Ylläksen tuntureilla lumikengillä ja hiihtäen

Olen tässä käynyt kolmella K:lla alkavan tunturin laella Ylläksellä. Kävelin Kuer-tunturin päälle lumikenkäreittiä pitkin. Kovaa pohjaa voi vallan mainiosti kävellä ilman lumikenkiäkin, niin kuin minä tein. Ylhäällä tuulla töhelsi lunta hangen pintaa pitkin. Maagista.

Teimme työkavereiden kanssa retken Kellostapulin huipulle lumikengillä. Rinnemiehet varoittelivat  voimakkaasta tuulesta, mutta jokaisen mieli teki ylös ja hyvin selvittiin. Tunsimme itsemme sankareiksi, kun tarvoimme pehmeässä lumessa aivan oman reitin ylös. Vahvan vinkan vuoksi jouduin nojaamaan eteenpäin pysyäkseni pystyssä huipun kivikasan päällä. Alhaalla Varkaankurun laavulla paistoimme makkaraa nuotion loimussa ja olimme rinta rottingilla huiputettuamme tunturin tuulelta!

Tämä lumikasa onkin tarkemmin katsottuna mänty Kukaksen huipulle noustessa. Jalanjäljet kertovat jonkun kokeilleen puun suojaan menoa. Oiva pesä tuulelta suojassa - tai sitten tuulitunneli takana olevan aukon vuoksi.

Ylläkseltä löytyy monta vaativaa laskua latureitistön varrelta. Kukakselta alas laskenut tietää, että varoitusmerkki on syystä paikalla. Vaikka laduilla on nyt hiihtolomien aikaan muuten ruuhkaa, mustalla karttaan merkitty Kukaksen reitti oli rauhallinen.