3. toukokuuta 2019

Mitä tunturit ja saaristo ovat minulle antaneet?


Sain aika lailla palautetta Kilpisjärvellä huhtikuussa siitä, etten ole kirjoittanut blogia pitkiin aikoihin. Samalla kun se riipaisi, olen kiitollinen siitä, että lukijoita ja kaipaajia on todellakin olemassa.

Huomaan tekeväni mielessäni jonkinlaista elämän inventaariota ja olen valmis sen tässä jakamaan. Aloitan kertomalla tarinan sukunimestäni, Karhusilta. Halusin vaihtaa sukunimeni ja loin Karhusilta- nimen toipuessani vakavasta masennuksesta. Tuolloin olin voinut huonosti niin pitkään, että pelkäsin etten enää koskaan kykenisi tekemään ansiotyötä tai harrastamaan seksiä. Ajattelin, että tarvitsisin valtavat voimat, karhun voimat, noustakseni masennuksesta. Masentuneen mielen maailmaa olin tarkastellut psykoterapiassa vuosia ja vuosia. Nyt halusin yhteyden eli sillan masentuneen ja "tavallisen" mielen välille. Masennuksessa on paitsi tyhjyyttä, arvottomuuden tunnetta ja pimeyttä, myös siemen luovuuteen, joka avaa ovia moneen suuntaan. Halusin tämän sillan pysyvän auki. Sukunimekseni tuli siis Karhusilta. Nimen vaihdosta on nyt noin viisitoista vuotta aikaa.

Olen luonut työelämästäni osittain omannäköistä, osittain sattuman sanelemaa mallia. Kausiluonteisten töiden välillä minulle on jäänyt riittävästi omaa aikaa palautumiseen. Taloudellisesti olen elänyt niukkaa elämää, mutta muuten sitäkin rikkaampaa. Oli suuri onni päästä opastamaan hiihtoretkiä Kilpisjärven tuntureilla tuore erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto taskussa. Tunturiluonto, iloiset työtoverit ja asiakkaat sekä fyysisesti vaativa työ vahvistivat minua kausi kaudelta. Muutaman opasvuoden jälkeen halusin lisää koulutusta vaativassa tunturiympäristössä työskentelystä ja hakeuduin Ruotsiin kaksivuotiseen fjälledare- eli tunturiopaskoulutukseen. Samalla sain hyvän ruotsinkielen taidon. Tunsin olevani vahvoilla ja oikeassa paikassa Kilpisjärven oppaana, niin aurinkoisilla keväthangilla kuin värikkäällä ruskallakin. Tätä "kulta-aikaa", kun Kilpisjärven hotellilta lähti pitkä jono hiihtäjiä tai patikoijia tunturiin ja lähes joka ilta oli tarjolla iltaohjelmaa, moni "vanha asiakas" muistelee haikeana minun lailla edelleen. Onneksi muistot ovat ikuisia, kun niitä vaalii vaikkapa juttelemalla tai katselemalla vanhoja kuvia. Sitten ajat muuttuivat - hiihtoretkien taitamattomasti ja tökerösti junailtu alasajo alkoi. Se haavoitti minua niin, että hakeuduin uudelleen psykoterapiaan. Ehkä vahvuuteni on siinä, että olen oppinut hakemaan apua sitä tarvitessani.

Joskus harmittelen herkkyyttäni, mutta sen hyviä puolia en antaisi pois sitten millään. Näen elämässä paljon värisävyjä, vivahteisuutta. Pystyn kokemaan luonnon kauneuden ravitsevana ja innoittavana. Nimenomaan luonnon olen kokenut hoitavana, hyväksyvänä, niin vastaanottavana kuin antavana puolena elämässäni. Myös toiset ihmiset, joiden kanssa olen saanut jakaa luontoliikkumisen kokemuksia, ovat olleet ja ovat edelleen tärkeitä. Yhteinen ilo huikaisevan kauniista päivästä, yhteinen ponnistelu kun lumi tarttuu suksien pohjaan kuin liima tai evästauko kivillä tunturissa ovat elämää tiivistettynä. Toisinaan joku haluaisi säilöä hetken vaikkapa kännykkäkuvaan, mutta toteaa sen jo kuvatessaan mahdottomaksi. Hetki on tässä ja nyt, aistittuna kaikilla aisteilla. Luontorakkauteni on säilynyt elävänä, mutta toki toivoisin löytäväni myös sopivan elämänkumppanin.

Elämäni viimeisen viiden vuoden aikana on muodostunut eräänlaiseksi "jutaamiseksi". Talvet tunturissa ja kesät saaristossa -tyyppinen elämä tuntuu tällä hetkellä toimivalta. Sydäntalvella Ylläksellä on riittänyt ulkomaalaisia turisteja opastettavaksi lumikengillä, maastosuksilla sekä vietäväksi husky- ja poroajeluille. Joulukuussa tonttuilen luvan kanssa eli silloin työskentelen joulutontun asuun pukeutuneena brittiperheiden kanssa. Häätonttuna olen auttanut kodassa tai lumikappelissa vihittävien parien häävalmisteluissa. Ylläksen ladut tarjoavat minulle mieluista vapaa-ajan toimintaa. Ylläksellä olen herkistynyt homeelle (tai huonolle sisäilmalle) henkilökunnalle tarkoitetuissa majapaikoissa niin, että nykyään joudun etsimään kissojen ja koirien kanssa minulle sopivaa asuntoa.

