14. elokuuta 2015

Kökarin kesäparatiisi loppusuoralla

Kökarin kesä on lämmennyt vasta elokuussa, mutta iltaisin on niin viileää, että vain rohkeimmat asiakkaat syövät ulkopöydissä ja hekin käpertyvät mielellään illan mittaan talon turkooseihin viltteihin. Viivyn saarella enää viikon tällä erää. Nautin tästä auringon kyllästämästä olotilasta, valosta ja lämmöstä. Oikein tunnen, kuinka imen aurinkoa itseeni kuin säilöisin sitä talven varalle kuin mansikoita. Tiedän, että tarvitsen tätä voimaa syksyn ja talven mukanaan tuomissa haasteissa ja muutoksissa, joihin en ole voinut vaikuttaa.

Alla olevassa kuvassa rohjotan rantakalliolla levällään, kun ensin olen juoksuttanut paikan päälle kyyrylaukkaa hyvän ystäväni. Eikös joskus kannatakin kiirehtiä, että jää sitten enemmän aikaa laiskotteluun?
Miten kalliot voivat aaltoilla? Minä en ymmärrä, mutta joku geologi voisi kertoa suurella innolla Kökarin kallioista pitkät pätkät.
Makasin lämpimällä kalliolla mahallaan vapaapäivänä ja seurasin kalliokukan keinuntaa tuulessa. Siinähän sitä ohjelmaa olikin.
Kalliota vasten pärskähtäviä tyrskyjä voisi seurata vaikka kuinka pitkään.
Kallioaltaassa kasvava levä loistaa kauniin vihreänä kuin pehmeä matto, jolle tahtoisi laskea paljaan jalkansa.
Kökarin kanervat ovat puhjenneet kukkaan runsaina ja värikkäinä.


Laitanpa tähän loppuun vielä pari vinkkiä Kökarin ystäville.
1. Antiikki & design -lehdessä 6/2015 on artikkeli Källskäristä. Tämä upea artikkeli kuvien kera löytyy otsikolla "Herrasmies katsoo Itämerelle".
2. Kökarista lähtöisin olevan kirjailijan Ulla-Lena Lundbergin haastattelun voi katsoa Yle Areenasta, nimellä Muotokuvassa Ulla-Lena Lundberg. Ohjelman innoittamana luin hänen teoksensa "Jää" uudestaan - ja kannatti! Samalla tajusin, että olen tavannut kirjailijan Kökarissa kesällä.

6 kommenttia:

  1. Moikka!
    Mitäs kuuluu? Ootkos jo kotona vai kenties jo uudessa työssä? Jos et vielä, niin ootkos KIlpparille menossa?
    Mulla olisi vielä huominen töitä ja sit...

    VastaaPoista
  2. Moi vaan!
    Kotona olen Rovaniemellä. Valitettavasti minua ei kutsuttu töihin Kilpisjärven hotellille, kun siellä puhaltaa uudet tuulet. Tiedän, että moni asiakas kaipaa opastuksiani varsinkin keväthangilla ja mielelläni jatkaisin unelmatyötä, jos se olisi minusta kiinni. Toivottavasti tässäkin pätee se, että kun jossakin suljetaan ovi, samalla jossakin muualla avautuu ikkuna. Katsotaan mitä tapahtuu. Kilpikselle on suunnitteilla kuitenkin yksi pikkukeikaus vielä tälle syksylle.
    Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
  3. Moikka!
    Kilpisjärven ruska on nyt koettu ja täytyy sanoa, että ainakin minusta se oli todella upea, etenkin Saivaaran takamaasto, Meekon laakso ja Vuomakasjoen ja -järven seutu tekivät vaikutuksen ja paluumatkalla myös Saanan ympäristö. Olin etukäteen kuullut, että tänä vuonna Lapin ruska olisi vaatimattomampi, mutta ajattelin, että ensikertalaiselle kaikki olisi plussaa, mutta todella kaunista oli. Ne kaikki värit keltaisen ja punaisen väliltä, tuntui että oranssillakin on miljoonia sävyjä, edes taiteilija ei pystyisi samaan, luonnon oma taiteilija kyllä. Ja että koivutkin voivat ruskeankeltaisen sijaan olla oranssinkeltaisenpunaisia, vau! Olimme maastossa puolisentoista viikkoa (vietimme samalla isännän pyöreitä syntymäpäiviä), joten siinä maisema ja ruskan sävyt ehtivät muuttua aika lailla. Ruskan värit ikään kuin voimistuivat. Mennessä Saanan koivikot vielä aika lailla vihreitä, mutta paluussa jo keltaisia. Voit uskoa, että kameroille oli käyttöä, kuvasimme neljällä eri kameralla, viikonloppuna ehtisi kentien jo katselemaankin.
    Koskas olet menossa Kilpparille? Ethän vain ollut jo tän viikon maanantai-iltana, joskus seitsemän maissa, Kolmenvaltakunnan p-paikalla?

    VastaaPoista
  4. Hei Sari!
    Ihana lukea innostunutta kuvaustasi ruskasta, kiitos. Juuri nyt istun bussissa matkalla Kilpikselle, joten olet nähnyt jonkun muun onnekkaan. Kerron lisää reissun jälkeen. Sadetta ja myrskyä on sääennusteessa, katsotaan kuinka Saanan valloitus ja Mallan luonnonpuiston kautta kulkeminen ryhmän kanssa onnistuu. Nauti ruskakuvista ja -muistoista!

    VastaaPoista
  5. Hei Sari!
    Ihana lukea innostunutta kuvaustasi ruskasta, kiitos. Juuri nyt istun bussissa matkalla Kilpikselle, joten olet nähnyt jonkun muun onnekkaan. Kerron lisää reissun jälkeen. Sadetta ja myrskyä on sääennusteessa, katsotaan kuinka Saanan valloitus ja Mallan luonnonpuiston kautta kulkeminen ryhmän kanssa onnistuu. Nauti ruskakuvista ja -muistoista!

    VastaaPoista
  6. Moikka!
    Onneksi et ollut sinä, heh.. olin itse puhelimessa ilmoittautumassa, että hengissä ollaan, isäntä sanoi, että ihan sun näköinen lähti just polulle, itse näin vain kaukaa takaa ja harmittelin, että jo olit sinä, mutta et sitten "onneksi" ollut, olisi ollut harmi, jos oltais oltu samassa paikassa, eikä edes moikattu :)

    VastaaPoista