Brittiperheitä saapui koko jolulukuun ajan eri puolille Lappia elämään joulun satua. Minä olin loihtimassa joulun taikaa Ylläksellä. Jo pelkkä luminen puhdas maisema lentokentältä hotellille mennessä sai haukkomaan henkeä ja vakuutti asiakkaat hyvästä valinnasta. Ohjelma on tarkkaan hiottu poro-, husky- ja moottorikelkka-ajeluineen. Joulupukin tapaaminen kruunasi loman. Aika monta kertaa päästiin ihailemaan vielä upeita revontulia! Mutta hyvistä suunnitelmista huolimatta eteen tupsahti monenlaisia yllätyksiä, joiden ratkominen toi pikantin mausteen tontun arkeen.
Työskentelin Tonttu-nimisenä tonttuna monessa eri tehtävässä: bussitonttuna, häätonttuna ja yhden perheen tonttuna.Töitä riitti välillä jopa väsymykseen asti. Yhtenä iltana kävi niin, että
istuessani kotisohvalla yöpuku päällä puhelin soi. Ja niin riensin
viiden minuutin kuluttua tonttuasussa brittilapsia viihdyttämään.
Ehkä suurin kommellus minulle tapahtui häätonttuna. Brittimorsian ja -sulhanen odottivat valmiina juhlavaatteissaan eri hotellihuoneissa, että hakisin heidät kotaan vihkitilaisuuteen. Silloin huomasin, että vihkimisajankohdassa oli tapahtunut virhe. Olimme puolitoista tuntia etuajassa. Asiasta olisi ilmoitettava hääväelle. Kuinka tekisin sen hienotunteisesti? Pakkasin mukaani kuohuviiniä ja lapsille sopivaa juotavaa. Kerroin tilanteen ja pahoittelin asiaa moneen kertaan. Sain vielä toimistolta luvan hyvitellä tapahtunutta lupaamalla hääruokailuun alennusta. Hääpari tuntui ymmärtäväiseltä, naureskelivat vain.
Sovittuna ajankohtana hain sulhasen ja lapset huoneestaan viileään kotaan, toki tulet loimusivat. Onneksi olin päättänyt noutaa morsiamen vasta vihkijän tultua paikalle, jotta morsian ei palelisi hääpuvussaan turhaan. Vihkijää ei kuulunut. Juttelin sulhasen kanssa niitä näitä, jutut alkoivat jo hyytyä, mutta vihkijää ei näkynyt. Päätin mennä katsomaan, mitä morsiamelle kuuluu. Hän hyppeli hermostuneena hotellin käytävällä ja ihmetteli missä olin viipynyt. Kerrottuani että vihkijä ei ollut vielä saapunut, enkä saanut häneen yhteyttä, morsian sai hermoromahduksen. Oli aika tuliset paikat ja monta puhelua soiteltiin. Lopulta vihkijä ilmestyi paikalle, rauhoittelin morsianta parhaani mukaan ja häät saatiin vietettyä. Ikimuistoiset häät, niin vihkiparille kuin minulle häätonttuna! Onneksi sain käydä tapahtuneen läpi toimistolla ja myöhemmin kuulin, että hääpari oli tyytyväinen kaikesta huolimatta.
Ehkä antoisin kokemus puolestaan oli, kun sain ilahduttaa Levillä tonttuna pelkästään yhtä brittiperhettä kolmen päivän ajan. Perheen 7-vuotias poika oli varsinainen pohtija ja hän pommitti minua jouluaiheisilla kysymyksillä. Vanhemmat jo varoittelivat etukäteen, että kannattaa harkita vastaukset tarkkaan, sillä jatkokysymyksiä viriää varmasti. Poika uskoi joulusatuun, mutta pystyi myös loogiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan asioita. Viimeisenä oljenkortena minulla Tonttuna oli kuitenkin selitys joulun taiasta. Ihminenhän ei voi ymmärtää järjellä kaikkea jouluun liittyvää. Kuinka porot pystyvät lentämään? Kuinka vanha Joulupukki on? Mitä kaikkea tontut tekevät? Ja sitä rataa...
Perheen isällä oli joulun alla toimiva keino saada lapset käyttäytymään hyvin. "Joulupukki vaihtaa yhden lahjan perunaan, jos käyttäydyt huonosti." Kuka nyt haluasi perunoita lahjaksi? Lapset nauttivat erityisesti peuhata kanssani mökin pihalla olevassa lumikasassa. Laskea pulkalla ja leikkiä lumisotaa. Ihanan yksinkertaista ja aitoa! Kuljetin perhettä eri aktiviteetteihin ja elin mukana aamusta iltaan kaikessa. Mukavaa, mutta myös voimille ottavaa. Vanhemmat naureskelivat tiiviille ohjelmalle: "Tämän jälkeen tarvitaan toinen loma toipumiseen, aivan kuin Disney Landin vierailun jälkeen.
On tärkeää, että tontut viettävät myös omaa joulua. Vastasin tonttujoukon omasta 25 hengen jouluruokailusta. Tämä Muumimamman ja Joulumuorin yhdistelmä oli varsin kiitollinen tehtävä, sillä ulkotöissä vipeltävät tontut osaavat taatusti arvostaa valmista jouluateriaa. Tässä sekoittelen jälkiruokaa, luumurahkaa.
Hiihtämään ehdin - ja jaksoin harvemmin kuin edellisinä vuosina. Hiihto hiljaisessa ja valkoisessa, lumisen pehmeässä metsässä rentouttaa mieltä ja virkistää kehoa. Näillä lumilla olen sivakoinut noin 200 km.
Loppiaisen jälkeen olen saanut ylennyksen tontusta mestariksi. Lomamestariksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Olin jo heittämässä lakastuvia amarylliksen kukkia roskiin, kun keksin, kuinka saan niistä iloa koko pakkasjakson ajaksi. Laskin pesuvatiin vettä ja asettelin kukinnot veteen. Annoin pakkasen hoitaa loput työt. 
