Kotiin lähdössä Kilpisjärveltä

Olen ollut reilut kolme viikkoa Kilpisjärvellä, joista kaksi viikkoa vedin opastettuja hiihtoretkiä ja loppuajan olen pitänyt lomaa. Hiihtoväki on vähentynyt Kilpisjärvellä - ja varsinkin hotellilla. Voi vain muistella taaksepäin niitä vuosia, kun retkillä oli pitkä jono ja monta opasta. Nyt sain välillä jännittää toeteutuuko retki eli lähteekö maastoon vähintään kolme hiihtäjää. Aiemmin retkien hinta on sisältynyt majoitukseen, mutta nyt hotelli on hinnoitellut retket reippaalla kädellä - ja siitä on kuulunut nurinaa sieltä ja täältä. Yksi aikakausi tuntuu olevan takana päin, vaikka pieni sitkeä asiakaskunta tulee ensi keväänä hiihtämään viikoksi vetämilleni retkille. Tervetuloa viikolla 14 vuonna 2017 hiihtämään Kilpisjärvelle, mukaan mahtuu!

Olen toukokuussa lähdössä viikoksi Montenegroon lomailemaan. Maata on kutsuttu maailman kauneimmaksi maaksi! Ohjelmassa on ohjattua joogaa aamuisin ja iltaisin. Päivisin toivon voivani patikoida ja ehkä käydä uimassa. On kiva lähteä omalle lomalle, kun olen talven mittaan loihtinut työkseni ilon ja onnen hetkiä muille lomailijoille.

Ja odotan jo myös Kökarin kesää. Tänä vuonna aloitan siellä työt jo kesäkuun alkupuolella. Odotan merta, kallioita, aurinkoa - ja kunpa taas tulisi tuttuja käymään!

Ylläksen kausi loppuu, suunta Kilpisjärvelle

Olen pakkaamassa tavaroita. Huomenna muutan Ylläkseltä Kilpisjärvelle  vetämään hiihtoretkiä, ns. Riitan retroviikkoja. Koko talven on ollut sellainen olo kuin käsijarru olisi unohtunut päälle. Minulle niin tärkeää harrastusta, hiihtoakin olen jaksanut vain lyhyitä lenkkejä kerralla. Kympin jälkeen olen useimmiten palannut kotiin lepäämään.

Syy väsymykseen selvisi loppumetreillä. Työsuhdeasunnossani oli hometta ja minä vain seurasin oireiden pahenemista viimeiseen tappiin asti. Silmä- ja kurkkuärsytyksen, tukkoisuuden ja naaman turvotuksen lisäksi tuli sellaisia oireita, että asunnosta oli hankkiuduttava nopeasti ulos. Oksentelin ja muutuin sekavaksi. Onneksi ystäväni oli käymässä ja vei minut terveeseen asuntoon. Päästyäni terveeseen asuntoon tarvitsin viikon aikaa toipumiseen ennen kuin jaksoin palata töihin. Nyt kehoni on herkistynyt homeelle ja tunnen hyvin herkästi homeen hajun nenässäni ja maun suussani tietyissä rakennuksissa.

Lomamestarina tänä talvena olen iloinnut erityisesti vetämäni bingon suosiosta ja tunnelmasta. 60-80 pelaajaa on jännittänyt tuleeko voitto juuri hänelle; 10 euron etuseteli tai pääpalkintona oleva kahden hengen hotelliyöpyminen. Lomamesterin tehtävät loppuvat tähän kauteen, mutta suunnitelmissa on palata Ylläkselle oppaan töihin ensi talveksi.

Minua jännittää millaista Kilpisjärvellä on tänä keväänä. Kuinka jaksan homeoireilun jäljiltä? Ja miten käy hiihtoretkien jatkossa? Odotan kovasti tuttujen asiakkaiden tapaamista, vuosien myötä on syntynyt arvokkaita ystävyyssuhteita. Hotellilla muutoksen tuulet ovat puhaltaneet ja samalla luuta saattaa lakaista jotakin arvokasta vanhaa perinnettä. Mutta täytynee muistaa, että kun jossakin sulkeutuu ovi, samalla jossakin muualla avautuu ikkuna. Kesäksi olen sopinut meneväni jälleen Kökarin saarelle töihin, viime kesästä tuttuun paikkaan.

