Joulun taika toimii Ylläksellä lumen keskellä

Brittiperheitä saapui koko jolulukuun ajan eri puolille Lappia elämään joulun satua. Minä olin loihtimassa joulun taikaa Ylläksellä. Jo pelkkä luminen puhdas maisema lentokentältä hotellille mennessä sai haukkomaan henkeä ja vakuutti asiakkaat hyvästä valinnasta. Ohjelma on tarkkaan hiottu poro-, husky- ja moottorikelkka-ajeluineen. Joulupukin tapaaminen kruunasi loman. Aika monta kertaa päästiin ihailemaan vielä upeita revontulia! Mutta hyvistä suunnitelmista huolimatta eteen tupsahti monenlaisia yllätyksiä, joiden ratkominen toi pikantin mausteen tontun arkeen.

Työskentelin Tonttu-nimisenä tonttuna monessa eri tehtävässä: bussitonttuna, häätonttuna ja yhden perheen tonttuna.Töitä riitti välillä jopa väsymykseen asti. Yhtenä iltana kävi niin, että istuessani kotisohvalla yöpuku päällä puhelin soi. Ja niin riensin viiden minuutin kuluttua tonttuasussa brittilapsia viihdyttämään.

Ehkä suurin kommellus minulle tapahtui häätonttuna. Brittimorsian ja -sulhanen odottivat valmiina juhlavaatteissaan eri hotellihuoneissa, että hakisin heidät kotaan vihkitilaisuuteen. Silloin huomasin, että vihkimisajankohdassa oli tapahtunut virhe. Olimme puolitoista tuntia etuajassa. Asiasta olisi ilmoitettava hääväelle. Kuinka tekisin sen hienotunteisesti? Pakkasin mukaani kuohuviiniä ja lapsille sopivaa juotavaa. Kerroin tilanteen ja pahoittelin asiaa moneen kertaan. Sain vielä toimistolta luvan hyvitellä tapahtunutta lupaamalla hääruokailuun alennusta. Hääpari tuntui ymmärtäväiseltä, naureskelivat vain.

Sovittuna ajankohtana hain sulhasen ja lapset huoneestaan viileään kotaan, toki tulet loimusivat. Onneksi olin päättänyt noutaa morsiamen vasta vihkijän tultua paikalle, jotta morsian ei palelisi hääpuvussaan turhaan. Vihkijää ei kuulunut. Juttelin sulhasen kanssa niitä näitä, jutut alkoivat jo hyytyä, mutta vihkijää ei näkynyt. Päätin mennä katsomaan, mitä morsiamelle kuuluu. Hän hyppeli hermostuneena hotellin käytävällä ja ihmetteli missä olin viipynyt. Kerrottuani että vihkijä ei ollut vielä saapunut, enkä saanut häneen yhteyttä, morsian sai hermoromahduksen. Oli aika tuliset paikat ja monta puhelua soiteltiin. Lopulta vihkijä ilmestyi paikalle, rauhoittelin morsianta parhaani mukaan ja häät saatiin vietettyä. Ikimuistoiset häät, niin vihkiparille kuin minulle häätonttuna! Onneksi sain käydä tapahtuneen läpi toimistolla ja myöhemmin kuulin, että hääpari oli tyytyväinen kaikesta huolimatta.

Ehkä antoisin kokemus puolestaan oli, kun sain ilahduttaa Levillä tonttuna pelkästään yhtä brittiperhettä kolmen päivän ajan. Perheen 7-vuotias poika oli varsinainen pohtija ja hän pommitti minua jouluaiheisilla kysymyksillä. Vanhemmat jo varoittelivat etukäteen, että kannattaa harkita vastaukset tarkkaan, sillä jatkokysymyksiä viriää varmasti. Poika uskoi joulusatuun, mutta pystyi myös loogiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan asioita. Viimeisenä oljenkortena minulla Tonttuna oli kuitenkin selitys joulun taiasta. Ihminenhän ei voi ymmärtää järjellä kaikkea jouluun liittyvää. Kuinka porot pystyvät lentämään? Kuinka vanha Joulupukki on? Mitä kaikkea tontut tekevät? Ja sitä rataa...

