Kökarissa ensimmäiset työpäivät ja vapaapäivät ovat takana. Työ vaihtuikin viime hetkellä aika upean rantaravintolan tarjoilijaksi. Siinä minulla on paljon opittavaa ja muistettavaa - ja jalkojen tulee olla vikkelät. Samalla tämä on paluu muistoihin noin neljännesvuosisata sitten, kun nuorena ja nättinä tyttönä tarjoilin Maarianhaminassa useana kesänä. Uusi työ ja ympäristö tuntuu mahassa jännityksenä, mutta ruotsin kieli tuntuu olevan hallussa aika hyvin. Suomeakin olen päässyt puhumaan yllättävän monen asiakkaan kanssa, samoin englanti on käytössä työkielenä. Jos vain on aikaa, haluan "praatata" työn lomassa mahdollisimman paljon asiakkaiden kanssa. Siinä voi ilo pulpahdella pintaan, molemmin puolin.
Kökarin saari on juuri sopivan kokoinen pyörällä liikkumiseen ja autoliikennettä on aika vähän verrattuna Ahvenanmaan pääsaareen. Ensimmäiseksi pyöräilin etsimään niitä kuuluisia kallioita ja tutustumaan nähtävyyksiin. Kallioita kyllä löytyy, mutta hyvät uimapaikat ovat vähissä. Kalliot ovat hankalakulkuisia ja veden alla kasvillisuudesta liukkaita, saaren ainoa hiekkaranta löytyy Sandvikin leirintäalueelta. Tämä kuva on Kökarin sisäjärvestä, Oppsjönistä, josta otetaan paikallinen juomavesi. Niinpä uinti ei ole siellä sallittua.
Veneily, venevajat ja -satamat ovat olennainen osa Kökaria. Paikalliset ovat ylpeitä siitä, että Kökar on Skandinavian aurinkovarmin paikka. Pääsin tänään kokemaan ihan omakohtaisesti, että aurinko polttaa herkästi ihoa, jos unohtaa suojakertoimet. Koska minä viisastun? Lämpötila on pysytellyt noin 15 asteen paikkeilla ja lähes aina tuulee. Ruoaksi on joka paikassa tarjolla kalaa ja Ahvenanmaalaista pannukakkua.
Ahvenanmaalainen juhannussalko koristeltiin puiden lehdillä, mikä näprääminen, ja nostettiin pystyyn näkyvälle paikalle kalliolla. Valitettavasti en päässyt itse paikalle juhlahetkeen. Ylhäällä liehuu Ahvenanmaan lipun lisäksi Suomen lippu. Hieno perinne!
Upea, vahvan värinen verikurjenpolvi kukkii juuri nyt runsaana. Se on Kökarin nimikkokukka ja pistää todella silmään tienvarsilla.
Suomenruotsalainen ystävällisyys ja sosiaalisuus tuntuvat hyvältä. Yksi vanha konkari, pappa tuli halaamaan toista kertaa nähdessämme. Hän totesi: "Muista Riitta, hellyyttä ei ole elämässä koskaan liikaa." Matkailijoiden suhteen ollaan vielä odottavalla kannalla. Ehkä hyvä niin, että saan harjoitella rauhassa.
Moikka!
VastaaPoistaMukava lukea kuulumisia hetimiten! Siellä näyttää kauniilta ja kun vielä hieman lämpenisi ja tulisi se kesä, niin mikäs on ollessa. Täällä juhannus oli sateinen ja kolea, merivesi alle kymmenen asteista, avantouintiin tottumattomalle vain kastautuminen riitti.
Mutta hei, meillä on sentään kesäisen näköistä, vaikkei lämpöistä olekaan. Just äsken radiossa varoteltiin Kilpisjärven erämaassa liikkuvia retkeilijöitä ja vaeltajia, että kylmän kevään ja alkukesän johdosta siellä on vielä todella märkää ja maastossa jopa talviset olosuhteet, paljon lunta Haltin lähellä.. Metsähallituksen tiedotuksen mukaan jalkaisin on kuulemma päästy vain Meekolle asti, siitä eteenpäin tarvitaan lumikengät. Joten eiköhän me silti olla tyytyväisiä tähän meneillään olevaan kesään ja lumettomuuteen, heh... kesälomakin vielä edessä...
