27. maaliskuuta 2014

Enemmän innokas kuin älykäs?

Suorastaan nolottaa, että saadessani olla koko talven hiihtäjän paratiisissa Ylläksellä elämä alkaa tuntua arkiselta. Olen jumissa. Kehoni tuntuu painavan tonnin ja liikkuminen ei maistu. Ajatuskin urheilusta hikoiluttaa. Olenko ylikunnossa? Hoidan itseäni lepäämällä sekä käymällä hieronnassa. Onneksi uni maistuu, se on vanha hyvä lääke. Entinen iloisuus on vaihtunut arjen harmaudeksi, josta onnistun kyllä pyrähtelemään välillä pinnalle vaikkapa monotansseissa tai muissa mukavissa työtilanteissa.

Ihmissuhteissa esiin tullutta pettymystä ei voi ohittaa olan kohautuksella, vaikka sitä toivoisinkin. On vain odotettava, että aika tekee tehtävänsä ja elämä tuo mukanaan uusia asioita. Kukaan ei halua tuskaa osakseen, mutta ajoittain sen seuralaisena on kuljettava jonkin matkaa.

Mieleni ja sisäinen katseeni on jo kohdistunut Kilpisjärven hangille. Haluan nähdä kauas tuntureille, tuntea tunturituulen puhaltavan poskellani, hiihtää alati muuttuvalla hangella tuttujen tai uusien asiakkaiden kanssa. Kokea paksun hangen ihmeellisyyden ja elää - vain tässä ja nyt. Odotan vallattomasti räköttävää aurinkoa, odotan lumimyräkkää. Odotan avoimena, miten Kilpisjärven luonto koskettaa tänä keväänä.

10 kommenttia:

  1. Niin,sellaista elämä välillä on, että vaikka kuinka luulisi, että kaikki on kunnossa, mieli ei ole samaa mieltä. Ja vaikka pitäisi opetella elämään siinä hetkessä, toisinaan on parempi suunnata ajatukset ja odotukset kauemmas tulevaisuuteen, vaikka sitten sinne Kilpisjärvelle.
    Kyllähän se ihmisten kanssa oleminen työstä käy varmasti Ylläkselläkin, ihmissuhteet ovat vaikeita. Itse ajattelen usein, että pitäisi alkaa erakoksi kun esim. työkavereitaan ei voi valita :) Onneksi minulla on tuo ihana perhe, joka vetää pois noista ajatuksista.
    Lepää ja kuuntele mieltäsi ja kehoasi, ja voi hyvin!
    Aurinkoa elämääsi! Katariina

    VastaaPoista
  2. "Neljän tuulen taas kuulen rannikoita raastavan, aivan kuin menneisyyttäin haastavan...Jokin päättyy tiedän sen - vaikka tahtonutkaan en, olit mulle tuuli alla siipien." - Hectorin sanoin lähetän sinulle lämpimät ajatukseni. Kilpiksen maisemat antavat uusia näköaloja ja voimia. Siellä olet lähes kotonasi. Lähden tänä iltana yöjunalla Kolariin, huomenna Äkäskompolossa. Terveisin Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ollaan Seidassa. Tosi kiva olisi edes tuokio jutustella. Mutta miten ja milloin? Voisin tulla alkavalla viikolla Ylläskaltioon, jos päivystät siellä. - Helena

      Poista
    2. Joo! Olen Ylläskaltiossa arkiaamuisin klo 10!

      Poista
  3. Moi,

    Ootko kokeillut niitä OAC:n Kar 145 cm pituisia suksien ja lumikenkien välimuotoja? Nyt, kun vielä oot Ylläksellä, kokeile niitä ja tee testikierros metsässä ja tuntureilla. Ovat kuvauksen veroiset - luistavat (melkein) kuin sukset eli kevyempää liikkua kuin lumikengillä, mutta helpommat liikuttaa metsikössä kuin sukset. Oman kokemukseni mukaan ainakin koiran kanssa niillä on helpompi (ja hieman turvallisempi keskenkuntoisena) liikkua metsikössä kuin suksilla. Ja tällä hankikannolla eivät kovin paljoa upotakaan, joten liikkuminen keveää, kun luistavat. Ja pohjiin integroidut karvat estävät taaksepäin luiston mäissäkin, joten nousut onnistuu.
    Suosittelen kokeilemaan - saat vähän vaihtelua ;).

    Terv,

    >krisse

    VastaaPoista
  4. Riitta,Lähetän sinulle hyväksyvän ja lämpimän halauksen! saa ös ryvettuntua pahalta. rohkeutta ottaa vastaan ne tunteet joita elämä sinussa herättää, olivatpa ne sitten kipua tai kiitosta. harmaus kuuluu elämään. kun sen ottaa vastaan, näyttää enstain aurinko vielä kirkkaammalta tarujen tuntureiden yllä :)
    rakkautta & valoa!
    -esteri

    VastaaPoista
  5. Helena: Voi kun me nähtäis Äkäslompolossa! Olen paikalla perjantai-aamuun asti. Hectorin sanat osui ja upposi, kiitos.
    Krisse: Kiitos vinkistä. Voisinpa kokeilla, vielä ehdin. Oletan, että urheilukaupat vuokraavat näitä ihmevälineitä...
    Esteri: Lämmin ja hyväksyvä halaus tulee tarpeeseen. Olet oikeassa, tunne-elämässä ei voi hypätä yli, vaan on elettävä läpi ne hankalatkin vaiheet.

    VastaaPoista
  6. Moikka Riitta!
    Sama odotus täällä pikku hiljaa huipentuu, olen viime aikoina ammentanut työntekoon voimia loman odotuksesta ja Kilpisjärvelle pääsystä.
    Meillä täällä etelässä oli jo aika keväistä ja lämmintä, mutta nyt taas hieman kylmempää, eilen jopa harvakseltaan lunta. Pihatöitä jo tehty. Tuntuu hullulta, että kohta lumen keskellä. Ja siellähän sitä tuntuu riittävän, toisin kuin muutama vuosi sitten.
    Viimeistä työpäivää viedään, huomenna kohti pohjoista, perjantaina Kilpparin maastoon ja viikon päästä maastosta hotellille. Toivottavasti nähdään! :)

    VastaaPoista
  7. Kyllä me nähdään!! Hiihdin juuri pienen lenkin lepojakson jälkeen Ylläksellä. Puista tippuneita roskia ladulla ja jäisiä kohtia. Herkuttelin ajatuksella siitä, että pian hiihdän puuttomassa tunturissa - eikä ole roskia ladulla.

    VastaaPoista