Perheen isällä oli joulun alla toimiva keino saada lapset käyttäytymään hyvin. "Joulupukki vaihtaa yhden lahjan perunaan, jos käyttäydyt huonosti." Kuka nyt haluasi perunoita lahjaksi? Lapset nauttivat erityisesti peuhata kanssani mökin pihalla olevassa lumikasassa. Laskea pulkalla ja leikkiä lumisotaa. Ihanan yksinkertaista ja aitoa! Kuljetin perhettä eri aktiviteetteihin ja elin mukana aamusta iltaan kaikessa. Mukavaa, mutta myös voimille ottavaa. Vanhemmat naureskelivat tiiviille ohjelmalle: "Tämän jälkeen tarvitaan toinen loma toipumiseen, aivan kuin Disney Landin vierailun jälkeen.

On tärkeää, että tontut viettävät myös omaa joulua. Vastasin tonttujoukon omasta 25 hengen jouluruokailusta. Tämä Muumimamman ja Joulumuorin yhdistelmä oli varsin kiitollinen tehtävä, sillä ulkotöissä vipeltävät tontut osaavat taatusti arvostaa valmista jouluateriaa. Tässä sekoittelen jälkiruokaa, luumurahkaa.

Hiihtämään ehdin - ja jaksoin harvemmin kuin edellisinä vuosina. Hiihto hiljaisessa ja valkoisessa, lumisen pehmeässä metsässä rentouttaa mieltä ja virkistää kehoa. Näillä lumilla olen sivakoinut noin 200 km.




Loppiaisen jälkeen olen saanut ylennyksen tontusta mestariksi. Lomamestariksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Vielä jaksaa vai jaksaako?

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kuten joulu. Onhan tässä saanutkin viettää joulua kokonaisen kuukauden brittiperheiden kanssa. Kävin juuri hakemassa Kittilän lentoasemalta bussillisen uusia lomalaisia. Se on sitten viimeinen ryhmä ja myönnän olevani helpottunut. Väsymyksen poikasta on ilmassa ja jotenkin vaan joulun jälkeen tonttuilun hohto hiipuu hiljalleen. Silti tämä Uuden vuoden ryhmä tapaa Joulupukin niin kuin muutkin, onhan se yksi loman kohokohdista.

Hiipumisen tunteeseen vaikuttanee myös sää. Vesisade ei vaan kuulu suomalaiseen talveen. Ei varsinkaan lappilaiseen, missä hämärää valoa on vain muutamia tunteja päivässä. Onneksi lumi on pysynyt sentään maassa. Joulunpyhien ajan Ylläksellä ihailtiin lumisia puita, mutta nyt puut nököttävät paljaina. Jalkakäytävät, pihat ja tiet ovat märkiä ja jäisiä. Olen aiemmin ylistänyt Äkäslompolon mahdollisuutta potkukelkkailla ja hiihtää kaduilla, mutta nyt on jouduttu hiekoittamaan runsaalla kädellä.

Kaikki aktiviteetit perustuvat lumeen. Mtäs sitten tapahtuisikaan, jos moottorikelkkailua, poro- tai huskyajelua jouduttaisiin toteuttamaan mustalla maalla? Lumi on upea materiaali monella tapaa, mutta herkkä myös.

Eilen opetin maastohiihdon alkeita singaporelaisille. Sitkeimmät heistä jaksoivat hiihtää kaksi kilometriä kahden tunnin aikana. Näin se usein menee aloittelijoilla. Sain paistatella heidän ihailussaan, kun kerroin hiihtäneeni tänä talvena yli 300 km. "Olet vahva nainen." Joskus aiemmin pari brittiä hiihti seitsemän kilometriä alkeistunnilla. Kehuin heitä ja kerroin sen olevan ennätys. Nuori mies tokaisi: "Sanotko noin kaikille?"

Tulevan lomamestarin työni kunniaksi vein sukset perusteelliseen huoltoon ensimmäisen kerran eläissäni. Äkäslompolon Sportia hioo suksien pohjat koneellisesti ja pohjustaa sukset lämpökäsittelyssä. On jännittävää nähdä tulos. Onko se kuin saisi uudet sukset? Nyt vannon kautta kiven ja kannon, että suojelen näitä suksia naarmuilta. Ihan kihelmöi kehossa ajatus nautinnollisista hiihtolenkeistä. Edessä on pikkupakkasia ja liukkaita latuja.

Tontun joulutervehdys

Ylläksen luminen maisemareitti on kuin suoraan postikortista. Lumen pyöristämät muodot, lumella kuorrutetut kynttiläkuuset, vankat männyt ja lumesta notkuvat koivujen oksat saavat kulkijan huokaisemaan ihastuksesta. Joku kutsuisi sitä lapsuuden Joulumaisemaksi. Joku toinen Talven Ihmemaaksi. Tai Satumaaksi.

