14. marraskuuta 2013

Hiihdon mallailua ja kehonhuoltoa

Tänään auringon paiste kiskaisi minut ulos. Ehdin sentään naksauttaa sukset jalkaan ja siinä sitten paarustin 17 km pikkupakkasessa. Tiedän, että lunta ei ole riittävästi hiihtämiseen, mutta minkäs teet! Lunta oli täällä Rovaniemellä aiemmin jo mukiin menevästi, mutta sitten lämmin sää pehmitti ja sulatti osan valkoisesta unelmasta. Suurin osa reitistäni kotiovelta Mäntyvaaran ohi oli jäistä ja rosoista ulkoilureittiä. Koiran ulkoiluttajia kierteli ja kaarteli uralla, mutta olihan siellä sentään joku toinenkin hörhöilemässä sukset jalassa.

Aukeilla paikoilla on tasainen lumikerros, jos alueella ei ole kävelty tai aurattu. Sellaisen löysin Mäntyvaaran raviradan jalkapallokentältä, viiden kilometrin päästä kotoa. Matalat auringon säteet tavoittivat kasvoni - ja sain arvostamaani valohoitoa, luomuna. Marraskuun aurinko on harvinaista herkkua.

Hiihdän tässä vaiheessa huonoilla suksillani, jotka olen nimittänyt katusuksiksi erotuksena parempiin latusuksiin. Katu- eli raasusuksia ei tarvitse säästellä, vaan niillä voi vaikkapa ylittää hiekoitettuja teitä surutta. Eiväthän ne tietenkään luista kovin hyvin naarmujen vuoksi, mutta mitä siitä. Minulla on aikaa edetä hitaasti.

Tämä vuodenaika on minulle perinteisesti väsyttävää aikaa. Tarvitsen selvitymiskeinoja jaksaakseni arjessa. Harmaina päivinä en oikein saa mitää aikaiseksi, mutta lumi tuo helpotusta. Hiihtäminen on minulle paitsi mieluisa harrastus ja luontainen tapa liikkua, lisäksi ilmainen keino selviytyä työttömän arjesta. Kunto ja mieliala paranevat. Päivä rytmittyy luonnollisesti, kun ulkoilen valoisaan aikaan. Luonnon tarkkailu herättelee elämään vahvasti tätä hetkeä, olemaan tietoisesti läsnä. Hiihtäessä saa vetää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa. Ja saa liikkua omaan tahtiin, itseä kuunnellen. Tai saisi, jos älyäisi kääntyä ajoissa takaisin, eikä hiihtäisi ensin yhteen suuntaan niin kauan kuin jaksaa.

Tänä syksynä olen panostanut kehonhuoltoon ohjatusti kaksi kertaa viikossa. Tiistaisin olen käynyt Urheiluopiston kehonhuoltotunnilla venyttelemässä lihaksia tunnin verran - ja keho kiittää hyvällä ololla. Monikäyttöinen nystyräpallo ja nauha ovat olleet ahkerassa käytössä. Torstaisin olen tutustunut minulle aivan uuteen tapaan hoitaa kehoa kansalaisopiston Feldenkrais-kurssilla. Käytännössä makaamme tunnin verran alustalla ja teemme helponoloisia rauhallisia liikkeitä, aina välillä leväten. Ohjaaja tiputtelee sanallisia ohjeitaan verkkaiseen tahtiin tuolilla istuen. Koko ajan keskitytään kehon tuntemuksiin, vertaillaan oloa ennen ja jälkeen pikkuharjoituksia. Tunnin jälkeen on helpompi hengittää ja kehossa vapautuneempi olo. Aluksi koko homma tuntui vähän hassulta, mutta nyt kun olen saanut juonesta kiinni, Feldenkrais tuntuu omalta lajilta. 

7 kommenttia:

  1. Hauska kuulla, että olet päässyt jo suksille. Hiihto on sinulle niin tärkeää, että toivon sinne Rovaniemelle lisää pysyväksi jäävää lunta. Täällä alempana ei ole vielä asiaa suksille, sen sijaan upeat patikointikelit jatkuvat yhä. Näin marraskuussa metsissä on tilaa ja rauhaa vaikka muille jakaa. Hus, ihmiset vielä metsään!

    Sinä taidatkin kohtapuolin päästä mukaan tonttujen tohinoihin ja luonnon harmaudesta ja jaksamisesta ei tarvitse enää kantaa huolta.