Työn iloa ja nauti merestä ja maiseman avaruudesta!
Moi Sari!
PoistaMinä olen ollut tyytyväinen ilmoihin täällä, vaikka muut odottavat helteitä. Minua helteet pelottavat. Kuinka kehoni reagoi, kuinka jaksan? Luulin, että saaristossa tuulisi aina raikastavasti, mutta olen kuullut, että kun sää ja meri lämpenevät, sitten on todella lämmintä pitkälle syksyyn asti. No, hetki kerrallaan. Luonto on todella kaunista täällä. Siitä nautin.
Oikein hyvää kesää sinulle siellä Myrskyluodon Maijan maisemissa. Kiitos myös verikurjenpolven kuvasta. Nyt tiedän mikä kukkapenkissäni kukkii ;) t lilja
VastaaPoistaHuomasin netistä, että verikurjenpolvea tosiaan myydään myös perennana, mutta Kökarissa tienvarret pursuavat sitä luonnostaan.
PoistaMinäkin olen pyöräillyt Kökarissa. Jalat nousivat tosi sähäkästi tangolle, kun tien reunassa luikerteli kyy. Olikos Kökarissa koulumuseo? Kuulostaa niin ihanalle, että voi jospa saisin olla mukana...
VastaaPoistaYmmärrän oikein hyvin tämän jalkojen sähäkän nostamisen kyyn luikerrellessa lähellä! Minä näin tänään meloessani käärmeen aivan kajakin vieressä uimassa. Siinä se katseli minua ja lipoi kieltään. Kauempaa katsottuna ihmettelin kuinka oksa liikkuu vedessä niin nopeasti. En voi sille mitään, että käärme puistattaa. Opin, että aina pitää katsoa paitsi mihin jalkansa maalla asettaa, niin myös missä ui! Kuinka käärmekammoa voi helpottaa?
PoistaTerveisin Seija Hoplopista
VastaaPoistaOj, härliga Kökar och Riitta där!
VastaaPoistaKaksi vuotta sitten olimme saarella syyskuun alussa. Sää oli mitä kaunein: tyynellä merellä seilasimme yhteysaluksella Galtbystä länteen (sekin on kirjan nimi). Matkaan valmistauduin lukemalla Lundbergin Jään. Tuntui mukavalta kulkea samoilla paikoilla. Kaksi oli huikean kirkasta ilmiötä: läpinäkyvä merivesi ja tähtitaivas Antons Gästhemmetin yllä.
Hotellin ravintolaan eivät ulkopuoliset päässeet, koska keittiöhenkilökuntaa oli liian vähän. Kauppa veti viimeisiään ennen lopettamista. Sieltä löysimme kuitenkin Peders Aplagårdin Het Äppel-Salsa-herkun, nam. Kävimme Pederin omenatilallakin. Kauppa on taas toiminnassa ja leipomokin lienee avattu.
Kerrassaan ihana paikka, mielisin sinne uudestaankin, kun jäi mm. Källskär näkemättä.
Soliga dagar, hoppas Helena
Voi tule Helena käymään Kökarissa! Asiat ovat muuttuneet hyvään suuntaan. Kauppa, leipomo ja sen yhteydessä sijaitseva kahvila toimivat, Brudhällin ravintolassa tarjoillaan kaikille. Minä itse voin tarjoilla sinulle, jos satun työvuoroon! Aplagårdista ostin ihanaa punssilla maustettua omenahilloa. Tänään kävin Källskärissä ja se teki suuren vaikutuksen. Kannattaa todellakin käydä siellä, uskomaton paikka. Pidä minut ajan tasalla, jos ja kun tulet käymään!
Poista