Ei ehkä tarvitse mainita erikseen, mutta sanon nyt kuitenkin, että tunnen  olevani oikeassa paikassa. Olen saanut ystäviltäni viestejä muun maan synkästä lumitilanteesta. Mukaellen vanhaa sanontaa: Joulu kaikilla, lumi yksillä (tai Ylläksellä ja muualla Lapissa). Lunta on sadellut mukavasti, noin puolisen metriä tähän mennessä.

Lähes kaikilla tontuilla nenä vuotaa ja köhinä kuuluu. Mutta älkää olko huolissanne, työt hoidetaan. Tulette saamaan lahjanne ajoissa entisten vuosien malliin.

Haluan toivottaa lukijoilleni mukavaa Joulua! Herkkuja, rauhaa, välittämistä, tuoksuja, lepoa ja tunnelmointia. Niistä Tontunkin joulu muodostuu. Iloitsen jokaisesta saamastani joulukortista ja onpa toimistolle ilmestynyt salaperäisesti joku pakettikin. Jännittävää! Saan avata ekan paketin jo aamulla, kun Tontulla sattuu synttärit aattopäivään. Sitten on aika vetää hiihtotunti japanilaisille ja aloittaa jouluaterian valmistelu koko tonttujoukolle yhdessä muiden kanssa.

Yllätyksiä tontun elämässä

Tämän tontun silmät aukenivat työkeikalla Levillä. Työskentelin joulutonttuna pelkästään yhden brittiperheen ilona kolmen päivän ajan. Olisikohan kyseessä semmoinen "Rahalla saa ja hevosella pääsee" -tuote? Tai oli sillä jokin muukin nimi, Sovereign (suvereeni, laadultaan erikoinen). Käytössäni oli auto perheen kuljettamiseksi paikasta toiseen ja puhelin, johon perhe saattoi soittaa koska tahansa. Perhe asui hulppeassa mökissä. Osallistuin heidän kanssaan vain tälle perheelle varatuille aktiviteeteille ja muutenkin olin käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa. Tunnelma on aivan erilainen, kun koiravaljakkoajelulle, moottorikelkkasafarille tai poroajelulle osallistuu vain yksi perhe. Rauhallista, yksilöllistä, sulavaa.

Tutustuimme toisiimme ja ystävystyimme. Perheen äiti kertoi, että neljä ja seitsemän vuotiaiden lasten mielestä parasta lomassa oli lumessa peuhaaminen Tontun kanssa! Niin yksinkertaista se on. Brittilasten kanssa oli lähes yhtä luontevaa temmeltää kuin siskon poikien kanssa. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka äiti hellästi muistutti lapsiaan käyttämään sanoja "thank you" ja "please" tontullekin. Mielestäni hyvät käytöstavat kaunistavat ihmistä ja lisäävät arvokkuutta.

"Tavallisten" ihmisten lomalla Joulupukin luokse jonotetaan ja pukilla on aikaa vain pari minuuttia kullekin perheelle. Tässä hinnakkaammassa mallissa Joulupukki tulee mökille poron kanssa ja viipyy perheen luona parikymmentä minuuttia. Brittiäidin silmät kostuivat liikutuksesta.

Päivät venyivät pitkiksi ja välillä väsytti. Kurkku oli - ja on edelleen kipeä ja olo tukkoinen, mutta jaksoin buranan voimalla. Viimeisenä iltana askartelimme ja maalasimme lasten kanssa. Maalasin perheelle muistoksi sydämen ja kuinka ollakaan seitsemän vuotias tyttö maalasi minulle sydämen. Erotessamme perhe sujautti minulle ihanan kirjeen ja elämäni tipit. Aion käydä hierojalla ja huollattaa sukset! Niistä olen haaveillut.

Eikä siinä kaikki - sitten minulla on vielä iloisia uutisia! Sain töitä Ylläkseltä Lapland hotellien lomamestarina loppiaisesta maaliskuun loppuun! Tervetuloa lomailemaan Äkäshotellille tai Kaltioon. Lupaan viedä teitä hyvän mielen retkille. Huhtikuuksi menen sitten tuttuun tapaan unelmatyöhön Kilpisjärven hangille vetämään hiihtoretkiä.