Mutta huhtikuussa on päästävä Kilpisjärvelle! Olen ihmeissäni ja kiitollinen siitä, että asiat ovat järjestyneet luontevasti niin, että olen voinut nauttia Suomen ainoasta suurtunturialueesta edelleen. Koira- ja talovahtihomma istuu minulle kuin hansikas käteen. Siinä sitä on kiitollisuuden aihetta yhdelle ihmiselle.

Silloin kun tein töitä vain Kilpisjärvellä, kuulin joidenkin ihmisten kehuvan saariston luontoa kesäaikaan. Haikeana ajattelin, voi kunpa minäkin saisin sen joskus kokea. Nyt olen lähdössä jo viidenneksi kesäksi töihin Ahvenanmaan ulkosaaristoon, Kökariin. Onneksi osaan ruotsia. Kalliot ja meri, auringon valo sekä saariston kasvit kiehtovat. Ja niin se vain on, että paikallisiin ihmisiin tutustuminen, niin Kilpisjärvellä kuin Kökarissakin juurruttaa ihmistä uuteen paikkaan. Kökarissa olen työskennellyt tähän asti kauniissa rantaravintolassa. Kiireinen heinäkuu saaristossa on ollut minulle kuluttavaa, vaikka muuten olen työstä pitänytkin. Viime kesän pitkä hellejakso nuudutti työkyvyttömäksi. Nyt olen iloinen uusista työtehtävistä Kökarin museoalueella.

Lopuksi haluan kehaista yhdellä asialla. Tuntui hienolta saada tuhat hiihtokilometriä täyteen talvikaudelle. Aluksi näytti ettei matkaa kerry, kun lunta ei kuulunut ja sitten pakkanen pakotti sisälle. Huhtikuussa Kilpisjärvellä oivalsin että saattaapa minusta sittenkin tulla vielä tonnin tyttö. Hiihdin niin antaumuksella, että käyttöön jo otettiin ennestään Lapissa tutusta "hillakiimasta" muunnettu sana "hiihtokiima". Ja kyllä kannatti heittäytyä viettien vietäväksi! Nyt kun sukset ovat kesärasvassa, olen heittänyt itselleni kävelyhaasteen. Kävelen sinne ja tänne, lasken kilometrit ja juhlistan jotenkin aina sadan kilometrin jälkeen. Heitän saman haasteen Sinullekin, Hyvä Lukijani!
Tässä hymyilee tonnin tyttö Saarijärven autiotuvan edustalla.

12 kommenttia:

  1. Voi miten mukava on lukea ajatuksiasi taas!!!!!Kiitos Riitta että olet jaksanut ja onnea tonnin tytölle saavutuksesta!!!!!Tuohon tonniin pitää todella lähteä..!!!!

    VastaaPoista
  2. Moikka Riitta!
    Ihanaa, että nähtiin muutaman vuoden tauon jälkeen Kilpparilla :)
    Kabinettiin astuessa aurinko häikäisi, näin vain että on auringonlaskun katselijoita. Sieltä kirkkaudesta sä ilmestyit! Oli kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia.
    Ja mukavaa lukea vielä lisää sun kuulumisia pitkästä aikaa (ei ollut tarkoitus ahdistella sua kirjoittamaan ;)), sun kirjoituksia aina niin mukava lukea. Ja saad atietää, missä mahtavissa paikoissa milloinkin liikut. Ja upeita kuvia mukana.
    Ihan hirmu paljon olet hiihtänyt, onnea! Kun itsekin joskus saisi aikaiseksi, mutta aina on olevinaan kiire. Juu, tiedän, tekosyy...
    Voi hyvin ja rentoudu, ennen seuraavaa työrupeamaa!
    Kesää odotellessa.

    VastaaPoista
  3. Hei Jutaaja,
    Tuosta talvi- ja kesäkodan vaihtamisesta on tullut sinulle vankka elämäntapa. Oletko miettinyt pyörien päälle rakennetun minitalon hankkimista , koti kulkisi aina mukana. Sen nimi voisi olla Karhunpesä😂. Nyt lähti vähän lapasesta nämä jutut, mutta mielikuvitus vei mennessään.
    Sinä olet ainakin kuunnellut itseäsi ja tehnyt päätökset hyviksi koettujen tuntemusten mukaan. Ja kirjoituksestasi huokuu se, että se on kannattanut. Elämässäsi on paikkoja ja majataloja, jonne olet tervetullut.
    Museo taitaa ollakin uusi kokemus, kunpa kesästä vain tulisi hieman viileämpi.Onneksi siellä saaristossa aina tuulee ja merivesi on kylmää. Oletko saanut jo majapaikkaa?
    Uskon, että Kilpisjärvelläkin vielä nähdään entisajan murtomaahiihdon arvokkuus. Kun joku tekee siitä tv-ohjelman niin nämä "markkinointimanagerit" keksivät sen uudestaan. Oi ja voi, kuka osaisi hiihtää vaihtuvissa keliolosuhteissa. No ei ainakaan tuo "manager".
    Kun jutaat etelään, anna kuulua itsestäsi. Täällä karvainen karhunpoika kaipaa rapsuttajaa.
    Terkuin karvapoika ja sen mami🐕😂

