11. tammikuuta 2014

Hiihtoa japanilaisittain

Loppumatkasta minä oli ainoa, jolla oli vielä sukset jalassa. Sen lisäksi kannoin olalla uupuneen hiihtäjän suksia ja kainalossa sauvakasaa. Japanilaiset naiset raahustivat ladulla jalkaisin, vaikka latu-uralla ei saisi kävellä. Mutta minkäs teet, kun hiihto sujuu hitaammin ja työläämmin kuin kävely. Kokeilepa kävellä sukset jalassa pienen pienillä askelilla suksia nostellen. Eikä auta vaikka näytin moneen kertaan liu'uttamisen idean. Tai vaikka kuinka tehtiin ensin potkuharjoituksia yhdellä ja kahdella suksella ilman sauvoja. Jos suksi sattui luistamaan vaikkapa alamäessä, seurauksena oli kaatuminen. Joka kerta.

Minä en osaa japania, eivätkä he englantia tai suomea. Japanin opas ei lähtenyt retkelle mukaan. Välillä asiakkaat puhuivat minulle japaniksi hitaasti ja selkeästi. Hyvältä kuulosti. Olisin voinut tietysti vastata summittaisesti suomeksi - hitaasti ja selkeästi.

Mietin, että mitenkähän päiväkodissa opetetaan hiihtämistä. Ei kai siinä niin suurta eroa ole, onko ensimmäisellä hiihtoretkellään suomalainen lapsi tai ulkomaalainen aikuinen. Aikuinen vain kaatuu paljon korkeammalta ja isommalla massalla. Joskus asiakkaat kysyvät, miten minä olen oppinut hiihtämään. "Niin kuin monet suomalaiset. Olen syntynyt sukset jalassa!"

Nämä japanilaiset halusivat ehdottomasti neljän tunnin hiihtoretken. Suosittelin paria tuntia, koska laji on heille uusi. "Ei, vaan haluamme neljä tuntia." Kuinka pitkän hiihtolenkin teimme sitten? Yhteensä viisi kilometriä helpossa maastossa. Puolessa välissä kahvitauko sisätiloissa. Olin pukeutunut lämpimästi, paksulla pitkällä toppatakilla. Varpaita paleli, joten kävin äsken ostamassa lämpösuojat monojen päälle tulevia hiihto-seisoskeluretkiä varten.

8 kommenttia:

  1. Hei!
    Kuulosti kaaokselta tai ainakin hikiseltä. Jos ymmärtää hiihdon jalkojen nosteluksi eli kävelyksi, kokeile umpihankihiihtoa. Siinä saa edetä jalkoja nostellen, kävellen.
    Jos taas haluaisi havainnollistaa konkreettisesti liukua valmiilla ladulla, voisi suksien päälle laittaa painot. Se voisi auttaa ymmärtämään liukumisen ideaa. Kukaan ei halua nostella sadan kilon painoisia 'hikilautoja' turhaan.
    Teidän hiihtoretkenne on ainakin ollut elämys. Välineet tulivat ehjinä takaisin ja kaikilla oli varmasti punaiset posket. Sitä voi muistella kiikkustuolilla sitten joskus...
    Lempeitä kelejä,
    Mie

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mie. Olihan se reissu, jolle työkaverit ovat nauraneet. Illalla respa yritti syöttää minulle pajunköyttä, että japanilaiset ovat tilanneet uuden hiihtoretken. Voihan siinä olla muistelemista, paitsi minulla myös niillä japsinaisilla. Mihinkä tulikaan lähdettyä! He olivat nähneet hiihtoa telkkarista ja todenneet lajin helpoksi. Nyt kotimaassa on uutta kerrottavaa...
    Ylläkselle napsautti pitkän lempeän kelin jälkeen paukkupakkaset,
    - 20-30 astetta. Olen ottanut levon kannalta, siis töiden jälkeen. Tuletko uudestaan hiihtämään Ylläkselle?

