Halusin viedä ystäviäni patikoimaan Kökarissa vanhaa kirkkopolkua pitkin. Polku kulkee vaihtelevassa maastossa rehevistä tervalepiköistä karuille kallioille.
Rauhassa kulkevien ystävien seurassa saattaa huomata asioita, jotka muuten vilahtaisivat ohi. Tämä kohta luonnossa puhutteli vihreän eri sävyjen ja korkeuksien rytmityksellä. Maata lamoava kataja on intensiivisen vihreää ja elinvoimaista.
Tuulisena päivänä kuohuvan meren kohtaaminen pysäyttää. Niin paljon energiaa minun ulkopuolellani...
Tuulen suojassa on suloista, aivan erilaista kuin hetki sitten.
Keltaisena loistava jäkälä antaa väriä kallioille.
Tuntuu ihmeelliseltä, kun paljaiden kallioiden välistä yht´äkkiä putkahtaa esiin mitä kauneimpia kasveja. Seuraavan kuvan kasvi on valeriana eli virmajuuri ja sen alapuolella rantakaaali.