Mahtava kotimatka etelästä pohjoiseen, saunomisen ylistys

Toinen kesäni Kökarin kauniilla saarella meni nopeasti, vaikka nyt viivyin saarella peräti kolme kuukautta. Tein töitä aiempaa enemmän ja jotenkin ajatukset kiersivät työasioissa turhankin paljon ja luonto jäi vähemmälle huomiolle. Niin kuin muka olisin viime kesänä jo nähnyt kaiken... Toki kävin Källskärissä pari kertaa, kiertelin rantakallioilla harvakseltaan, mutta melomassa en käynyt yhtään kertaa. Näinkö helposti sitä ihminen myy sielunsa työlle? Tasapaino työn ja oman hyvinvoinnin välillä näyttää olevan minulle herkkä asia.

No onneksi keksin tehdä kotimatkasta upean seikkailun. Joku kysyi minulta, kuinka kauan matka Kökarista kotiin Rovaniemelle kestää. "Kestäähän se toista viikkoa, kun on niin monta ystävää matkalla tavattavana ja niin monta saunaa saunottavana."

Sain odottaa matkantekoa Kökarista Helsinkiin muutaman päivän, sillä lautan ja bussin yhteys toimii vain tiettyinä päivinä. Eipä hätää, rentouduin Kökarissa parhaalla tuntemallani tavalla eli saunomalla Sandvikin rantasaunassa ja uimalla meressä jo hieman viilenneessä vedessä. Merivedessä  uiskenteli niin paljon meduusoja ja pikkukaloja, että sain suihkutella niitä iholta irti uinnin jäljiltä! Nämä läpinäkyvät meduusat ovat onneksi vaaratonta lajia. Paikalliset ihmiset pitivät minua kummajaisena, kun uin myös ilman saunaa pitkiä aikoja meressä. Hullu suomalainen! Suomalaisia pidetään siellä muutenkin alkukantaisina ihmisinä vaikkapa ruotsalaisiin verrattuina ja näin minä siis vahvistin käsitystä...

Helsingissä sain kutsun saunoa yksityiskodissa sellaisessa puulämmitteisessä saunassa, jossa ei istuta lauteilla vaan maataan pitkällään matalan katon alla. Siinä pehmeässä löylyssä nostimme varpaat kattoon, sitten kirpaisimme pihalle viileään uima-altaaseen. Illan emäntä kuuluu Saunaseuraan ja osasi siis saunomisen jalon taidon hienosäätöineen. Hyvää tuoksua ja pehmoista läiskettä iholle saatiin vihdasta, johon oli sekoitettu koivun ja eukalyptuksen oksia. Ulla lupasi viedä minut halutessani myös Lauttasaareen Saunaseuran tiloihin saunomaan ja uimaan, mutta se jäi vielä tällä kertaa tulevien unelmien osastolle.

Yhtenä iltana tapasin hyviä ystäviäni saunomalla Hernesaaressa kuuluisassa Löyly-saunassa, jonne siis kuka tahansa voi mennä saunomaan. Puinen iso rakennus on mielenkiintoinen nähtävyys sinällään ravintoloineen ja ulkoterasseineen. Aluksi saunaosastolla hintaan kuuluva kahden tunnin aika kuulosti pitkältä, mutta loppujen lopuksi emme ehtineet ulos siinä ajassa! Lämmittelimme kahdessa taitavasti lämmitetyssä saunassa, joista toinen oli savusaunatyyppinen, uimme meressä ja istuimme takkahuoneessa juotavasta ja pikkupurtavasta nauttien. Saunat ovat yhteissaunoja ja niissä on uimapukupakko. Kannatti käydä! On hyvä asia, että Helsinkiin on rakennettu uusi julkinen sauna meren rannalle keskustan lähelle.

Seuraavana päivänä kävin katsomassa Kauppatorin luokse juuri valmistuneita uusia ulkona olevia yleisiä uima-altaita, nimeltään Allas. Siellä riitti vilskettä lämmitetyissä altaissa, mutta sen sijaan merivesiallas ei näyttänyt houkuttelevan juurikaan uijia. Oliko kylmää vettä? Tällä kertaa tyydyin katselijan rooliin, mutta varsin mukavaltahan se näytti ja jälleen puiset rakennelmat tuntuivat sopivan ympäristöön.

Vielä oli yksi sauna saunottavana ennen Lappiin paluuta. Kuopiossa vietimme lapsuuden ystäväni 50-vuotissynttäreitä, kuinkas muuten kuin saunomalla! Reippaana tyttönä kipaisin syysilmassa ensin puolen kilometrin päähän järven rantaan uimaan. Tarja lupasi tulla lämpimästi pukeutuneena pyörällä katsomaan tätä ihmettä. Minä uin ja uin viileässä vedessä odottaen todistajaa paikalle. Ei kuulunut ja lopulta nousin rannalle kuivattelemaan. No sitten Tarja saapuikin paikalle ja minä porhalsin veteen uudelleen. Keho sai riittävän pitkän kylmäkäsittelyn, jolloin hyvän olon hormonit lähtivät liikkelle ja tunsin, kuinka vastustuskyky parantui! Sitten olikin mukavaa kiivetä saunan lauteille ystävien sekaan lämmittelemään. Kävin vielä seuraavana aamuna uudelleen uimassa - ja jälleen kehossa virisi hyvän olon tunne.

Nyt kirjoitan tätä junassa matkalla Lappiin, tyytyväisin mielin. Mitähän tekisin kotona? Kysyisinkö ystävääni lämmittämään Rovaniemellä pihasaunan ja voisimme pyöräillä uimaan jokeen?