Ylläksen Tontulta terveisiä

Joulukuu on tunnetusti tontuilla kiireistä aikaa, niin Ylläkselläkin. Ajat ovat muuttuneet. Vielä muutama vuosi sitten kaikki tontut olivat suomalaisia, myytiinhän brittiperheille suomalaista joulua kaupallisen ja muovisen joulun tilalle. Jouluteemaisen loman suosio on kasvanut ja tonttuja tarvitaan yhä enemmän toteuttamaan tätä Kerran elämässä- tyyppistä unelmalomaa Suomen Lapissa, Talven Ihmemaassa. Nyt minulla on tonttukollegoita mm. Australiasta, Brasiliasta, Pakistanista ja Hong Kongista. Heidän edukseen on laskettava sosiaalisuus ja hyvä kielitaito. Kaukaa tulleet tontut on koulutettu tehtäviinsä palkattomassa viiden päivän koulutuksessa, joten he kykenevät hoitamaan ennalta sovitut tehtävät. Epäilen kuitenkin, että suomalaisuus jää jalkoihin. Istuin kerran tällaisen ulkomaalaisen tontun opastamassa bussissa, kun poroja juoksi tietä pitkin. Brittiasiakkaat olivat innoissaan. Opas ei reagoinut tilanteeseen mitenkään. Minulla syyhysi tarttua mikkiin ja kertoa kaikenlaista poron elämästä, mutta sillä kertaa se oli tietenkin hänen shownsa. On ilo pystyä kertomaan suomalaisesta luonnosta eri vuodenaikoina, avantouinnista sun muista asioista. joista asiakkaille jää käteen aitoa suomalaisuutta.

Itsenäisyyspäivänä perinteisesti sytytetään kynttilöitä Ylläksen katujen varteen. Olen usein ollut mukana tässä kunniatehtävässä. On hyvin kaunista olla mukana luomassa tätä kynttiläkujaa ja toivottaa ohikulkijoille Hyvää Itsenäisyyspäivää. Nyt tuntui vähän ontolta, kun hoidin asiaa ulkomaalaisten, vain joulukuun Suomessa viipyvien työkavereiden kanssa. He manasivat kynttilöiden sytyttämisen hankaluutta tuulessa ymmärtämättä Itsenäisyyspäivän arvokkuutta. Toki Suomi on kansainvälinen ja maailma menee eteenpäin.

Pidän tämän päivän nuoria hyvin rohkeina, kun he matkustavat maailman toiselle puolelle vaikka rahaa on niukasti. Eräs nuori nainen totesi: "Ihmiset ovat ystävällisiä joka paikassa. Ei minua pelota." Kun ajattelen omaa elämääni, kymmenisen vuotta sitten kerättyäni kaiken rohkeuteni muutin Ruotsiin opiskelemaan. Pelotti ja jännitti. Se oli minulle suuri askel.

Joulukuussa sää on ollut harvinaisen kaunis, punertavaa taivaanrantaa ja revontulia on päästy ihailemaan useasti. Pakkasta on ollut enimmillään kolmisenkymmentä astetta, nyt on lauhaa, nollan tienoilla. Eräänä päivänä aamun tulipalopakkasesta sää lauhtui iltaan mennessä leudoksi. Aika vaikeaa on pukeutua sopivasti!

Olen ollut innoissani hiihtämisestä, pari sataa kilometriä on jo takana. Olen onnistunut pitämään lenkit enimmäkseen riittävän lyhyinä, etten väsy liikaa. Ja olen saanut joillekin lenkeille hiihtoseuraa, jolloin matka taittuu huomaamatta. Kirjoitan tätä vuoden lyhimpänä päivänä, 21. joulukuuta. Huomaan, että tänä talvena pimeys ei ole painanut minua väsyneeksi, vaan tunnistan valon itsessäni ja toivon voivani loistaa sitä toisillekin.

Haluan toivottaa lukijoilleni Ihanaa Joulua ja Onnen hetkiä ensi vuoteen.

Ylläksellä valmistaudutaan talvikauteen

Olen muuttanut Ylläkselle talvikaudeksi sesonkitöihin. Viime talven jälkeen päätin vakaasti, että seuraavalla kerralla olen viisaampi ja pakkaan vain vähän tavaraa mukaan. Keep it simple! Mutta kuinkas kävikään - melkoinen tavarakuorma oli jälleen raahattavana. Miten voi olla, että osaan pakata koko kesäksi vain rinkallisen tavaraa, mutta talveksi luulen tarvitsevani kymmenen isoa pakkausta... No, näillä mennään. Sain suureksi helpotuksekseni autokyydin kotiovelta tämän hetkiseen majapaikkaani.

Ylläkselle saavuttuani sain kuulla, että työasiat pyörähtävät käyntiin vasta viikon kuluttua. Oho! No, nyt siis on aikaa hiihdellä, käydä joogatunnilla ja avantosaunassa. Oikeastaan töiden aloittaminen pienellä lomailulla onkin loistojuttu!

Kun isossa osassa muuta Suomea sataa vettä, Ylläksellä lumikerros karttuu joka yö. Pakkasta on tällä hetkellä noin viisi astetta ja kylmenevää on luvassa. Lunta on noin puoli metriä. Hyvin hoidetuilla laduilla suihkii jo paljon hiihtäjiä: hiljaisia suomalaisia ja kovaan ääneen tekniikkaohjeita omalle tiimilleen huutelevia Keski-Eurooppalaisia. Olen suunnitellut hiihtäväni ainakin aluksi vain lyhyitä lenkkejä, jotta kunto saa nousta rauhassa ja hiihdossa säilyy into. Tänään tuntui erikoiselta hiihtää, kun poro juoksi edellä hyvän matkaa. Kai se on poronkin kevyempi liikkua ladulla kuin kahlata puolimetrisessä hangessa.

