Lennän pian Lapista Nuuksioon viettämään yhteissyntymäpäiviä retkikaverin kanssa. Lentokoneessa mukanani kulkee lasti itse leivottuja karjalanpiirakoita. Hulppea mökki on vuokrattu järven rannalta ja ohjelmassa on mm. koivuvihdan tuoksuista saunomista ja uintia, ken uskaltaa. Pönötys on kielletty, sen sijaan villasukat puolestaan sallittu. Olen toivonut vieraiden miettivän jonkin ystävyyteemme liittyvän hetken yhdessä muisteltavaksi.
Synttärivalmisteluiden ohella mieleeni nousee muutakin pohdittavaa. Millaista on viettää syntymäpäiviään kunnolla vasta kun täyttää 50 vuotta? Miksi syntymäpäivät on sivuutettu aiemmin? Miksi syntymäpäiviä yleensäkään juhlitaan?
Synnyin joulunaattona 1965 Aholansaaressa Nilsiässä. Synnyin siis kotona saaressa, vaikka tuohon aikaan useimmat synnytykset hoidettiin sairaalassa. Juuri tuo ajankohta, joulunaatto, on jättänyt minun syntymäjuhlani sivuun. Perheessä on ollut niin paljon vaivannäköä ja kiirettä joulun valmisteluissa muun arjen pyörittämisen ohessa, että yhdet syntymäpäivät ovat olleet liikaa siihen kuvioon. Olin perheessä hiljainen, kiltti ja näkymätön tyttölapsi, jolle yritettiin pudottaa varhain rooli äidin apurista loputtomissa maalaistalon töissä.
Pikku Riitta odotti syntymäpäiviään niin kuin jokainen lapsi tekee. Silloin minut huomataan, silloin minusta pidetään ja silloin saan lahjoja! Joulu saapui joka vuosi, mutta syntymäpäivät eivät. Väsyneen äidin lausahdus syntymäpäiväkakun perään kyselevälle lapselle kuului: "On niin paljon jouluherkkuja, ettei kakkua leivota. Onhan kinkkua!" Odotin saavani aamulla syntymäpäivälahjan ja illalla joululahjan. Minulle sanottiin: "Joululahjat ovat samalla syntymäpäivälahjoja ja ne jaetaan illalla niin kuin muillekin." Halusin kutsua kavereita syntymäpäivilleni, jotta niistä tulisi oikeat juhlat. "Ei joulunaattona ole tapana käydä kylässä. Kaikki haluavat olla kotona."
Tätä kirjoittaessani pala tarttuu kurkkuun ja posket punoittavat. Vatsassa painaa suru. Nimitetäänkö tällaista asiaa traumaksi? Ehkä niitä on meillä kaikilla ja ne ovat niitä elämämme kipupisteitä, joissa piilee kasvun mahdollisuus. Olisinhan voinut nuorena ja myöhemmin aikuisena itse järjestää juhlani, mutta en siihen kyennyt, henkisesti. Tajuan nyt, miksi minä en oikein muista muiden syntymäpäiviä enkä osaa niitä huomioida niin kuin haluaisin. Nyt tiedän miksi juuri nyt on aika juhlia 50-vuotissynttäreitäni. Tullakseni enemmän minuksi ja jakaakseni sen ilon ystävieni kanssa.
En pohdi näitä asioita syyttääkseni ketään. Sen aika on ollut - ja onneksi mennyt. Sen sijaan haluan vapautua kantamastani taakasta ja sisältä päin nakertavan tunteen sijaan kokea aitoa iloa olemassa olostani täällä muiden kaltaisteni joukossa.
Peukku;)
VastaaPoistaHei Riitta!
VastaaPoistaKiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Toisaalta tuli surullinen tunne pikku Riitan tarinaa lukiessa, olit joulunlapsi, joka kuulostaa hienolta, mutta ei sitä tule ajatelleeksi, että silloin syntymäpäivä jää kaiken muun touhuamisen jalkoihin. Ei saa olla sen yhden päivän ajan sankarina, kaiken keskipisteenä. Erityisesti lapselle se on kovin rankkaa, kun näkee ja kuulee, mitä toiset silloin saavat. Muistan, että meidän luokalla oli alaasteella yksi tyttö (Minna), joka oli syntynyt joulupäivänä. Hänen kohdalla ei myöskään vietetty syntymäpäiviä lainkaan, mutta asia oli sovittu ja ratkaistu niin, että hänen nimipäivänsä oli se tärkeämpi päivä, ikään kuin syntymäpäivä. Hän tuntui sopetuneen siihen, ainakin niin näytti...
Viime vuosien syntymäpäivät olet viettänyt toisille joulua rakentaen, tonttuna, eipä siinäkään ole oikein voinut omia juhlia järjestää ja juhlia eli sama syntymäpäivien puuttuminen on toistunut vielä aikuisenakin. Varmaankin myös ensi joulu kuluu samoin? Onkin hyvä idea viettää juhlat nyt etukäteen. :)
Vietä nyt syntymäpäivät kaikien 50 vuoden kunniaksi! Hyvää ruokaa, kuohuvaa juomaa ja kermakakkua kerä hyvien ystävien! Kuulostaa mukavalta, nauti!!! :)
Sari: Kiitos, juhlat on nyt juhlittu - ja se oli niin mahtavaa! Olen suorastaan pökerryksissä siitä positiivisesta huomiosta, aidosta välittämisestä ja lämmöstä, joka virtasi juhlissa. Onnistunut korvaava kokemus. Nautin todella. Tulevan joulun olen töissä tuttuun tapaan, mutta en tee siitä ongelmaa. Kun olen osan vuodesta työttömänä, työjaksot tuntuvat arvokkailta. Ja onhan siinä tohinaa ympärillä, iloisia nuoria ihmisiä ja sen hetken jakamista porukalla.
VastaaPoista