19. marraskuuta 2013

Ylläksellä luistavat ladut

Ylläs lunasti heti lupauksensa maastohiihtäjän paratiisina. Ensimmäiset luonnonlumiset ladut ovat kelpo kunnossa. Yllas.fi -sivuston mukaan luonnonlunta on 22 cm ja latuja avoinna 38 km.

Säätiedotuksen mukaan Etelä-Suomessa sataa vettä samaan aikaan, kun minä katselen Äkäslompolossa pakkasmittarin lukemaa -13 astetta. Mietin jo, että onko liian kylmä, mutta sitten muistan, että ylös noustessa lämpötilakin nousee. Puen lämpimästi päälle, monta kerrosta ja lähden hiihtämään Isometsän nousua Lämpöladulle. Keho alkaa keittää. Sidon hupparin lanteille ja jatkan rauhallista nousua ohuessa villapaidassa.

Saanpa siinä juttuseuraakin kaverista, joka on hiihtänyt päivittäin Äkäslompolosta Ylläsjärvelle ja takaisin. Aika pitkä lenkki, kolmekymmentä kilometriä heti alkukaudesta. Mikäs siinä, jos kunto kestää. Minä yritän hillitä uuvuttamasta itseäni ja tyydyn kiertämään useamman kerran Lämpölatua. Siellä lämpömittari näyttää ihanteellisesti -4 astetta. Suksi luistaa, latu on mitä parhaimmassa kunnossa!

Huomaan pipon alta kurkistavien kiharoiden olevan somasti kuurassa. On tämä hienoa! Puen hupparin päälle ennen kuin lähden laskemaan pitkää laskua Äkäslompoloon. Jarruttelen jonkin verran auraamalla,  silti vauhti jännittää. Ladussa on joitakin äkkimutkia, joten lasken mieluummin keskellä vapaasti. Pääsinpäs alas nopeasti! Mahtavaa - ja ei kun sauna lämpenemään.

Näin mieluisasti alkoi ensimmäinen päiväni Ylläksellä tänä vuonna. Tulevien joulutonttujen asunnot vapautuivat hyvissä ajoin, joten päätin lähteä tutkimaan latutilannetta. Itse asiassa tonttukoulutus alkaa vasta lauantaina. Minä en ainakaan myöhästy, sillä olin paikalla jo maanantaina!

Onnistuin saamaan kyydin Rovaniemeltä Leville, missä minun oli määrä odotella koko päivä jatkokyytiä. Hyödynsin ajan huoltamalla sukset ja tutkimalla Levin latutilanteen. Ainoa perinteisen tyylin latu löytyi Rakan suunnalta neljä ja puoli kilometriä suuntaansa. Siellä sauhusi kilpahiihtäjiä jonossa, kuka mistäkin maasta, jopa Kiinasta asti. Vammaishiihtäjätkin menivät todella kovaa. Hiihtämiseen ei tarvita näköjään välttämättä edes jalkoja. Poninhäntäinen nainen istui kelkassa, jossa oli sukset alla ja hän pukkasi itseään sauvoilla rytmikkäästi eteenpäin. Niin ala- kuin ylämäetkin. Kun en pysynyt siinä vauhdissa edes ylämäessä, niin tavoitin itseni jo soimaamasta, että mitä hyötyä minulle on näistä jaloista... Olinpa ajattelematon.

Vanhojen kilpatasoisten sauvojeni lenksut hajosivat. Koetin vaihdattaa Levillä uudet, mutta sopivia vaihto-osia ei löytynyt. Minua aivan kiukutti, kun yritettiin myydä uusia. En pidä kertakäyttökulttuurista. Ylläksellä onnistuin vaihdattamaan, tosin samalla piti vaihtaa koko kahva. Varaosille hintaa kertyi saman verran kuin Levin tarjoussauvoille, pöh!

Sisko kysäisi puhelimessa, asunko jossakin homekämpässä. Vastasin, että en suinkaan. Asun kartanossa, joka tosin on naamioitu rivitalon ulkoiseen olemukseen. Kartanossa minä asun. Jostakin syystä näitä rakennuksia kutsutaan Kriston kartanoksi. Ottaen huomioon Ylläksen hankalan asuntotilanteen, olen varsin tyytyväinen majoitukseen.

3 kommenttia:

  1. Ei tähän voi muuta sanoa kuin, että "ihanaa" tai "voi".
    Melkeinpä olen kade, mutta koska yritän jalostaa luonnettani, en kadehdi vaan olen iloinen puolestasi, ja taida kaivaa tänään sukseni (ne paremmat) esiin ja huollattaa ne. Sillä kahden viikon päästä minäkin olen jo aika lähellä lumen ja jään maata, Pyhässä paikassani :D
    Pidä hauskaa!
    Ps. Ajoissa on aina hyvä olla, ettei myöhästy mistään mukavasta!

    VastaaPoista
  2. Moikka!
    Onneksi olkoon, olet päässyt hiihtämään hiihtäjien paratiisiin, siltä tuo kuulostaa, mutta juu älä läkähdytä itseäsi, kausi on vasta alussa ja kyllä se tonni tulee myös pikku hiljaa täyteen... ja totta tosiaan täällä etelässä tulee vettä oikein unnolla, mutta täytyy myöntää etten kyllä sitä "valkoista ihanuutta" vielä tänne kaipaa, niin rankkoja nuo pari mennyttä talvea ovat olleet, nimittäin lumitöiden osalta. Jouluksi voisi tulla hieman lunta, jotta maa olisi valkoinen. Ja sitten voisi olla taas kesä, keväällä sitten Kilpparin lumille, ainakin suunitelmissa on.
    Tuo tunne, että on kylmä, puenpa takin päälle toistuu usein vaelluksella ja kun on lähtenyt liikkeelle, niin muutaman sadan metrin jälkeen on jo kuuma, rinkka pois ja t-paita tai peltipaita päällä matkaa jatkamaan, miksi en koskaan opi...
    Tuo sun suksisauva juttu eli että pitäisi ostaa uudet sauvat, kun vain lenksu on rikki tai jos vaihdattaa vain kahvan & lenksun, niin maksaa sauvojen hionnan tai enemmänkin... tuntuu toistuvan vähän joka asiassa, miksi? Samaan aikaan valitetaan, että me tuotamme liikaa roskaa ja tuhlaamme liikaa luonnonvaroja, mutta miksi meidät pakotetaan siihen?
    Liukkaita latuja ja mukavaa tonttukoulutusta, etkös kohta ole jo korkeakoulutettu tonttuilemaan, kun joka vuosi koulua käyt :)

    VastaaPoista
  3. Katariina ja Sari: Nyt on ollut kaksi päivää liian kylmää hiihtämiselle, yli 20 astetta pakkasta. Toivottavasti huomiseksi lauhtuu sen verran, että pääsen ladulle. Tai sitten houkutus käy suureksi, pukea paljon päälle jne.
    Sari: Tonttukoulua olen tosiaan käynyt jo monta vuotta. En enää sentään tarvitse osallistua jokaiseen viiteen koulutuspäivään. Vain uudistuneet asiat ja ensiapukoulutus on hyvä kerrata vuosittain. Osallistuin eilen huvikseni kausioppaiden (koko talven viipyvien oppaiden) koulutukseen, kun aihe oli niin hyvä. Opastettu kierros Ylläksen Luontokeskus Kellokkaassa ja englanninkielinen luento Pallas-Ylläs-kansallispuistosta. Ei oppi ojaan kaada :)

    VastaaPoista