6. marraskuuta 2017

Kilpisjärvellä lokakuun monessa ilmeessä

Minulle tarjoutui oiva tilaisuus asua kolmisen viikkoa Kilpisjärvellä, kun sain kunnian hoitaa kahta kaunista ja kilttiä samojedikoiraa. Sinä aikana tuntui kuin olisin elänyt montaa vuodenaikaa perätysten. Jotenkin olo Kilpisjärvellä on erilaista - aitoa, voimakasta, intensiivistä, herkkää ja vahvaa... Jotakin minussa tapahtuu, kun siirryn korkealle avotunturialueelle. Ei sitä osaa selittää, joten kuvat puhukoon puolestaan. Uskoisin - tai ainakin toivon, että Kilpisjärven ystävät saavat kiinni niiden kautta siitä vahvasta tunteesta.

Kilpisjärven kaupalla on myynnissä T-paitaa, jossa on kuva Saanan valaisusta Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Ihastuin oitis paitaan, laitoin kuvan Facebokiin ja sitten sainkin postittaa niitä harva se päivä ystävilleni. Todella kaunis paita. Voi kunpa pääsisin katsomaan Saanan valaisua paikan päälle 4.-5.12.2017! Pieniä mahdollisuuksia on, katsotaan miten käy.

Kilpisjärvellä maisemat, sää ja kuulema ihmisetkin ovat "ääreviä". Mikä loistava sana kuvaamaan suurta vaihtelua. Alla olevassa kuvassa ilma oli kuin morsian, sitä olisi voinut silittää. Tunsin oloni onnelliseksi seistessäni Kilpisjärven tyynellä rannalla katse kohti Norjan Parasta (Barras).

Koirat ovat mitä parhainta ulkoiluseuraa. Aina valmiina! Nuorempi koira Rilla jaksoi "vaikka sata kilometriä päivässä" (emännän ohje), mutta Wendy katsoi parhaaksi monena päivänä jäädä hoitoon syömään makkaraa tai hirvenlihaa. Tässä olen koirien kanssa Saanan lähellä auringon paisteesta huumaantuneena. En tiennyt mihin suuntaan lähtisin, kun olisi mieli tehnyt kaikkiin suuntiin yhtä aikaa. Ratkaisin asian istumalla alas ja sanomalla itselleni: "Olen perillä."

Sitten soikin sopivasti puhelin ja sain kutsun melomaan Kilpisjärvessä. Eikä ilma voisi olla parempi. Tämä oli ainutlaatuisen hieno kokemus.

Minulle uusi retkikohde löytyi, kun kiipesimme Norjan puolella Skibotnin kupeessa olevalle Falsnesvuorella sijaitsevalle Bollmansveienille. Tämä 1944 mm. venäläisten sotavankien voimin rakennettu tie on nykyään suosittu vaelluskohde. Polun varrella olevissa kylteissä kerrotaan koruttomasti, kuinka suurin osa pakkotyöläisistä kuoli rakentaessaan tietä. Matkan varrelta avautui upeasti näkymä kohti Jäämerta ja Skibotnin kylää. 


Yhtenä päivänä teimme pitkän päivän retken Parakselle. Ajoimme autolla Norjan puolelle Paraksen taakse Signadaleniin. Sää oli aurinkoinen, saimme astella kimmeltävällä ensilumella. Paraksen juurella pelmahteli iso parvi pulmusia. Olen aikaisemmin nähnyt niitä vain keväthangilla. Kuvassa olemme jo Paraksen loppunousun luona, jäljellä oli enää kuvassa oikealla näkyvän rinteen kohdalta nousu, mutta sitten pilvet vyöryivät esiin ja meidän oli käännyttävä takaisin. Tuli taas todistettua, kuinka sää voi muuttua nopeasti tunturissa. 

Joinakin päivinä Kilpisjärvellä pilvet roikkuivat alhaalla, kun taas 50 km:n päässä Norjan puolella Skibotnissa paistoi aurinko. Tässä poseeraan Rillan kanssa Hengen-vesiputouksen edessä.

Hengeniltä kannattaa jatkaa polkua ylöspäin ja kiivetä Sledo-vesiputoukselle. Saavuimme paikalle sopivasti juuri ennen auringonlaskua, jolloin pehmeä valo auttoi kuvien onnistumisessa.

Kun ollaan Kilpisjärvellä, on kai valloitettava Saana. Saanan portaat on purettu ja poltettu, mutta se ei näyttänyt vähentävän ihmisvirtaa. Lunta oli jo kertynyt runsaasti ainakin Saanan laelle. Rilla vaikutti tyytyväiseltä, kun sai kulkea muiden mukana pitkiä retkiä - ja Rilla sai filmitähden lailla huomiota osakseen.

Kuva Saanan päältä Kilpisjärven suuntaan. Lokakuussa on jo täysi talvi.

7 kommenttia:

  1. Mahtavaa, upeaa, ihanaa, pörröistä, Riitta! - Helena

    VastaaPoista
  2. Oli tosiaan mainio vaihtokauppa! Toivottavasti pääset vastedeskin talonvahdiksi ja koirien hoitajaksi. Jos töiltäsi ehdit, tule ihmeessä katsomaan sinistä Saanaa. Vierashuone on sinulle varattuna!
    Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Win-win -tilanne - otetaan uusiksi sopivalla hetkellä. Kiitos kutsusta, katsotaan kuinka käy töiden kanssa.

