Huippuretki huipuille: Kilpisjärvi - Pältsastugan - Gappohyttan - Paras - Pältsa - Signadalen

Läksimme kolmen hengen porukalla matkaan Kallen ohjaamalla Malla-laivalla Kilpisjärveltä Kolttalahteen. Raskaat rinkat selässä kapusimme Tuipalin ylitse helteessä sääskiparvien saattelemana kohti Pältsastugania. Pältsastuganilla pesimme hiet pois saunassa. Seuraavana aamuna aioimme kiivetä Pältsan huipulle tupavahdin ohjeita soveltaen. Toisin kävi. Pilvet roikkuivat alhaalla, joten käännyimme takaisin tuvalle. Pian tajusimme, että olimme olleet kiipeämässä väärälle tunturille!

Lohdutukseksi poikkesimme ihastelemaan Pältsan putousta. Komeahan se oli. Innostuin voimistelemaan putouksen kuohun energiavirrassa pienten pisaroiden roiskeessa. Toinen hyvä lohdutus oli brandypaukku pikkukuksasta. Selvisimme pettymyksestä.

Päätimme jättää kalliiksi kokemamme tuvan ja patikoida uuvuttavassa helteessä hiekkaharjannetta pitkin Norjan Gappohyttanille. Samalla seurasimme Pältsan sijoittumista ja tajusimme, että Gappohyttanin lähellähän se sijaitseekin, eikä Pältsastuganin! Hiekkaharjanteen molemmilla puolilla kiemurteli joki. Näimme tunturikihun hätistelemässä ketun tiehensä.

Päätimme vaihtaa vuorokausirytmiä helteen vuoksi. Valoisaahan olisi kuitenkin läpi yön - ja Lapin kesäyö on niin kaunis pehmeässä valossa. Lepäsimme päivällä, uimme Gappon "Spassa" eli kalliosyvennyksessä kuohuvassa joessa ja lähdimme liikkeelle vasta illalla. Sääsket ja paarmat kiusasivat meitä aika lailla, mutta myrkky auttoi. Helpotimme oloamme myös asettumalla Gappohyttanille, muut telttaan ja minä tupaan - ja tekemällä sieltä retkiä lähiympäristöön kevyellä varustuksella.

Kukkaloisto tunturissa ja purojen varsilla oli uskomatonta! Johtuneeko sitten runsaslumisesta talvesta ja sulamisvesistä? En ole koskaan nähnyt tunturissa niin monipuolista tunturikukkien kukintaa! Joskus kuumaisemaa muistuttanut Tuipalikin vihersi ja kukoisti.

Kiipesimme teräväpäisen Paraksen huipulle, 1419 m. Joku humoristi on raahannut sinne punaisen puutuolin, jolla sai lepuuttaa jalkojaan ja silmät lepäsivät joka puolelle avautuvassa maisemassa. Oli tyyntä ja lämmintä. Matkalla ylös näimme sopulin, kotkan ja kiirunoita. Edestakainen matka Gappohyttanilta taittui noin 8-9 tunnissa.

Seuraavana päivänä teimme uuden yrityksen Pältsan päälle suorinta reittiä Gapolta Pältsalle ja nyt onnistuimme! Joen yli kahlaaminen sujui hienosti mönkijän jälkeä pitkin. Ylös kiipesimme tunturin kanttia pitkin helpommin kuin Parakselle edellisenä päivänä. Löysimme upean, harvinaisen Peltsan unikon  eli Leastadiuksen unikon! Voi kuinka onnellinen tunsinkaan olevani! Lumilaikkuja näkyi siellä täällä helteestä huolimatta. Tunturissa elettiin samaan aikaan montaa eri vuodenaikaa. Lumista talvea, sulamisvesien lirinöissä varhaiskevättä ja muualla kukikasta kesää. Pältsan retki kesti noin 9 tuntia, johon sisältyi tunturimunakkaan paistaminen Pältsan jyrkimmässä rinteessä. Nälkä iski juuri silloin! Nyt näin omin silmin Pältsan "lentokentäksi" kutsutun tasaisen laen liuskekivineen, 1442 m:n korkeudessa. Erikoista...

Halusimme helpottaa helteistä kotimatkaa tilaamalla autokyydin Signadaleniin, joten patikoimme aamun viileydessä 3-4 tunnissa Gappolta Rognliin. Tämän retken jälkeen olen huiputtanut kaikki tarujen tunturit Haltin häistä: sulhasena toimineen Saanan, morsiamena olleen Malla neidon, kilpakosija Pältsan, teräväpäisen vihkijän Paraksen sekä hääpaikkana toimineen Haltin. Muistathan laulun "Haltin häät"?