Tämä tyttö pääsee tunturiluontoon - tai ainakin tunnelmaan vaikka migreeni
pakottaisi jäämään kotiin. Vanhaa suomalaista sananlaskua muuntaen ... jos ei lepo, lääke ja lasagne auta, on pysyttävä peiton alla. Elämä
voitti ja haahuilin kotona kamera kädessä. Kilpisjärven monitoimitalon jokakeväisestä ja -syksyisestä taidenäyttelystä voi tehdä löytöjä. Eero Hynysen maalauksessa on maisema Tsahkalputouksen partaalta kohti Kilpisjärven kylää ja Tuipalia Ruotsin puolella.
Mirja Laurilan taulussa kuvastuu talvinen maisema Kilpisjärven rannasta katsottuna Mallan luonnonpuiston ja Norjalle kuuluvan Paraksen suuntaan. Näiden taulujen kautta sukellan sielunmaisemaani suoraan aamupalapöydästä.
Toisesta lempiasiastani, hiihdosta kaivoin esille pari kiehtovaa lastenkirjaa omasta kirjahyllystä.
Elsa Beskowin luontoaiheiset sadut kiehtovat minua, tässä kansikuva
kirjasta Ollin hiihtoretki.
Eläydyn täysin Suuren tonttukirjan sanoihin.
Viime joulun mieluisin joulu- ja synttärikortti oli ehdottomasti silloisen ekaluokkalaisen Niilon piirtämä kortti "Riitta hiihtää". Piirros on löytänyt paikkansa jääkaapin ovesta, kunnia paikalta.
Aina kannattaa haahuilla, jos vain jaksaa - vaikka vain lähellä. Blogimerkinnän arvoisia asioita ei aina tarvitsekaan lähteä hakemaan kaukaa.
VastaaPoistaKiitos. Jos kodin lähellä tapahtuvaa retkeilyä nimitetään lähiretkeilyksi, mitä sitten on kodin sisällä tapahtuva haahuilu? Mikroretkeilyä kenties?
VastaaPoistaHienosti kodin seinien sisältä, jopa pääkivun keskeltä, voi kuitenkin henkisesti ulottua vaikka tunturille. Sympaattista sisustusta olet kotiisi löytänyt, itsesi näköistä! Ihania lastenkirjojakin - oletkohan muuten koskaan nähnyt tällaista kirjaa, joka oli lapsuuteni merkittävin teos - voisi olla sinullekin puhutteleva:
VastaaPoistahttp://www.huuto.net/kohteet/ritva-rainio--tuli-kerran-tytto-ja-susi---1p-1966/281086791
Arja: Kiitos. Mainitsemasi kirja on minulle vieras, olisi mielenkiintoista joskus saada se käsiini. Miksihän se on ollut sinulle niin tärkeä? Olen vasta aikuisena tutustunut paremmin lastenkirjoihin eläessäni lapsuuttani uudestaan ja täydentäessäni joitakin vaille jääneitä osia.
VastaaPoistaArjalle vielä: Sain kuin sainkin kirjan kirjastosta, siis Ritva Rainion Tuli kerran tyttö ja susi. Istuin saman tien alas siellä kirjastossa ja luin tarinan. En enää ihmettele, että tämä satu on ollut sinulle tärkeä. Niin lempeä ja viisas ote monine vivahteineen piti minut otteessaan. Kiitos, Arja vinkistä. Olen taas yhtä lukukokemusta viisaampi :)
VastaaPoistaHyvänen aika. Olet muuten ainoa ihminen itseni ja poikani lisäksi, jonka tiedän lukeneen sen kirjan... Minäkin luin sen samantien aikuisenakin alusta loppuun kun uudestaan eteeni sain. - Miksikö tärkeä: lapsena vaikutuksen teki mm. että miten voi tytöllä olla hameena unikonkukka ja miten hiukset voivat pysyä timoteillä kiinni. Ja miten sillä saattoi olla susi. Ja aikuisena se oli aika vertauskuvallinen: elämään voi tulla kaikenlaisia susi-asioita (!) ja ne voivat karkoittaa toisia ihmisiä läheltä... Etsin muuten Ritva Rainion tiedot joskus, tässä, aikaansaava ihminenpä siinä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ritva_Haavikko
PoistaMoikka Riitta!
VastaaPoistaKiitos sinun kodin esittelystä, oli mukava päästä kiertokäynnille, ihania kuvia, tauluista ja esineistä. Lukematta tekstejä, aloin heti tunnistella taulujen maisemia. Katseeni vangitsivat myös poronsarvet ja ihanat kullero-verhot, tuli Saanan ja Mallan lehdot mieleen. Oletkos itse painanut vai käynyt Raunin luona ostoksilla? Taisin silloin 2010 kiertokäynnillä, jossa olimme yhdessä, nähdä jotain vastaavaa... itse ostin kortteja ja saippuoita, joita en tosin ole raaskinut käyttää..
Blogisi on muuttunut elävämmäksi, kun olet taas saanut kuvia mukaan. Ei sinänsä, myös sinun tekstit vangitsevat mukaansa, ahmimaan kertomuksia.
Sulla sitten hiihtokausi avattu, onnea siitä, seuraavaksi kohti tonnia ja väli pizzoja...
Niin koskas lähdet Ylläkselle?
Kullero-verhot ovat Kilpisjärven Luontotalon Tonin painamat. Samanlaiset löytyy Luontotalolta, jos katsoo tarkaan. On minulla Rauninkin painamia tekstiilejä, lapinvuokko-tyynynpäälliset. Kulleroista tulee minullekin mieleen Saanan lehto, siellä mielikuvissani kukkii samaan aikaan violetti metsäkurjenpolvi. Se väriyhdistelmä: keltainen, lila ja vihreä auringon paisteessa! Ja äänimaailmaan kuuluu lintujen viserrys, liverrys ja kiireinen touhuilu.
VastaaPoistaKuvat ovat arvokkaita. Tarvitsen niihin muualta apua, kun olen kolauttanut saamani kameran hajalle :(
Hiihtokausi on tosiaan avattu (yht. 16 km), mutta nyt taas kelit menivät huonoiksi ja joudun vähän odottelemaan. Odotan Ylläksen lumia ja latuja. Sinne lähden noin viikon päästä.