      Poista
  3. Moikka Riitta!
    Jippii, tätä on odotettu!!!!!!!!!!!!
    Monta kertaa olen kieli pitkällään käynyt katsomassa, että joko... nyt olin muutamia päiviä poissa koneen ääreltä, niin täällähän odotti iloinen yllätys. Kiitos Helenalle patistelusta :)
    Todella ihania kuvia, olet onnistunut vangitsemaan mukavia tunnelmia. Ei siellä voinut joka päivä olla noin mielettömän kaunista, mikä siinä aina onkin omissakin kuvissa, niissä kaikissa paistaa aurinko, heh...
    Oliko sulla auto käytössä vai miten ihmeessä ehdit joka paikkaan? Sentään vain kolme viikkoa aikaa. Et varmaankaan kävellyt Parakselle asti Kilpparilta, ehkä Norjan puolen kautta? Koirat aivan ihania!
    Olisi aivan upeaa päästä katsomaan sinistä Saanaa, mutta on aivan liian kaukana. Jos voittas lotossa, niin voin olla aikaa ja mahdollisuus, mutta ei taida olla onnea siinä? Eikös sieltä teiltä päin ole jotain järjestettyjä bussikuljetuksia tarjolla? Taisin lukea Käsivarren erämaan sivuilta tai jostain? Jos paikalle pääset, niin kerro meille miltä tuntui paikanpäällä. Itse täytyy tyytyä kelikameran kuviin tai varmaankin tv:ssä jotain edes näyttävät.
    Oletkos jo päässyt hiihtämään? Meillä oli täällä parisen viikkoa sitten kymmenkunta senttiä lunta, itse en hiihtämässä käynyt,jotkut olivat jo ehtineet.
    Yritä jaksaa, kyllä se valo ja aurinko taas pian tulevat, aika menee nykyään niin kovin nopeasti. Ja ikää karttuu ja niitä samoja ikääntymisen mukanaan tuomia tuntemuksia tulee itse kullekin, samassa veneessä ollaan. Ammennetaan voimia katselemalla Kilpisjärven upeiden maisemien kuvia, ajatuksissa usein siellä tunmtureiden keskellä, avarassa maisemassa! :)Toiviottavasti taas joskus siellä samaan aikaan!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa saada sinut noin iloiseksi Sari!!! Ei tosiaan koko ajan ollut noin hienoja ilmoja, vaan oli pilvistä ja vettäkin satoi monena päivänä. Kolmen viikon aikana oli kuitenkin niin monta kaunista päivää, että ehdin kävellä jalat altani. Olen ollut "oudosti" väsynyt Kilpiksen jälkeen, heh heh.

    Minulla oli auto käytössä ja näin reviiri laajeni mukavasti. Paikallisilta ihmisiltä sain hyviä vinkkejä ulkoilupaikoista, niin ei tarvinnut kävellä kivikossa niin paljoa. Ja Norjan puolen retkikohteista on saatavilla parikin hyvää esitettä. Paraksen retkeä varten ajoin Paraksen taakse Norjan puolelle Signadaleniin. Paraksen juurella pelmahteli iso parvi pulmusia. Olen ennen nähnyt niitä vain keväthangilla.

    Ylläkseltä on bussikuljetus Saanan valaistusta katsomaan. Kerron tunnelmia, jos pääsen paikan päälle.

    Olen hiihtänyt kaksi kertaa kerrostalomme takana olevassa puistossa, ehkä kilometrin yhteensä, mutta lumi on jo sulanut pois. Olin ainoa hiihtäjä, kuinka ollakaan. Rovaniemellä on olemassa säilölumilatu, mutta se ei minua kiehdo. Luomulunta sen olla pitää...

    Kiitos kannustavista sanoista. Reilun viikon päästä lähden Ylläkselle ja toivon, että pääsen siellä hiihtelemään ennen työrupeaman alkua. Siellä on jo koneella ajettuja latuja. Lumi tuo lohtua, valoa ja raikkautta elämään.

    Kävelin äsken Rovaniemen keskustassa. Aidot kuuset pikkuvaloineen runsaasti laitettuna loihtivat aitoa suomalaista joulutunnelmaa. Eikä minua yhtään haittaa, että ne laitetaan jo nyt, kun ovat hyvällä maulla laitettuja. Sen sijaan kauppakeskuksen muovikuuset värikkäine koristeineen näyttävät minun silmiini keinotekoiselta ja liian aikaisin laitetulta.

    VastaaPoista
  5. Heips,täältä Porista terveisiä. Aivan ihania kokemuksia Kilpparilta, mukava lukea. Osaat elää päiväsi rikastuttavilla kokemuksilla ja hyvä kun jaat niitä muidwenkin iloksi. Täällä Porissa satelee ja harmaus valtaa päivät, onneksi oli ensilumet ja sain tehtyä lumiakan. Mukavaa Joulun odotusta Sinulle,twerv. Pirkko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko. Voisin lähettää sinulle vähän pakkasta täältä Ylläkseltä, 20 asteen pakkanen tuntuu melkoisen kylmältä. Luntakin on kunnolla. Mukavaa Joulun odotusta Sinullekin!

      Poista