Tonttu nähty hiippailemassa hangessa

Joulutonttuja kurkkii milloin mistäkin. Tässä yksi tonttu ilmestyy puun takaa. Sillä näyttää roikkuvan kuksa ja puulusikka vyöllä. Toivoo kai, että joku älyäisi tarjota kuumaa mehua tai riisipuuroa. Molemmat ovat tonttujen herkkua. Piparit kuulema alkavat jo pursuta korvista ulos...

Jokainen tonttu on erilainen. Tämä tässä, Tonttu vielä nimeltäänkin karkaa aina ladulle kun silmä välttää. Poloiselta taisi unohtua tällä kertaa sukset kotiin, mutta kävipähän hehkuttamassa ladun alkupäässä.













Latukahviloihin Tonttu astelee kuksa ojossa kuuman mehun toivossa. Kyllä kelpaa hiihdellä kahvilasta toiseen.

Tonttu sitoo pauloilla nutukkaat jalkaansa joka aamu. Brittivieraat kuuntelevat uteliaina tarinoita erikoisista karvakengistä. Ja miksi kärki on kippurassa? Vastaus liittyy Tontun lempiharrastukseen. Silloin vanhoina aikoina tontun nuoruudessa sukset pysyivät hyvin jalassa kippuran ansiosta.
Kuvat: Marja Isomäki

Hiihdon hurmaa ja poroajelua

Täällä Ylläksellä ollaan taas aivan onnessaan. Kaksisataa kilometriä hiihtoa takana tälle talvelle! Lentokeli, pakkasta neljä astetta. Ladut kimaltelevat. Hiihdin Äkäslompolosta Velhonkodan kautta Tunturijärvelle ja siitä Lämpöladun ja Isomettän laskun kautta takaisin Äkäslompoloon. Paljon ylämäkeä, mutta päivä alkoi jo hämärtää lähtiessä ja halusin jättää valaistun ladun loppuosuudelle. Ihan näin onnessani en ollut vähän aikaa sitten, kun keho tuntui olevan jumissa äkkinäisestä hiihtohulluudesta. Hieronta, venyttely ja lepo auttoivat. Tänään ladulla olin tunnistavinani, kuinka kunto on päässyt kohoamaan levossa (ja lihakset syödessä).

Lämpötila on vaihdellut rajusti viime päivinä, sillä eilen aamulla pakkasta oli kolmekymmentä astetta! Olimme juuri saaneet ensimmäiset brittiperheet vieraaksemme ja tällainen kylmyys vastassa! Jotkut lapset itkivät kylmyyttä, jotkut perheet jättivät ulko-ohjelman väliin. Suurin osa kuitenkin osallistui lainahaalareissaan ns. "taster-" eli maistiaispäivään. Siellä sai kokeilla moottorikelkka- ja huskyajelua, jotta sen jälkeen löytyisi ostohalukkuutta pidemmille retkille.

Onneksi sää lauhtui illaksi, kun vein bussilastillisen perheitä porotilalle. Pidän poro-ohjelmasta hyvin paljon, koska siitä huokuu aitous ja alkuperäisyys. Normaalisti meluisat britit osasivat käyttäytyä hiljaisesti ja rauhallisesti, kun heille selitettiin, että porot pelkäävät kovia ääniä ja nopeita liikkeitä. Tunnelma oli suorastaan harras. Poroajelu metsässä tehdään ilman lisävaloa. Britit istuvat pareittain reessä pimeässä parin kilometrin lenkin. Lapin miehet taluttavat koulutettuja vetoporoja. Saavat aika hyvää liikuntaa, siis miehet, kun tarpovat siinä lumessa. Silmä tottuu pian hämärään, lumi tuo valoisuutta ja jossakin kohtaa lenkkiä Ylläksen valoisat rinteet näkyvät.

Britit kuuntelivat kiinnostuneina saamelaisasuisen poronaisen kertomusta porojen elämästä. Kysymyksiäkin esitettiin, kuten" miten porovauva pääsee äitinsä mahasta ulos". Lopuksi britit ohjattiin poroaitaukseen, jossa he saivat syöttää jäkälää ahnaille poroille. "Brilliant!" ja muita ylistäviä kommentteja kelpasi kuunnella kotimatkalla. Kerroin omista iltasuunnitelmistani, avannosta ja saunasta. Avantotouhu naurattaa brittejä ja ehkä kiehtookin. Aika moni kysyi minulta seuraavana päivänä kuinka uintini sujui.