Postin hakumatka Ylläksen malliin

Hyvä ystäväni huomasi jouluna luonani käydessään kuinka kiihkeästi seuraan postilaatikkoon tipahtavaa postia. Äkäslompolossa elämäni on rauhallista, voisi jopa luonnehtia uinahtelevaksi ja eristäytyneeksikin, kun autottomana en juurikaan pääse liikkumaan. Vaikka saan viestejä ystäviltä sosiaalisen median kautta, se vanha kunnon postin kautta tuleva kortti, kirje tai paketti  ilahduttaa eniten.

Kirjastoauto käy Äkäslompolossa kolmen viikon välein ja välillä lukeminen loppuu. Niinpä ystäväni on laittanut minulle postissa joitakin lehtiä ja muutamia mielenkiintoisia kirjoja tulemaan. Postilaatikkoon mahtuva posti tulee kotini lähelle, mutta isommat lähetykset on noudettava kauempaa. Nyt postista tuli viesti, että paketti on saapunut Ylläsjärven puolelle Eelin kaupalle, noin 15 kilometrin päähän kotoani. Niinpä tein sinne retken. Onneksi toiselle puolelle Yllästunturia pääsee kätevästi suksibussilla, toki olisin päässyt takaisinkin, mutta halusin tehdä paketin noutomatkasta erityisen.

Siis menin bussilla Ylläsjärven puolelle ja ystävällinen bussikuski heitti minut ajan kulukseen Eelin kaupan pihaan. Sovin bussikuskin kanssa, että jos paketti on pieni, laitan sen reppuun ja hiihdän kotiin. Jos taas paketti on suuri, kuljettaja vie sen Äkäslompolon puolelle sovittuun paikkaan ja voin edelleen hiihtää kotiin. Paketti mahtui juuri sopivasti reppuun ja kun se oli hyppysissäni, en tietenkään raskinut jättää sitä muiden haltuun. Mietin myös olisinko avannut paketin saman tien ja jättänyt isot kääreet pois, mutta en raaskinut vielä avata pakettia.

Hiihdin Eelin kaupalta ensin Kahvikeitaan laavulle, jossa onneksi kyti vanha nuotion pohja. Lisäsin puita, paistoin pari makkaraa ja join lämmintä mehua. Sitten jatkoin matkaa Kesängin keidasta kohti tunturireittiä, jossa näin upeita lumisia puita, sain ponnistella mäkiä ylös ja laskea pitkiä laskuja alas. Hahaa, mahtavaa! Kesängin keitaan kahvila oli jo suljettu, joten tyydyin juomaan mehua termarista rakennuksen seinustan luona tuulelta suojassa.

Sitten olikin enää tuttua latua jäljellä Äkäslompoloon. Hiihtoretki oli sikälikin erityinen, että sen aikana täyttyi 500 km hiihtoa tälle talvelle. Matkalla olin koko ajan tietoinen selässä kulkevasta paketista. Se poltteli. Hahmottelin mielessäni, kuinka mahtavan "Marjan pakettimatkan" sain tästä postipaketista. Kotiin tultuani laitoin saunan lämpenemään, aikomuksena testata Jounin kaupasta ostamaani eukalyptusvihtaa. Koivuvihtaa ei ollut myynnissä. Hyökkäsin kirjoittamaan tarinaa blogiin ja en tiedä vielä, missä vaiheessa avaan paketin.  Tämä on niin jännittävää. Osa minusta haluaisi avata paketin saman tien. Osa minusta taas haluaa pitää yllä jännitystä avaamattomasta paketista. Lopetankin tarinani sitten tähän...

Kilpisjärven kevät

Nyt on valmistunut kevään ohjelma Kilpisjärvelle, Lapland Hotel Kilpikselle. Ohjelma on muokattu kokonaan uusiksi ja tarjonta on monipuolistunut. Käy katsomassa ohjelma seuraavasta linkistä

 https://www.laplandhotels.com/media/julkiset-pdft/lomamestaripohja_kilpis2016.pdf

Perinteisiä hiihtoviikkoja on tarjolla kahden viikon ajan viikoilla 15 ja 16, ns. Riitan retroviikoilla. Silloin hiihdetään päivittäin tunturissa sään ja toiveiden mukaisesti. Viikolla 15 joogaohjaaja Merja Hakulinen tulee vetämään hathajoogaa alkuviikosta ja viikolla 16 on tarjolla venyttelyä joinakin iltoina. Tervetuloa mukaan!

