Tunturitunnelmaa kotona

Tämä tyttö pääsee tunturiluontoon - tai ainakin tunnelmaan vaikka migreeni pakottaisi jäämään kotiin. Vanhaa suomalaista sananlaskua muuntaen ... jos ei lepo, lääke ja lasagne auta, on pysyttävä peiton alla. Elämä voitti ja haahuilin kotona kamera kädessä.







Kilpisjärven monitoimitalon jokakeväisestä ja -syksyisestä taidenäyttelystä voi tehdä löytöjä. Eero Hynysen maalauksessa on maisema Tsahkalputouksen partaalta kohti Kilpisjärven kylää ja Tuipalia Ruotsin puolella.

Mirja Laurilan taulussa kuvastuu talvinen maisema Kilpisjärven rannasta katsottuna Mallan luonnonpuiston ja Norjalle kuuluvan Paraksen suuntaan. Näiden taulujen kautta sukellan sielunmaisemaani suoraan aamupalapöydästä.

Toisesta lempiasiastani, hiihdosta kaivoin esille pari kiehtovaa lastenkirjaa omasta kirjahyllystä.

Elsa Beskowin luontoaiheiset sadut kiehtovat minua, tässä kansikuva
kirjasta Ollin hiihtoretki.

Eläydyn täysin Suuren tonttukirjan sanoihin.

Viime joulun mieluisin joulu- ja synttärikortti oli ehdottomasti silloisen ekaluokkalaisen Niilon piirtämä kortti "Riitta hiihtää". Piirros on löytänyt paikkansa jääkaapin ovesta, kunnia paikalta.




 

Joitakin vuosia sitten harrastin uuden elämän antamista kirpputorinukeille. Ostin nukenrähjiä ja puin ne uudelleen omalla tavallani. Tämä nukke, Hiihtäjätyttö on saanut päälleen perinteisen Telemark-asun. Pienen villapaidan ja -pipon kudoin coctailtikuilla, olivat sopivan kokoiset puikot!

Joulukalenteri omin käsin tehtynä

Sain tehtäväksi loihtia joulukalenterin siskon pojille. Valmiina oli kaksi Angry Birds-pussukkaa, joihin joulutonttu sitten öisin sujauttaa pikkulahjan, kummallekin pojalle omaan pussukkaansa. Muutoin sain vapaat kädet. Onneksi tehtävän tilaus tuli kännyyn kesken ensimmäistä hiihtolenkkiäni, joten asia sai hautua ilman tietoista ponnistelua.

Siinä omia latuja avatessa sikin sokin puiston nurmella ohikulkija huikkasi iloisesti: "Vapaa on vain umpihanki!" Sitä umpihankea olikin kertynyt ihan kunnioitettavasti minun ensimmäiseksi hiihtolenkiksi, 15-20 cm. Olen tainnut joskus puuskuttaa ensihöyryjä suunnilleen kuuraisella nurmikolla. Nautin hiihtolenkistä ja sen lapsenomaisuudesta. Kaulassa roikkuneeseen gps:än kertyi 6 km, vaikka olin koko ajan alle puolen kilometrin päässä kotoa.

Alkaessani ajatella joulukalenterin valmistusta illalla, minulle oli päivänselvää millaista olen tekemässä. Ihmeellinen alitajunta vai mitä se on? Tarvikkeet löytyivät kotoa, omasta tai siskon, ei kun toimeksi. Vanhojen joulukorttien hyödyntämisessä on ideaa. Ystävät ja sukulaiset tulevat mukaan joulunodotukseen, kun heidän lähettämänsä kortit kehystävät kalenteria. Laitan ohjeen alle, jos joku muukin innostuu.

Tämän ekologisen ja yksilöllisen joulukalenterin askarteluohjetta on helppo soveltaa. Kalenterin koko on 63*81 cm. Kokoa voi helposti pienentää merkitsemällä saman tiilen kohdalle kaksi tai kolme päivää.

Tarvikkeet:
Paksua pahvia 42*59 cm (tai 63*81 cm)
Punatiili -tapettia 42*59 cm
Tapettiliisteriä, pensseli
Vanhoja joulukortteja (8 pystykorttia, 9-10 vaakakorttia)
Teippiä tai kontaktimuovia
Rei'itin, narua
Pikku pussukka (tai useampi, jos lapsia on monta)
Nastoja

1. Liisteröi tapetti pahviin.
2. Teippaa neljä pystykorttia kummallekin sivulle.
3. Teippaa vaakakortteja ylä- ja ala-laitaan. Leikkaa tarpeen mukaan yhtä korttia pienemmäksi.
4. Piirrä huopakynällä kuhunkin tiileen numero 1-24.
5. Kiinnitä pussukka nastalla oikean päivän kohdalle.
6. Tee rei'ittäjällä reikä puoleen väliin yläreunaa. Pujota naru ja kiinnitä kalenteri sen avulla seinäkoukkuun.

Olin niin tyytyväinen askarteluuni, että tuijotin vielä yöllä sängystä pitkän aikaa kalenteria ennen kuin maltoin sammuttaa valot. Luomisen ja oivaltamisen ilo tekee hyvää aivoille! Jälkiviisaana kalenteri olisi kannattanut peitellä yöksi maton alle, jotta se olisi pysynyt aivan suorana kuivuessaan.

Haaveilin vielä hevosaiheisesta kalenterista hevoshullulle kummitytölleni. Siinä kaikki joulukortit olisivat hevosaiheisia ja lahjapussukka ommeltu säkkikankaasta! Harmi, että kummityttöni asuu niin kaukana. Hän on kyllä jo niin iso, että osaisi askarrella tällä ohjeella itsekin!