Lomamestarin alkutunnelmia

Revontuliretki ilman revontulia, potkukelkkaretki pehmeässä lumessa ja hiihdon alkeita aloittelijalle. Siinä ensimmäisiä toteutuneita retkiä uudessa työssäni kahden hotellin yhteisenä lomamestarina.

Aluksi olin innoissani työsuhdepotkukelkasta! Potkuttelin kahden hotellin väliä edestakaisin, mutta sitten huomasin olevani hikinen potkutellessani lumisilla jalkakäytävillä. Niinpä kaivoin esille katusukseni. Toimivat paremmin näissä olosuhteissa.

Pukeudun lomamestarina siihen häätontun asuun, josta blogissa on kuva joulukuun puolella. Asusta on tullut paljon kiitosta. Sopii kuulema Äkäslompolon henkeen ja herättää kiinnostusta. Tosin pitkä hame päällä urheilu ei oikein onnistu, mutta voinhan pitää ainakin lappihenkistä tunikaa ja päähinettä. Ehkä nykyaikaiset tekniset vaatteet korostavat turhankin paljon suorittamista ja tehokkuutta, en tiedä. Jospa lomalta odotetaan jotakin muuta, kuten tunnelmointia. Mielikuvat ovat tärkeitä.

Näin alkuun olen paneutunut mainostaulujen ja -kansioiden väsäämiseen. Aamuisin päivystän hotelleilla saadakseni asiakkaita, mutta se on aika tehoton tapa tavata ihmisiä. Jatkossa aion mennä juttelemaan ihmisten kanssa aamupalan yhteydessä ja kertoa siinä lomamestarin tarjoamasta ohjelmasta. Kilpisjärven opastyössä on mukavaa, kun opastetut retket kuuluvat hotellihuoneen hintaan. Ylläksellä on toisin. Kaikki retket ovat maksullisia, mutta kohtuuhintaisia. Ja lomamestarin työhön kuuluu retkien markkinointi.

Japanilaisia on liikkeellä aika paljon. He ovat tulleet Lappiin nähdäkseen revontulia, mutta valitettavasti se revontulien sytytysnappi ei ole vielä löytynyt! Hotelli on viisaasti palkannut japanin- ja suomenkielen taitoisen työntekijän. Tulkkausapua tarvitaan, sillä aika harva japsi osaa englantia. Sain houkuteltua pari japanilaista mukaani tutustumaan Äkäslompolon kylään potkukelkoilla. Tarkoitus oli potkutella itse, mutta lähes yhdeksänkymppinen mies lysähti istumaan potkukelkan kyytiin. Eikä liikahtanut mihinkään. Aikuinen tytär potkutteli toki itse, ensimmäistä kertaa elämässään, erikoisesti mutkitellen. Niinpä minä sitten työnsin pappaa huonosti auratulla jalkakäytävällä hiki päässä. Onneksi tytär osasi englantia, niin pystyin kertomaan mm. Pyhän Laurin kappelista ja Äkäslompolon koulusta.

Revontuliretkellä Äkäslompolon jäällä vedin perässäni jalaksilla kulkevaa nuotioalustaa, jossa on hyvä tila polttopuille sekä makkaralle ja kuumalle mehulle. Tällä kertaa taivas oli pilvinen ja lunta sateli, joten oli keksittävä muuta. Onneksi jäällä käveli poroja. Ne kiinnostivat kovasti ja niistä osaankin nyt kertoilla juttuja, kun olen porotilalla joulukuisilla retkillä viisastunut.