Ylläksen tammikuu lomamestarin näkökulmasta

Ihanaa, että eletään jo tammikuun loppua - pimeä aika alkaa taittua ja joinakin päivinä, yhä lisääntyvästi saadaan kaivattuja auringon säteitä. Toimin siis kevään Lapland Hotellilla lomamestarina varsin mukavassa työssä hotellin asukkaiden iloksi. Varsinaisia pakkasrajoja retkillä ei tunneta.Tammikuussa paleltiin kylmässä ilmassa, kun pakkanen asettui 40 asteen tuntumaan useiksi päiviksi. Varsinkin revontuliretkillä Äkäslompolojärven jäällä kylmä tunki luihin ja ytimiin. Kotona palelin pitkään peiton alla ja tuntui, etten lämpene enää lainkaan. Sitten hoksasin hengittää kuivauskaapin lämmintä ilmaa, sain keuhkot jälleen lämpimiksi ja pystyin nukkumaan. Minulla on ollut vähän huonoa tuuria revontulten suhteen, sillä järjestän jo kolmatta talvea revontuliretkiä, emmekä ole kertaakaan onnistuneet näkenään taivaanvalkeita. Onhan niitä muina iltoina ollut, kiusallaan kai.

Tammikuun upeimpia retkiä ovat olleet lumikengillä kiipeäminen Kellostapulin huipulle. Paljon pehmeää lunta on taannut minulle hyvän treenin, kun olen edellä tallannut polkua. Joka kerta ihastun uudestaan siihen, kuinka lumi ja puut muuttuvat ylös noustessa. Alhaalla hoikkina ja pitkinä kasvavat kynttiläkuuset vaihtuvat ylhäällä salaperäisiksi pyöreiksi tykkylumen piilottamiksi olioiksi.

Seuraavat kuvat on otettu Lomamestarin hiihtoretkeltä, suunnittelin brittiasiakkaalle alamäkivoittoisen reitin. Ajoimme ensin bussilla ylös tunturiin, josta hiihdimme Tunturijärvelle. Siellä syötin laavulla kuukkeleille leipää kämmeneltä ja asiakkaani oli paikasta aivan haltioissaan. Sitten jatkoimme hiihtoa Velhonkodalle makkaran paistoon. Sieltä hiihdimme Äkäshotellille, matkaa kertyi mukavasti 17 km. Minullekin teki hyvää viipyillä ja ihastella kaikkea matkan varrella. Suomalaisena sitä saattaa valmiilla ladulla vain hiihtää porskuttaa eteenpäin kiinnittämättä huomiota moniin kauniisiin yksityiskohtiin.

Synttärihumussa ja tonttuilun tohinassa

Ensinnäkin, haluan lausua kauniin kiitoksen kymmenistä postikorteista. Olen niistä jokaisesta otettu ja onnellinen. Olen asetellut kortteja kimppakämpän olohuoneen seinille boordin tavoin kiertämään huonetta.

Varsinainen syntymäpäivä joulunaattona meni työn touhussa oman valintani mukaisesti, mutta päivästä muodostui lämminhenkinen Juhlatyöpäivä. Vedin aamupäivällä ulkomaalaisille vieraille lumikenkäretken Ylläsjärven kauniissa maastossa. Kesken taukoa puhelimeni soi, sisko poikineen puhkesi siellä laulamaan Paljon onnea vaan. Napsautin puhelimen kaiuttimelle ja kerroin ryhmälle miksi minua onnitellaan. Sen jälkeen nämä ennestään tuntemattomat ihmiset kajauttivat siellä lumen keskellä Happy Birthday to you! Kerrottuani täyttäväni sinä päivänä 50 vuotta monet ihmettelivät kuinka annoin juuri heille aikaani tuona erityisenä päivänä.

Aattoiltana vastasin vielä perinteisen joulupäivällisen valmisteluista noin 30 työkaverille. Mieleeni jäi erityisesti se hetki, kun pilkoimme rosolliaineksia työkaverin kanssa punaisten ruusujen tuoksussa. Tontut ja toimiston väki ovat olleet tänä vuonna erityisen kiireisiä, mistä kertoo vaikkapa se, että olen voinut pitää joulukuussa vain kaksi vapaapäivää. Siksi oli erityisen arvokasta, että saatoimme istahtaa aattoiltana yhdessä pitkän pöydän ääreen ja nauttia kodinomaisen jouluaterian. Sain taas lämpimiä onnitteluita ja mieluisia lahjoja.

