Kökarin vanhalla kirkkopolulla hyvien ystävien seurassa

Minulla on ollut hieno kesä, puhutaan nyt tämän kesän säistä sitten mitä tahansa. Kökar on lumonnut minut ja saanut aika monta tuttavaani tai ystävääni piipahtamaan - tai viipymään pitempäänkin saarella. Se lämmittää mieltäni, ja sydäntäni. Samalla olen alkanut oivaltaa kuinka arvokas asia ystävyys on elämässä. En olekaan yksin täällä. Lisäksi asiakkaiden kanssa on syntynyt mukavia keskusteluita, yksi rouva totesi eilen sivulauseessa: "kun sinä nyt selvästi olet kaksikielinen...". Se oli hyvä palaute ruotsin kielen taidostani ihmiselle, joka on kuullut ensimmäisen kerran ruotsia vasta peruskoulun yläasteella. Mitenkähän saisin englannin taitoni samalle tasolle?

Halusin viedä ystäviäni patikoimaan Kökarissa vanhaa kirkkopolkua pitkin. Polku kulkee vaihtelevassa maastossa rehevistä tervalepiköistä karuille kallioille.

Rauhassa kulkevien ystävien seurassa saattaa huomata asioita, jotka muuten vilahtaisivat ohi. Tämä kohta luonnossa puhutteli vihreän eri sävyjen ja korkeuksien rytmityksellä. Maata lamoava kataja on intensiivisen vihreää ja elinvoimaista.

Tuulisena päivänä kuohuvan meren kohtaaminen pysäyttää. Niin paljon energiaa minun ulkopuolellani... 
















Tuulen suojassa on suloista, aivan erilaista kuin hetki sitten.

Keltaisena loistava jäkälä antaa väriä kallioille.









Tuntuu ihmeelliseltä, kun paljaiden kallioiden välistä yht´äkkiä putkahtaa esiin mitä kauneimpia kasveja. Seuraavan kuvan kasvi on valeriana eli virmajuuri ja sen alapuolella rantakaaali.

Kuvat: Tiina Keinonen ja Riitta Karhusilta

Källskärin kuvasatoa

Kuinka ollakaan, hyppäsin taas Källskäriin uivan veneen kyytiin.

Kävin pulahtamassa Källskärin hiekkarannalla meriveteen. Vesi tuntui varsin kylmältä, tai siis virkistävältä.

Rannalle ajautuneelle sileälle puulle on joku nostellut kiviä. Asetelma?

Källskärin kannun luona olevaa kalliota tekee mieli silittää, kuin ihoa.

Tove Janssonin suunnittelema yksityiskohta katolla. Löytyykö samanlainen Muumilaaksosta?

 "Älä vie nämä kivet merten taa"

Källskärin villiruusu.

Källskärin kesäparatiisissa

Kauniilla ilmalla vapaapäivänä hyppäsin jälleen Källskärin veneeseen. Tällä kertaa meitä oli mukana vain kourallinen matkustajia, joten läksimme matkaan pienellä puuveneellä. Istuin veneen keulassa, kuuntelin veden ääniä, tunsin auringon lämmön iholla ja tarkkailin ympäristöä. Kotimatkalla kuljettaja ohjasi veneen sileiden kallioiden välisestä kapeasta uomasta, huikean kauniista paikasta! Saarelle päästyämme pulahdin pikaisesti virkistävään meriveteen ja jatkoin opastettua saarikierrosta uudessa kauniissa uimapuvussani. Sain lempinimen "Källskärin lady". Kökarissa vierailleet ystäväni heittivät ilmaan osuvan kysymyksen: "Miksi täällä kaikki kukat näyttävät niin kauniilta ja kirkkailta?" Ne tosiaan näyttävät hehkuvan. Ehkä se johtuu valosta. Aurinko paistaa hyvin usein ja vesi heijastaa valoa. No, olkoon kuinka vain, kuvat puhukoot puolestaan siitä, miksi olen niin ihastunut Källskäriin!