Marraskuu on näyttänyt tänään harmaan, väsyttävän puolensa Rovaniemellä. Voisin vetäytyä peitteen alle ja kyllähän minä sen suonkin itselleni ajoittain, kun se on tällä hetkellä mahdollista. Odotan valon tuojaa, armollista lumivaippaa. Se tulee aikanaan. Tämä aika vuodesta vähän pelottaa juuri väsymyksen vuoksi. Jos se vaikka sieppaa mukaansa, eikä päästä otteestaan?
Pääsin käväisemään Pyhä-Luostolla virkistäytymässä. Ensimmäisessä kuvassa aurinko heittää viimeisiä säteitään Rykimäkurun reitillä. Pian sen jälkeen kuusen oksien lomasta pilkisti kirkkaana mollottava täysikuu ja sen jälkeen tähtitaivas tuikki meille otsalampun valossa kulkijoille. Ohut lumi- tai huurrekerros kirpeässä pakkassäässä heijasti valoa. Pimeässä patikoinnissa on oma viehätyksensä, kun vain pitää hermonsa kurissa ja luo tilaa nauttimiselle!
Nuotiotuli ja päivän viimeinen valoisa hetki kosketti minua Pyhälammen laavulla. Hieno hetki elää tässä ja nyt. Upotin makkaran tikkuun ja seurasin sen kypsymistä tulen loisteessa. Haistelin savua, makkaran tuoksua, pakkasen raikkautta. Kuuntelin hiljaisuutta, tulen räiskettä, kaverin jutustelua. Maistoin kuumaa mehua, veden kielelle nostattavaa makkaraa. Tunsin nuotiosta heijastuvan lämmön, pakkasen kylmyyden ja tiesin, että olen pukenut riittävästi. Mitäs sitä ihminen muuta enää kaipaisi?
Toisena päivänä piipahdimme Luontokeskus Naavassa Pyhällä, käymisen arvoinen paikka, ja saimme kuulla varoituksen sanoja suunnittelemallemme retkelle. "Liukasta, hidaskulkuista, pimeää, ei tähän vuodenaikaan sopivaa..." Siti - tai juuri sen vuoksi suuntasimme askeleemme kohti Noitatunturin vaativaa maastoa. Kulkeminen oli välillä tosiaan aika hidasta Noitatunturin louhikossa ja muutaman liukastelun jälkeen opimme varomaan lumihytön peittämää jäätä polulla. Tunturin laelta avautuva avara maisema palkitsi vaivannäön. Karhunjuomalammella minulla oli jo huutava nälkä tulta viritellessä tuvan kamiinaan. Vaikuttavaan Isokuruun laskeuduimme hämärän hetken kanssa samoihin aikoihin. Pyhänkasteenputous lirisi jossakin jään alla. Isokuruun haluan palata uudestaan ja kokea sen pyhyyden tai miksi sitä tunnetta nyt nimittäisi, ajan kanssa. Tällä kertaa kiiruhdimme eteenpäin lyhyen valoisan ajan vuoksi. Pyhä-Luoston seutu kutsuu minua uudestaan.