Voimiani viimeaikoina ovat vieneet paitsi pimeä vuodenaika ja tiivis työnteko, myös suolisto-ongelmat. Suolistoa koetan pitää kunnossa mm. varsin tiukalla ruokavaliolla, mutta siinä on omat haasteensa. Yhtenä päivänä maksoin lounaan hyvässä ruokapaikassa ja vasta sitten aloin tarkastelemaan mitä kaikkea voisin syödä. Jos olisin pysynyt tiukkana, olisin voinut syödä vain keitettyjä perunoita. Silloin ajattelin, että eihän tästä tule mitään ja söin normaalin lounaan. Onneksi vatsa sietää pieniä lipsumisia... Tämä on opettelua.

Haluan vielä kertoa yhdestä erityisestä hetkestä. Tänään lumikenkäretkellä ryhmän kanssa laavun ympärillä kärkkyi viisi uteliasta ja ilmeisen nälkäistä kuukkelia. Ojensin avokämmenelle laitettuja keksin murusia ja kuukkelit kävivät hakemassa siitä ruokaa. Oli jännittävää ja vähän kutittavaakin, kun kuukkeli laskeutui paljaalle kämmenelle. Hieno hetki minulle ja hyvä ohjelmanumero maksaville asiakkaille!

Ylläksen laduille olen ehtinyt ja jaksanut poiketa aika vähän ja lyhyitä lenkkejä kerralla. Tänä vuonna näin, kilometrejä kasassa kuitenkin 230 km. Nyt iloitsen, kun hyvä ystäväni on hiihtämässä kanssani muutaman päivän. Ladut ovat todella hyvässä kunnossa. Tervetuloa Ylläkselle hiihtämään!

Ylläksen joulukuussa kauniita värejä

Joulutouhut ovat alkaneet Ylläksellä vauhdikkaasti. Punavihreäasuisia tonttuja suihkii menemään edellisvuosia enemmän. Brittiperheet ovat päässeet lumen keskelle viettämään unelmalomaansa huskien, porojen ja moottorikelkkojen ihmemaahan. Tänä vuonna sää on ollut ainakin toistaiseksi hyvä: pirteätä pikkupakkasta, päivällä taivaalla kauniita valon sävyjä ja illalla revontulten tanssia.

Parasta oli, kun uin avannossa revontulten loimutessa ja sitten kiiruhdin puusaunan lämpöön lauteille. Silloin on joka solullaan läsnä tässä hetkessä.

Yhtenä päivänä istuin bussissa oppaan paikalla ja aloin pohtimaan, kuinka suuri lahja on, kun saa tehdä töitä tällaisessa ympäristössä. Ilma väreili, taivaalta löytyi paljon värejä, matkan varrella näimme poroja ja riekkoja. Lumisessa metsässä tapahtuneen koiravaljakkoajelun jälkeen asiakkaat saivat pitää sylissä pehmoisia koiran pentuja. Tyytyväisyys huokui koko bussissa matkalla takaisin hotellille. Tietenkään aina ei mene näin hyvin, mutta on syytä mielessään nostaa esille onnistuneet hetket ja iloita niistä.

Olen ehtinyt hiihtämään harvakseltaan, kun työ on häirinnyt harrastuksia, mutta ei se mitään. Tälle talvelle on kertynyt perinteistä hiihtoa noin 160 km.

Joulu lähestyy - ja samalla joulunaatto, jolloin täytän 50 vuotta. Olen juhlinut aiemmin syksyllä synttäreitäni hyvien ystävien seurassa, nyt joulun seutu menee töissä. Yksi pieni toive minulla kuitenkin on. Pidän todella paljon postin tuomista korteista ja jos hyvä lukijani haluat ilahduttaa minua joulu- tai muulla kortilla, laita postia tulemaan. Alla oleva osoite on voimassa sydäntalven ajan:

Riitta Karhusilta
Sivulantie 10
95970 Äkäslompolo

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni miellyttävää Joulun odotuksen aikaa!