16. toukokuuta 2020

Onnen Tyttö Kilpisjärvellä

Tunsin oloni erityisen onnekkaaksi tänä keväänä, kun sain kutsun Kilpisjärvelle. Monen muun vakiokävijän tavoin olin jo ehtinyt maistella karvasta pettymystä siitä, kuinka Suurtuntureiden valkoiset kyljet jäisivät koskettamatta koronakeväänä. Toisin kävi. Apuani tarvittiin ja samalla pääsin tuulettumaan tunturiin.

Kilpisjärven ilme oli erilainen kuin muina keväinä. Kovin oli hiljaista, kun paikalta puuttuivat niin norjalaiset kelkkailijat kuin suomalaiset hiihtoporukatkin, puhumattakaan örveltävästä pilkkikansasta. Lunta oli tuprutellut ennätyspaljon. Ihailin monin paikoin koskematonta hankea.

Kipusin tulopäivänä suksilla Saanan nokan alle. Pidän tämän kuvan pelkistetystä ilmeestä, jossa  näkyy vain ylimpänä kasvava yksinäinen tunturikoivu ja Saanan nokka.

Hanki kantoi kaikkialla! Hiihtelin tällä kertaa enimmäkseen lähikoivikoissa voimieni mukaisesti. Toisaalta mieltä jomotti, kun en jaksanut tuttuun tapaan nousta ylös tuntureille, mutta sitten huomasin koivikkoon kätkeytyvän kauneuden. Jokainen puu kasvaa omannäköisenään ja koivikossa puikkelehtiminen suksilla on aika hauskaa. Välillä istahdin kaatuneelle rungolle kuuntelemaan äänikirjaa. Uskon uupumuksen menevän aikanaan ohi, kun kunnioitan voimavarojani nyt ja jatkossa. Ruotsin ja Norjan puolelle ei olisi ollut edes lupa hiihtää.

Majapaikkani pihapiirissä oli lumikinos, johon lunta kertyy metrikaupalla joka talvi. Leikittelin ajatuksella lumiluolan kaivamisesta. Voisin kaivaa pikku hiljaa, monena päivänä ja ei sen väliä, jos valmista ei tulisikaan... 

Mutta valmista tuli muistaakseni kolmantena päivänä. Ylemmässä kuvassa näkyy lumiluolan suuaukko, josta kumarrutaan sisälle avaraan tunneliteltan muotoiseen onkaloon. Sisustin luolan mm. porontaljoilla ja nukuin siellä yön tuplamakuupussiin kääriytyneenä. Aamulla saunan lämpö tuntui ihanalle. Aikoinaan opaskouluaikoina nukuin paljon ulkona ja silloin totuin ulkoilmaan niin, etten olisi halunnut enää sisällä nukkuakaan. Nyt yksi yö ulkona riitti.

Vappupäivän retki sai minut kiljahtelemaan riemusta! Istuimme moottorikelkan vetämässä reessä Kilpisjärveltä Haltille. Onko kauniimpaa kuin valkoiset tunturit toisensa jälkeen! Sää vaihteli moneen kertaan päivän mittaan. Näkyvyyttä oli välillä kymmeniä kilometrejä ja välillä taas emme juurikaan nähneet eteemme. Yksi meidän porukasta laski Haltilta alas potkukelkalla, minä sujuttelin suksilla suu messingillä. Suomen korkeimmalta kohdalta laskiessani  tunsin olevani monella tavalla lähellä taivasta.


Haltin postilaatikko on uusittu. "Huonompi se on kuin vanha, ei edes vihko pysy kuivana. Kuinka siihen silloin voi kirjoittaa nimensä?", paikallinen moottorikelkkakuski jupisi.

Toivon kaikille lukijoille voimia tähän korona-aikaan. Tämä on raskasta monelle, ollut myös minulle.  Kotivinkki-lehden toimittaja haastatteli äskettäin minua tunturiretkeilystä, kun he haluavat lehtijutullaan innostaa ihmisiä liikkumaan kesäluonnossa. Luonto on ihmeellinen paikka. Se parantaa sanattomasti - riittää, kun sinne menee. 

6 kommenttia:

  1. Mukava kirjoitus. Hienoja kuvia. Hyvä juttu myös Kotivinkissä. En ole kuin kerran käynyt Kilpiksellä mutta ikuinen jälki jäi mieleen..

    VastaaPoista
  2. Moikka!
    Huhuu Riitta, mitä kuuluu? missä oot?
    Täällä on häive lunta maassa, kuis siellä?
    Joko olet päässyt hiihtämään?
    Mukavaa talven jatkoa ja hyvää Itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari!
      Kiitos hyvää kuuluu. Oppaan töitä ei ole, mutta olen päässyt käymään "Kilpisjärvi-terapiassa" useaan otteeseen. Siellä oli ainutlaatuinen tilanne, kun Kilpisjärven jää jäätyi peilijääksi ja pääsin luistelemaan. Aivan huikeaa! Suksiakin olen jo uolkoiluttanut useita kertoja vaikka lunta ei ole vielä riittävästi. Mukavaa talven jatkoa sinullekin Sari! Olen nyt kotona Rovaniemellä.

      Poista
  3. Kauniita kuvia! Olen lukenut kirjoituksiasi pikku hiljaa. Onko joulutontulle töitä tänä hiljaisena aikana? Voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joulutontulle ei ole nyt töitä, kun ulkomaalaiset eivät voi matkustaa Lappiin. Olen aika monta vuotta ollut suuren osan vuodesta poissa kotoa, mutta nyt vedän henkeä rauhassa kotona. Voimia ja jaksamista me tarvitaan kaikki nyt, kiitos.

      Poista