Ylläksen kausi loppuu, suunta Kilpisjärvelle

Olen pakkaamassa tavaroita. Huomenna muutan Ylläkseltä Kilpisjärvelle  vetämään hiihtoretkiä, ns. Riitan retroviikkoja. Koko talven on ollut sellainen olo kuin käsijarru olisi unohtunut päälle. Minulle niin tärkeää harrastusta, hiihtoakin olen jaksanut vain lyhyitä lenkkejä kerralla. Kympin jälkeen olen useimmiten palannut kotiin lepäämään.

Syy väsymykseen selvisi loppumetreillä. Työsuhdeasunnossani oli hometta ja minä vain seurasin oireiden pahenemista viimeiseen tappiin asti. Silmä- ja kurkkuärsytyksen, tukkoisuuden ja naaman turvotuksen lisäksi tuli sellaisia oireita, että asunnosta oli hankkiuduttava nopeasti ulos. Oksentelin ja muutuin sekavaksi. Onneksi ystäväni oli käymässä ja vei minut terveeseen asuntoon. Päästyäni terveeseen asuntoon tarvitsin viikon aikaa toipumiseen ennen kuin jaksoin palata töihin. Nyt kehoni on herkistynyt homeelle ja tunnen hyvin herkästi homeen hajun nenässäni ja maun suussani tietyissä rakennuksissa.

Lomamestarina tänä talvena olen iloinnut erityisesti vetämäni bingon suosiosta ja tunnelmasta. 60-80 pelaajaa on jännittänyt tuleeko voitto juuri hänelle; 10 euron etuseteli tai pääpalkintona oleva kahden hengen hotelliyöpyminen. Lomamesterin tehtävät loppuvat tähän kauteen, mutta suunnitelmissa on palata Ylläkselle oppaan töihin ensi talveksi.

Minua jännittää millaista Kilpisjärvellä on tänä keväänä. Kuinka jaksan homeoireilun jäljiltä? Ja miten käy hiihtoretkien jatkossa? Odotan kovasti tuttujen asiakkaiden tapaamista, vuosien myötä on syntynyt arvokkaita ystävyyssuhteita. Hotellilla muutoksen tuulet ovat puhaltaneet ja samalla luuta saattaa lakaista jotakin arvokasta vanhaa perinnettä. Mutta täytynee muistaa, että kun jossakin sulkeutuu ovi, samalla jossakin muualla avautuu ikkuna. Kesäksi olen sopinut meneväni jälleen Kökarin saarelle töihin, viime kesästä tuttuun paikkaan.