    VastaaPoista
  4. Moikka Riitta!
    Olet varmaankin jo saaristossa? Uudessa työssä, kuinkas sujuu?
    Saaristoon minäkin kohta säntään, kun töistä pääsen. Lupasi kerrankin lämmintä juhannusta. Kylmän talven jälkeen kesän hellivä lämpö ja valo tuntuvat niin ihanilta, nautitaan!
    Oikein mukavaa juhannusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Sari!
      Kiitos, Juhannuksena ehdin sekä seistä kukkaseppele päässä juhannussalolla että myös töihin. Viihdyn uudessa työssä erittäin hyvin. Hyvää kesää!

      Poista
  5. Moikka Riitta!
    Mitäs sinne saaristoon kuuluu? Onko vierailijoita riittänyt?
    Lupasi lämpenevää, sopii hyvin mulle, kun just alkaa parin viikon lomakin! :)
    Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari! Kökariin kuuluu ihanaa.Uusi työ museolla sopii minulle kuin hansikas käteen. Hyvää lomaa!

      Poista
  6. Hei Riitta! Vieläkö viihdyt Kökarissa?
    Kävimme Ahvenanmaalla. Maarianhaminan Varubodenista löysin Peders Applagårdin HetÄppelSalsaa. Ostin kaksi purkkia. Nam :)
    Allt gott och vackert till Dig!
    Helena

    VastaaPoista
  7. Hei Helena!
    Viivyn vielä tovin Ahvenanmaalla ja sitten lähden hiljalleen "kiipeämään ylös" ja aika pian olenkin sitten jo Kilpisjärvellä. Hups - saaristosta tunturiin. Parhaat palat Suomen luonnosta, vaikka on varmasti paljon muutakin upeaa siinä välissä. Niitä voin tutkailla siinä matkalla, kun ajelen (minulla on nyt auto) ajan kanssa.
    Sköt om dig, kram!

    VastaaPoista
  8. Hei Riitta!
    Mihin olet kadonnut?
    Kesä meni(taas kerran)ikään kuin huomaamatta ohi. Kesää ja lämmintä (hellettä) aina niin kovin kauan odottaa ja sitten sen jo huomaa loppuneen :(
    Olimme elokuun lopulla Kilpparilla vaeltamassa, taisimme tulla pois juuri enen kuin sä lähdit "kiipeämään ylös". Reissu meni mukavasti, vaikkakin oli aika kylmää. Olitko sinä kylillä vai kävitkö vaeltamassa?
    Tänä vuonna täällä etelässä oli kaunis ruska.
    Viime viikot sen sijaan ovat olleet kylmiä, kai se talvi tekee tuloaan, ei kyllä ihan vielä tarvis tulla. Suppilovahveroita olis kiva vielä käydä keräämässä, jos vielä ensi viikonloppuna olis kelit kohdillaan, niin... viikolla töissä olo rajoittaa tuota harrastustoimintaa, heh..
    Sinulla taitaa olla siellä Rovaniemellä jo hiihtokelit? Mitä kuuluu? Mitä olet puuhaillut? Lähdetkö pian "tonttuilemaan"? :)

    VastaaPoista
  9. Hei Sari!
    Olen tallessa, hyvässä tallessa. Minä olen ollut paljon Kilpparilla tänä syksynä, syys- ja lokakuussa. Ehdin nähdä sekä ruskaa että alkavaa talvea tuntureilla. Nyt huomaan kuinka tuntureille nouseminen on nostanut kuntoa. Ensimmäiset hiihtoretket Rovaniemellä ovat menneet leikiten, vaikka yleensä alku on hankalaa. Olen päässyt jo kolmena päivänä hiihtelemään kotiovelta, yhteensä 35 km! Odotan jo lähtöä Ylläkselle talveksi, kun tiedän siellä olevan hyviä luonnonlumelle ajettuja latuja.

    Olen pörrännyt aika lailla jossakin muualla kuin kotona Rovaniemellä. Kävin Kuopiossa Kilpisjärven vakiokävijöiden kanssa teatterissa katsomassa Cabareta, jossa entinen opaskaverini Kai Hyttinen esiintyi. Oli tosi mukavaa. Kaiken kaikkiaan nautin elämästä ja voin hyvin. Toivottavasti sinäkin Sari!

    VastaaPoista