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus! Kuulin korvissani sen äänen, joka tulee kun hiihtää hieman huonolla ladulla ja haistoin pikkupakkasen tuoksun.
    Ikävöin lunta niin, että vatsassa vääntää. Mutta täällä etelässä on vain kuraa ja harmaata eikä pakkasesta lupaustakaan.
    Minullakin on muuten huonot sukset niitä kelejä varten jolloin oikeasti ei voisi hiihtää, mutta kun halu on kova eikä viitsi pilata hyviä suksia.
    Nauti siitä, että pääset nappaamaan vähäiset auringonsäteet!
    Toivon sinulle mukavaa ja ihanaa syystalvea!

    VastaaPoista
  3. Seppo: Olet tainnut oivaltaa hiihdon syvimmän olemuksen elämässäni.
    Katariina: Kiitos, nautin minulle arvokkaista hetkistä - auringon pilkahduksesta tai taivaan värjäytymisestä, "hiihdosta" rahisevilla jääkokkareilla... Eikös olekin vain hyvä omistaa myös huonot sukset? Niillä on alkukaudesta käyttöä. Hyvää syksyä ja koeta etsiä ilon aiheita vaikka suurennuslasin kanssa, ettei tarvitse olla maha kipeänä lumen tuloon saakka!

    VastaaPoista
  4. Onneksi minulla on pienet lapsenlapset, jotka pitävät huolta siitä, että synkkyyteen ei voi liiaksi vaipua :D
    Viikonloppuna teimme yhdessä pipareita, minä toimin taikinan kaulitsijana ja siinä olikin kova työ, että kaikille neljälle oli taikinaa koko ajan kaulittuna. Mutta voi sitä riemua kun sai leipoa possuja, enkeleitä ja dinosauruksia. Minusta oli hauska, miten hyvin jokaisen leipojan luonne erottui leipoessa: kuka jaksoi tarkistaa, että pipareista tulee täydellisiä, kenelle taikinan maistelu oli tärkeintä, kuka valitsi kukkia ja voi sitä pienintä (1 v 10 kk) joka jokaisen possun jälkeen jaksoi hämmästyä ja hihkaista "katsos mummi, possu tuli".
    Ja säätiedotus lupasi lunta torstaille :D
    Voi hyvin ja mukavaa tonttuilua Ylläkselle!

    VastaaPoista
  5. Hola😉 kuulostaa hienolta tuo pakkasessa hiihtely. Ja onha siinä jo fiiliksissä, kun saa monot jalkaan. Minäkin vein sukseni huoltoon - tekevät katusuksistani latusukset. Puhoksen parkkipaikalla ihmiset ihmettelivät, että mitä tuo nainen kainalossaan kantaa. Rakkaat suksenihan ne siellä töröttivät. Arvaat, että täällä on lämmin syyskeli.
    On hienoa, että saat blogiisi kuvia. Näin pääsee tekstin tunnelmaan vielä syvemmin. Ne Kilpparikivat tuovat aina muistoja mieleen. Kuulin tai luin jostakin, että elämä on muistojen keräämistä. Ja iloisia hetkiä voi viettää vaikkapa nystyräpallon kanssa! Luomuversio on nukkua kävyt selän alla. Sen tiesivät jo kuuskytlukulaiset siinä elokuvassa. Vieläkö lumipeitteen alta löytyisi käpyjä😊
    Lunta odotellen ja sukset kohti pohjoista,
    Mie

    VastaaPoista
  6. Kiitos Katariina. Enkö olekin lähtenyt ajoissa työpaikkaa kohti, kun jo maananataina asetun Ylläkselle vaikka tonttukoulutus alkaa vasta lauantaina? En ainakaan myöhästy, ja ehkä ehdin hiihtää muutaman lenkin :) Piparitalkoosi kuulostavat hauskoilta.

    VastaaPoista
  7. Mie: Voi nyt sun pitää sitten olla tarkkana suksien kanssa, että ne pysyvät latusuksien kastissa. Ei enää katuhiekalla hiihtelyä, ai jai. Onko kyseessä joku hiontatyyppinen hoito? Tekisiköhän se minunkin latusuksille hyvää? Nyt aluksi aion vaihdattaa uudet käsilenkit
    sauvoihin, kun ovat mokomat hajoamispisteessä. Kyselin juuri vaihtamista Levillä, mutta ei onnistunut. Yrittivät myydä uudet sauvat, mutta en oikein lämmennyt kertakäyttökulttuurille. Toivottavasti
    Ylläkseltä löytyy sopivat lenksut kilpahiihtotasoisille sauvoilleni.

    Sain hyvät naurut sun luomuversiosta nystyräpallolle. Teillähän on siellä etelässä vielä kelejä luomuiluun :) Alahan jo pakata sileitä suksiasi ja nystyräpallo ja tule hiihtämään Ylläkselle!

    VastaaPoista