    VastaaPoista
  3. Tuli mieleen tuosta jalkojen nostelusta ja pikku askelin etenemisestä lumikengät. Eikö sekin olisi yksi vaihtoehto japseille ja muille "suksettomin jaloin syntyneille"? Olisi ehkä vähemmän vaikeuskerrointa ja tarjoaisi silti lumisia elämyksiä.

    VastaaPoista
  4. Hyvä huomio, kiitos. Lumikenkäretkiä on tarjolla myös. Kukin sitten valitsee oman mielenkiintonsa ja mielikuviensa mukaan. Mielikuva lajista voi toki olla vaikka televisiosta nähdyn hiihdon helppous. Japanilaisen oppaan mukaan japanilaisille on jonkinlaisena ongelmana aktiviteettien fyysisyys. He vaikuttavat niin linnunluisilta rakenteeltaan verrattuna eurooppalaisiin ja tottumattomilta fyysiseen rasitukseen. Tai siis ainakin tapaamani japsit.

    VastaaPoista
  5. Moikka, paikallaan seisoskelu kuulostaa todella kylmältä, kun siellä niin paljon pakkasta, hui.. täällä huomattavasti vähemmän, mutta pitkän syksyn jälkeen tuntuu tosi kylmältä... yritä jaksaa.
    Kävin juuri äänestämässä vuoden retkikohdetta 2014 ja arvaat varmaankin mitä kohdetta... sitä yhtä ja ainoaa!!!!

    VastaaPoista
  6. Moi! Aloitin eilen vastausta, mutta kun siitä alkoi tulla kovin pitkä, päätin tehdä siitä kirjoituksen blogiin. Kylmyys vaatii tottumista ja siellä rannikolla on aina kosteaa. Se vasta tuntuu kylmältä!
    Joo, mäkin kannatan sitä yhtä ja ainoaa! Välillä on kuitenkin hyvä vertailun vuoksi käydä muuallakin...

    VastaaPoista
  7. Moikka!
    Juu, kyllä sitä pitää muuallakin käydä, jotta osaa sitten sitä yhtä ja ainoaa oikeaa arvostaa. Monia kauniita paikkoja ja reittejä olisi vielä käymättä, kun sitä vapaa-aikaa (ja rahaa) vain olisi enemmän. Karttojakin on jo hankittuna... mutta keväällä taas Kilpparille ja todennnäköisesti myös ensi kesänä.
    Täytyy myöntää, että äänestyskohteena oli toinenkin upea paikka eli Kevon kanjonin reitti. Ootkos käynyt? Jos et, niin suosittelen. Kolme kertaa olen hieman eri lailla siellä retkeillyt ja aina on yhtä upeaa ollut (tosin yhden viikon satoi lähes koko ajan, joka ei niin mukavaa, kun ei siellä luonnonpuiston alueella majoitukseen tarkoitettuja paikkoja ole, puiston ulkopuolella kolme tupaa tosin on). Yhden kammin kuulemma ovat uusineet, pitänee jonain vuonna käydä katsomassa, kun vielä polvet kestävät ylös alas ramppamisen. Siellä nimittäin portaita piisaa...
    Ollaan nyt muutamana viikonloppuna käyty kävelemässä läheisiä kuntoratoja, joissa yleensä hiihdämme tähän aikaan vuodesta, mutta nyt emme. Kiva nähdä maisemat myös ilman lunta, kesällä kun tuntuu aina olevan niin paljon tekemistä, jottei ehdi... Nyt viikonloppuna tosin oli aika kalseaa, varsinkin, kun oltiin välillä merenrannassa, niin viima yli hyytävää. Olivatpa jotkut jo jääällekin uskaltautuneet, jopa kelkoilla...

    VastaaPoista
  8. Hei Sari!
    Voi Kevon kanjonilla haluaisin käydä! Koskahan se haave toteutuu ja missä seurassa, kun en halua mennä sinne yksin. Joku kaunis kesäpäivä tai syyspäivä...

    VastaaPoista