20. maaliskuuta 2014

Kuohuviiniä suksimisesta

Istun kuohuviinilasin äärellä. On aika juhlistaa 1000 km:n täyttymistä ladulla tälle talvelle. Halusin tehdä tästä juhlaretkestä vähän erikoisen. Olin kuullut juttuja Kesänkitunturin laelle kapuamisesta Pirunkurun kautta. Siinä on kuulemma jotakin, mutta en oikein tiennyt mitä. Sain kuulla, että jokainen itseään kunnioittava Ylläksen hiihtäjä kiipeää ainakin kerran Pirunkurua ylös.

Valitsin teräskanttiset tunturisukset alleni, koska niillä on helpompi laskea tunturia alas ja aioin myös hiihdellä Kesänkitunturin laella aikani. Valinta osui nappiin, sillä ylhäällä lumen pinta oli enimmäkseen jäistä ja välillä eteen osui lumiaallokkoa. Oli ilo laskea vakailla suksilla alas.

Katselin Pirunkurun kourumaista nousua jo Kesänkijärven jäällä hiihdellessäni. Näytti aika jyrkältä. En saanut selvää niin kaukaa, kantoivatko nousijat suksia vai kapusivatko sukset jalassa. Paikan päälle päästyäni katsoin parhaaksi nostaa sukset olalle ja asettaa jalkani entisiin jalan jälkiin. Näin pystyin etenemään nopeammin kuin tellusuksilla karvoineen nousevat tai tavallisilla latusuksilla haarakäyntiä tai poikittain nousevat. Kaikki joutuivat kantamaan suksia osan matkaa. Hiki valui nenän päästä. Aurinko porotti tuulen suojassa kurussa. Kaikkeen sitä ryhtyykin.

Pääsin huipulle hikeä valuvana, sydän jyskytti ja huohotin. Viileä tuuli helpotti oloa. Mahtavaa. Vilkaisin gps:ä kuinka paljon matkaa oli taittunut ja ensin luulin koneen menneen rikki. Sitten tajusin, että tietenkin noustessa matkaa eteenpäin taittuu vain vähän. Puin kaikki vaatteet päälleni ja hiihtelin hissukseen laella pitkään ennen kuin raskin lähteä pitkiin loiviin laskuihin. Viistoon vasemmalle ja oikealle pitkiä laskuja.

Istahdin Tahkokurun laavulle makkaran paistajien seuraan juomaan lämmintä mehua ja syömään ruisleipää. He kyselivät, minkä tunturin laelle aikoisin seuraavaksi. Kerroin nostavani seuraavaksi maljan ja pitäväni muutamia vapaapäiviä hiihdosta. Mielestäni on arvokkaampaa hiihtää itseään kuunnellen kuin kilometrejä laskien. Mutta kun nyt kuitenkin olen alkanut laskea kilometrejä, sortuen välillä ahnehtimiseenkin, olen ylpeä saavutuksestani.

4 kommenttia:

  1. Onnittelut! Ja hyvä suksivalinta.
    Sain muuten majoituksen, jippii, ja vielä Tsahkalista.
    Näkymiin!
    >krisse

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus! Olen käynyt Pirunkurussa vain syksyllä, mutta näin sieluni silmin sen myös talvella. Olisipa hauskaa päästä sinne koittamaan voimiaan :) Olet kyllä kuohuviinisi ansainnut! Mukavaa kevättä! Toivoo Katariina, jolla on enää kaksi viikkoa siihen kun pääsee pohjoiseen :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Ja onnittelut majoituksen järjestymisestä. Nähdään pian!

    VastaaPoista
  4. Katariina: Kiitos kehuista :). Luultavasti Pirunkuru on työläämpi nousta syksyllä kaikkine kivineen kuin lumen siloittamana talvella. Saihan siinä koetella tosiaan voimiaan! Kun nousin vähän rivakammin kuin takanani tulevat, he kommentoivat ylhäällä, että nousit varmaan hissillä ylös. Mukavaa kevättä sinullekin ja ihania hetkiä pohjoisen matkaasi!

    VastaaPoista