Joulukuu on tunnetusti tontuilla kiireistä aikaa, niin Ylläkselläkin. Ajat ovat muuttuneet. Vielä muutama vuosi sitten kaikki tontut olivat suomalaisia, myytiinhän brittiperheille suomalaista joulua kaupallisen ja muovisen joulun tilalle. Jouluteemaisen loman suosio on kasvanut ja tonttuja tarvitaan yhä enemmän toteuttamaan tätä Kerran elämässä- tyyppistä unelmalomaa Suomen Lapissa, Talven Ihmemaassa. Nyt minulla on tonttukollegoita mm. Australiasta, Brasiliasta, Pakistanista ja Hong Kongista. Heidän edukseen on laskettava sosiaalisuus ja hyvä kielitaito. Kaukaa tulleet tontut on koulutettu tehtäviinsä palkattomassa viiden päivän koulutuksessa, joten he kykenevät hoitamaan ennalta sovitut tehtävät. Epäilen kuitenkin, että suomalaisuus jää jalkoihin. Istuin kerran tällaisen ulkomaalaisen tontun opastamassa bussissa, kun poroja juoksi tietä pitkin. Brittiasiakkaat olivat innoissaan. Opas ei reagoinut tilanteeseen mitenkään. Minulla syyhysi tarttua mikkiin ja kertoa kaikenlaista poron elämästä, mutta sillä kertaa se oli tietenkin hänen shownsa. On ilo pystyä kertomaan suomalaisesta luonnosta eri vuodenaikoina, avantouinnista sun muista asioista. joista asiakkaille jää käteen aitoa suomalaisuutta.
Itsenäisyyspäivänä perinteisesti sytytetään kynttilöitä Ylläksen katujen varteen. Olen usein ollut mukana tässä kunniatehtävässä. On hyvin kaunista olla mukana luomassa tätä kynttiläkujaa ja toivottaa ohikulkijoille Hyvää Itsenäisyyspäivää. Nyt tuntui vähän ontolta, kun hoidin asiaa ulkomaalaisten, vain joulukuun Suomessa viipyvien työkavereiden kanssa. He manasivat kynttilöiden sytyttämisen hankaluutta tuulessa ymmärtämättä Itsenäisyyspäivän arvokkuutta. Toki Suomi on kansainvälinen ja maailma menee eteenpäin.
Pidän tämän päivän nuoria hyvin rohkeina, kun he matkustavat maailman toiselle puolelle vaikka rahaa on niukasti. Eräs nuori nainen totesi: "Ihmiset ovat ystävällisiä joka paikassa. Ei minua pelota." Kun ajattelen omaa elämääni, kymmenisen vuotta sitten kerättyäni kaiken rohkeuteni muutin Ruotsiin opiskelemaan. Pelotti ja jännitti. Se oli minulle suuri askel.
Joulukuussa sää on ollut harvinaisen kaunis, punertavaa taivaanrantaa ja revontulia on päästy ihailemaan useasti. Pakkasta on ollut enimmillään kolmisenkymmentä astetta, nyt on lauhaa, nollan tienoilla. Eräänä päivänä aamun tulipalopakkasesta sää lauhtui iltaan mennessä leudoksi. Aika vaikeaa on pukeutua sopivasti!
Olen ollut innoissani hiihtämisestä, pari sataa kilometriä on jo takana. Olen onnistunut pitämään lenkit enimmäkseen riittävän lyhyinä, etten väsy liikaa. Ja olen saanut joillekin lenkeille hiihtoseuraa, jolloin matka taittuu huomaamatta. Kirjoitan tätä vuoden lyhimpänä päivänä, 21. joulukuuta. Huomaan, että tänä talvena pimeys ei ole painanut minua väsyneeksi, vaan tunnistan valon itsessäni ja toivon voivani loistaa sitä toisillekin.
Haluan toivottaa lukijoilleni Ihanaa Joulua ja Onnen hetkiä ensi vuoteen.
