17. tammikuuta 2014

Voimistumista lumikenkäretkellä

Musertava väsymys on hellittänyt - ja milläs muulla konstilla kuin vanhalla kunnon levolla. Taisin innostua hiihdosta enemmän kuin lääkäri määrää, sillä tälle talvelle on kertynyt jo 450 km sivakointia! Nyt olen kuitenkin malttanut lepäillä kunnolla. Ei kai se lumi katoa mihinkään vielä moneen kuukauteen, kun Lapissa talvi kestää puoli vuotta.

Voimia on varmasti koetellut myös elämänmuutos. Päätös jäädä Ylläkselle useaksi kuukaudeksi ja tieto siitä, että olen erossa siskon pojista koko kevään. Välillä ikävä vihloo. Lapset ovat pieniä ja tätiään tarvitsevia niin lyhyen aikaa, että silloin kannattaa olla paikalla. Ja sisko on kertonut apuni olevan hänelle kovin arvokasta.

Uuteen kotiin asettuminen vaatii sopeutumista ja opettelua. Nyt asun vaatimattomasti varustetussa yksiössä vuorotyötä tekevän työkaverin kanssa. Samaan aikaan maksan vuokraa myös kauniista Rovaniemen kodistani. Ehkä vielä koittaa päivä, jolloin ymmärrän vuokrata kotiani eteenpäin ja saan jotakin säästöönkin.

Tänään opastin ensimmäisen lumikenkäretkeni Ylläksellä. Se oli aivan ihanaa - niin minun kuin kahden brittiasiakkaani mielestä. Kiristimme lumikengät jalkaan Yllästunturin juurella Y1:llä ja laskeuduimme sieltä  pehmeän lumiseen metsään kohti Varkaankurun laavua.

Opettelimme lukemaan luontoa kuin sanomalehteä. Lumen pyöristämät muodot ja lumiset puut ovat suunnattoman kauniita, mutta painava lumi myös vahingoittaa puita. Tunnistimme eläinten jälkiä ja juttelimme niiden talvisista selviytymiskeinoista. Kuten siitä, että riekko sukeltaa nukkumaan lumen sisään. Samalla kerroin omista kokemuksistani lumiluolassa nukkumisesta.

Laavulla lapintiainen hypähteli edestakaisin, iloissaan - tai ehkä kuitenkin nälissään. Lämmin mehu maistui. Sitten kiipesimme kohti Kellostapulin huippua seuraten puuston ja lumen muuttumista ylös noustessa. Myös taivaan valo muuttui hiljalleen, vaaleanpunainen kohta taivaasta voimistui ja kirkastui. Ylhäällä puut pienenivät ja peittyivät yhä tiiviimmin lumen sisään. Tunturin laella tykkylumi oli muovaillut taideteoksia, joiden ydintä ei voinut enää nähdä. Tuuli oli pieksänyt lumen kantavaksi. Maisemia emme päässeet kunnolla ihailemaan, sillä pilviharso peitti muut tunturit vaikka Kellostapulilla olikin selkeää.

Jos olikin kova työ noustessa, alas laskeutuminen oli sitäkin hauskempaa pehmeässä lumessa luiskahdellen. Kävelimme Kellokkaaseen saakka ja voi miten vesi herahti kielelle lämmintä poropaninia puraistessa!


4 kommenttia:

  1. Hei!
    Niinpä, sanomalehteä voi lukea monella tavalla. Luonnon lukeminen virkistää ja rentouttaa mieltä esteettisten elämysten lisäksi. Hienoa, että olet mlttanut levätä. Levossa lihakset kasvaa😉.
    Täällä etelässä minäkin lepäilen katsomalla, kun toiset hiihtävät Hakunilan SM-kisoissa. Pakkanen puristelee varpaita, mutta ladut ovat loistokunnossa. Tämä vähän helpottaa ikävääni sinne pohjoisen laduille. Ylläkselle en ihan kohta ole tulossa, mutta Muonioon loppukeväällä.
    Ymmärrän tuon sukulaispoikien ikävän. Kohta he kulkevat tätinsä perässä maailmalla, usko pois. Siis sitten, kun osaavat kulkea julkisilla.
    Kasvattele lihaksia ja nauti luonnosta,
    Mie

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mie. Nyt onkin hyvät pakkaset kasvatella lihaksia levossa, - 28 astetta! Sinä sen keksit. Tänään astelin kahvila Suklaaruusuun. Herkuttelin mustikkatuorejuustokakulla, luin kirjaa pari tuntia ja herkuttelin poropiirakalla. Kohta paistan entrecota ja nautin lasillisen viiniä. Ja nautin lihasten kasvamisesta :)
    Kaikkea hyvää kevääseen!

    VastaaPoista
  3. Moikka!
    Tulee oikein nälkä ja vesi kielelle, kun sun hetkuttelusta lukee...
    varsinkin kun täällä toimistolla istun, eikä mitään herkkuja lähelläkään ole...
    Lumikenkäilyä en ole kokeillut, mutta paljon sitä nykyään harrastetaan, ehkä joskus vielä.
    Mukavaa, että sait retkeilijöitä, jotka harrastavat itse, eikä sun tartte kaikkea työtä tehdä :)
    Ehkä siskon lapset jossain vaiheessa isompina myös Riitta tätiä kaipaavat & muistavat ja tulevat sun luo, kun Ylläksellä tai jossain muualla olet, ovathan siellä rinteet ja ladut lähellä ja majoituspaikka tädin luona :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Sari! Suosittelen testaamaan lumikenkäilyä. Se on hauskempaa kuin muistinkaan. Ja siinä keho pysyy lämpimänä, niin kuin potkukelkkailussakin. Tänään kelkkailimme kyläkierroksen 20 asteen pakkasessa ja hiki tuli! Luistoa ei voi kehua...

    VastaaPoista