19. lokakuuta 2015

Elämänlanka eli pieni tarina elämästäni

Kursin kasaan elämästäni pienen tarinan kuvien kera. Näyttely oli esillä synttärijuhlissani. Olkaa hyvä!

Synnyin joulunaattona 1965 Nilsiän Aholansaaressa. Äiti synnytti minut kotona saaressa.

Lasten kouluun menon lähestyessä muutimme asumaan mantereelle Nilsiässä. Vanhempani työskentelivät maanviljelijöinä - ja he elävät edelleen. Syntyi neljä sisarusta, joista kuvassa vasemmalla Jukka, Seija ja minä sukulaistädin sylissä. Suvi syntyi myöhemmin. Punainen villapaita oli lempivaatteeni.

Kävin pientä Sänkimäen kyläkoulua. Opettaja Jouko Ruuskanen oli minulle tärkeä ja hän on tänä päivänä Facebookkaverini!

Opiskelin Helsingissä kasvatustieteen maisteriksi, kotitalousopettajaksi. Sain Helsingistä hyvän viran kotitalouden lehtorina, mutta sitten... Sairastuin vakavaan masennukseen ja siitä toipuminen on ollut pitkä ja työläs prosessi, vuosikymmenen kestävä tai ehkä koko elämän jatkuva juttu mun elämässä.

Masentunut, paha olo purkautui aluksi maalauksina, kun sanoja ei löytynyt. Järjestin teoksistani myöhemmin taidenäyttelyn ja se oli hyvin puhdistava kokemus!

 Taulu: Äitisuhde, 1998.

 "Siellä se Kukka-koira varmaan juoksentelee iloisena maan alaisissa käytävissä", kummityttöni pohdiskeli käydessämme haudalla. Kukka toi elämääni paljon iloa, liikuntaa ja uusia ystäviä.

Läksin opiskelemaan uutta ammattia ja valmistuin erä-ja luonto-oppaaksi 2005. Tutustuin toiseen synttärisankariin, Marjaan asuessamme Forssassa kimppakämpässä järven rannalla.

Kilpisjärven karun kauniit tunturimaisemat lumosivat minut ja tarjosivat tuoreelle oppaalle töitä.

Opastin asiakkaita keväthangilla hiihtäen välillä vaativissakin olosuhteissa - tai ruskan räiskyvissä väreissä patikoiden. Kymmenen vuoden opasuran aikana monista asiakkaista on tullut ystäviä.

Olen kävellyt osan Espanjassa sijaitsevasta pyhiinvaellusreitistä Camino de Satiago. Haaveilen patikoivani jonakin vuonna koko reitin.

Retkeily on tuonut paljon hyvää elämääni. Tässä fyysisesti vaativalla Jotunheimenin retkellä Norjassa.

Kolmen valtakunnan rajan lähellä Barraksen huipulta aukeaa hulppeat maisemat. Muutamia muita retkikohteitani: Urho Kekkosen kansallispuisto, Hetta-Pallas, Halti, Pältsa, Pohjois-Ruotsin tunturialue. Retkeilen yhtä mieluusti yksin, kaksin tai porukalla.

Tein rohkean siirron elämässäni yli nelikymppisenä. Läksin Ruotsiin kahdeksi vuodeksi opiskelemaan tunturioppaaksi (fjälledare). Siellä aloin kirjoittamaan blogia. Lisäksi olen kirjoitellut ulkoiluaiheisia artikkeleita lehtiin.

Ruotsin opaskoulutukseen kuului paljon minulle uusia asioita, kuten jäätikkövaellus ja pitkissä luolissa ryömiminen.

Tänä päivänä lähipiiriini arjessa kuuluvat siskoni Seija poikineen, Niilo ja Aapo. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, silloin kun olen kotona Rovaniemellä. Niilo onkin todennut osuvasti: "Riitta on sellainen Nuuskamuikkunen. Hän pakkaa välillä tavaransa ja lähtee reissuun."

Kesän 2015 vietin Ahvenanmaan saaristossa Kökarissa upeissa maisemissa. Tervetuloa sinne kylään ensi kesänä!

7 kommenttia:

  1. Riitta, ihan kertomus matkastasi <3. Onnea elämän polulle jatkossakin <3

    VastaaPoista
  2. Mukavaa matkaa tuleville vuosillesi.

    VastaaPoista
  3. Moikka!
    Ihana kooste elämästäsi, mukavilla kuvilla väritettynä. Toivottavasti tarina jatkuu vielä pitkään ja saamme lukea kuulumisiasi täältä. Yritin kovasti tunnistaa sua luokkakuvasta, jostain syystä mun katse hakeutuu aina tuohon keskiriviin, sinipaitaiseen...
    Kävin Käsivarren erämaan sivuilla, siellä oli juttu Stora Sjövalletista, hakevat sinne kausityöntekijöitä, silmäilin huonolla ruotsilla läpi. Ken sinne menee, niin ei voi ainakaan maisemia moittia. Tuli heti Sarekin reissu mieleen. Ja sun kertomukset, kun Ruotsissa opiskelit ja retkeilit koulun kanssa. Josta sain kimmokkeen siirtyä tänne katsomaan, ootko kirjoitellut...
    Oletko vielä etelässä vai jo kotona pohjoisessa? Vaikka ei vielä kovin kylmää olekaan, niin aamuisin työmatkoilla tuntuu tosi kalsealta. Kauniita ja poutaisia päiviä ollut jo pitkään, ainakin täällä.

    VastaaPoista
  4. Sari: Aivan oikein, olen keskirivissä sinipaitainen tyttö, jonka olen ympyröinyt kuvasta. Ehkä se erottuu heikosti. Olen tällä hetkellä kotosalla keräämässä voimia talven töitä varten. Ehkä kirjoitan kuulumisiani lisää varsinaiseen blogiin, jos löydän sopivia sanoja. Yritän ainakin :)

    VastaaPoista
  5. Moikka!
    Hitsi, olenpa pöllö, en edes huomannut sitä ympäröintiä, vaikka olen kuvaa katsonut monta kertaa, pitää vissiinkin mennä silmälääkäriin, heh... nyt näin kun katsoin jälleen kerran uudelleen :)

    VastaaPoista