Borta bra, men hemma bäst! On niin ihanaa olla kotona välillä ja tehdä arkisia askareita. Kun on yhteen perään pitkiä aikoja poissa kotoa, asuu kimppakämpässä tai muuten vaatimattomissa oloissa, niin kotiolot tuntuvat juhlalta. On terveellistä huomata pärjäävänsä vähällä, mutta välillä pitää saada ladata akkuja ja rentoutua tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Jo pelkästään niin arkinen asia kuin ruokakaupassa tai kampaajalla käynti hoituu kotona Rovaniemellä niin vaivattomasti verrattuna ulkosaariston olosuhteisiin. Kaupungissa kaupassa on valikoimaa ja tuoretta tavaraa, kampaajareissulla ei mene koko päivää. Yksinkertaisuudessa on viisautensa, mutta niin on hyvissä palveluissakin!
Olen jatkanut luonnon vesissä uintia kesästä suoraan. Nyt talviuintikausi on alkanut ja Kemijoen vesi on jo jäähtynyt noin viiteen asteeseen. Olen haeskellut itselle sopivaa uintiaikaa, tällä hetkellä viivyn viileän veden syleilyssä noin minuutin verran. Se on aika pitkä aika aloittelijalle, mutta minulle on tainnut jo kertyä ruskeaa rasvaa suojaksi. Uimapaikalle menen jalkaisin, koska haluan kävelystä hyvän lämmön kehoon, sekä ennen uintia että uinnin jälkeen. Olen nyt sellaisessa ihanassa koukussa talviuintiin. Sinne on päästävä päivittäin, jotta sisäinen aurinko syttyy. Uinnin jälkeen koen olevani oman elämäni sankari! Hyvän olon hormonit hyrähtävät käyntiin. Kylmään veteen laskeutuessa unohtuu kaikki muu, on hetkessä ns nyt-tilassa, tässä hetkessä. Ja eipä ainakaan toistaiseksi flunssa tai muu vaiva ole iskenyt. En väitä että kylmäuinti sopisi kaikille, mutta juuri tällä hetkellä se tuo minun elämääni paljon hyvää.
Pitkäaikainen haaveeni vierailla Hailuodossa toteutui, kun sain kutsun ystäväni luokse Ouluun. Hailuoto ihastutti hiekkadyyneineen ja minulle ennen näkemättömillä jäkäliköillä. Ilmankos sieltä poromiehet hakevat talveksi jäkälää, niin Lapin Kansassa kerottiin. Ihanaa pyöreää, pehmeää palleroporonjälää kerätään myös koristekäyttöön. Hailuotoon haluan mennä uudestaan vielä, vaikka retkeilemään.
Nyt on aika hengähtää ja hoitaa itseään. Kävelyn lisäksi käyn vesijumpassa, kehonhuollossa ja joogassa sekä opiskelen ranskan alkeita. Ja tietenkin tapaan jatkuvasti siskon poikia, lasten elämää on mahtava seurata. Urheilullisesti lahjakas eka luokkalainen ottaa huimia askeleita lukemaan opettelussa, täyttä työtä se näyttää olevan. Sitä seuratessa olen pohtinut, kuinka valtavasti lapsen elämä laajenee lukutaidon myötä.
Hyvää syksyä kaikille lukijoille! Toivottavasti jokainen löytää sen oman sisäisen aurinkonsa omalla tavallaan.
