ja vesikin oli paikkaan nähden lämmintä, ihanaa. No, olihan siellä sitten myös itikoita.
Muuttuiko teillä suunnitelmat, eikö teidän pitänyt lähteä tullin luota vai muistanko väärin? Menekö sieltä polku Goldahyttalle? Oletko kulkenut sen aiemmin?
Sää oli täysi yllätys. Sekä kuumuus, tuulettomuus että sääskien runsaus. Vaihdoimme tosiaan suunnitelmia pitkin matkaa. Helle uuvutti ainakin minua aika lailla. Meidän oli tarkoitus palata Goldahyttan kautta Norjan tielle polkua pitkin, mutta sitten tilasimmekin kyydin Signadaleniin Rognliin. Goldan ja Norjan tien välinen polku on vielä kulkematta ja odottaa vuoroaan.
VastaaPoistaLämmin vesi joessa oli jotakin uutta ja ihanaa, todellakin. Ainutkertaista!
Kyllä vain, olen jo Kilpiksellä ja taas on mahtava sää! Tein kuuden päivän reissun osittain samalle suunnalle kuin heinäkuussa. Tällä kertaa unelmasäässä. Kirjoitan siitä oman jutun.
VastaaPoistaKohta tosiaan tulee ruskaryhmiä. Kunpa he vain ostaisivat oppaan palveluita ja minä saisin tehdä unelmatyötäni.