Lumiset kynttiläkuuset ja lumipeite kumpuilevassa maastossa ihastuttavat puhtaanvalkoisina. Tämä on jotakin tavattoman arvokasta, todellinen Talven Ihmemaa, niin kuin mainoslauseissa ulkomaalaisille luvataan. Ilma on raikasta hengittää ja kaikki on niin puhdasta. Pääni kestää paremmin päivän lyhenemisen, kun lumipeite valaisee. Kirkasvalolamppu on ahkerassa käytössä ja  D-vitamiinipurkki napsahtaa auki joka aamu. Tervetuloa talvi ja oppaan tehtävät, odotan innolla teitä!

Sisäisen auringon loistoa

Borta bra, men hemma bäst! On niin ihanaa olla kotona välillä ja tehdä arkisia askareita. Kun on yhteen perään pitkiä aikoja poissa kotoa, asuu kimppakämpässä tai muuten vaatimattomissa oloissa, niin kotiolot tuntuvat juhlalta. On terveellistä huomata pärjäävänsä vähällä, mutta välillä pitää saada ladata akkuja ja rentoutua tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

Jo pelkästään niin arkinen asia kuin ruokakaupassa tai kampaajalla käynti hoituu kotona Rovaniemellä niin vaivattomasti verrattuna ulkosaariston olosuhteisiin. Kaupungissa kaupassa on valikoimaa ja tuoretta tavaraa, kampaajareissulla ei mene koko päivää. Yksinkertaisuudessa on viisautensa, mutta niin on hyvissä palveluissakin!

Olen jatkanut luonnon vesissä uintia kesästä suoraan. Nyt talviuintikausi on alkanut ja Kemijoen vesi on jo jäähtynyt noin viiteen asteeseen. Olen haeskellut itselle sopivaa uintiaikaa, tällä hetkellä viivyn viileän veden syleilyssä noin minuutin verran. Se on aika pitkä aika aloittelijalle, mutta minulle on tainnut jo kertyä ruskeaa rasvaa suojaksi. Uimapaikalle menen jalkaisin, koska haluan kävelystä hyvän lämmön kehoon, sekä ennen uintia että uinnin jälkeen. Olen nyt sellaisessa ihanassa koukussa talviuintiin. Sinne on päästävä päivittäin, jotta sisäinen aurinko syttyy. Uinnin jälkeen koen olevani oman elämäni sankari! Hyvän olon hormonit hyrähtävät käyntiin. Kylmään veteen laskeutuessa unohtuu kaikki muu, on hetkessä ns nyt-tilassa, tässä hetkessä. Ja eipä ainakaan toistaiseksi flunssa tai muu vaiva ole iskenyt. En väitä että kylmäuinti sopisi kaikille, mutta juuri tällä hetkellä se tuo minun elämääni paljon hyvää.

Pitkäaikainen haaveeni vierailla Hailuodossa toteutui, kun sain kutsun ystäväni luokse Ouluun. Hailuoto ihastutti hiekkadyyneineen ja minulle ennen näkemättömillä jäkäliköillä. Ilmankos sieltä poromiehet hakevat talveksi jäkälää, niin Lapin Kansassa kerottiin. Ihanaa pyöreää, pehmeää palleroporonjälää kerätään myös koristekäyttöön. Hailuotoon haluan mennä uudestaan vielä, vaikka retkeilemään.

Nyt on aika hengähtää ja hoitaa itseään. Kävelyn lisäksi käyn vesijumpassa, kehonhuollossa ja joogassa sekä opiskelen ranskan alkeita. Ja tietenkin tapaan jatkuvasti siskon poikia, lasten elämää on mahtava seurata. Urheilullisesti lahjakas eka luokkalainen ottaa huimia askeleita lukemaan opettelussa, täyttä työtä se näyttää olevan. Sitä seuratessa olen pohtinut, kuinka valtavasti lapsen elämä laajenee lukutaidon myötä.

Hyvää syksyä kaikille lukijoille! Toivottavasti jokainen löytää sen oman sisäisen aurinkonsa omalla tavallaan.

Mahtava kotimatka etelästä pohjoiseen, saunomisen ylistys

Toinen kesäni Kökarin kauniilla saarella meni nopeasti, vaikka nyt viivyin saarella peräti kolme kuukautta. Tein töitä aiempaa enemmän ja jotenkin ajatukset kiersivät työasioissa turhankin paljon ja luonto jäi vähemmälle huomiolle. Niin kuin muka olisin viime kesänä jo nähnyt kaiken... Toki kävin Källskärissä pari kertaa, kiertelin rantakallioilla harvakseltaan, mutta melomassa en käynyt yhtään kertaa. Näinkö helposti sitä ihminen myy sielunsa työlle? Tasapaino työn ja oman hyvinvoinnin välillä näyttää olevan minulle herkkä asia.

No onneksi keksin tehdä kotimatkasta upean seikkailun. Joku kysyi minulta, kuinka kauan matka Kökarista kotiin Rovaniemelle kestää. "Kestäähän se toista viikkoa, kun on niin monta ystävää matkalla tavattavana ja niin monta saunaa saunottavana."

Sain odottaa matkantekoa Kökarista Helsinkiin muutaman päivän, sillä lautan ja bussin yhteys toimii vain tiettyinä päivinä. Eipä hätää, rentouduin Kökarissa parhaalla tuntemallani tavalla eli saunomalla Sandvikin rantasaunassa ja uimalla meressä jo hieman viilenneessä vedessä. Merivedessä  uiskenteli niin paljon meduusoja ja pikkukaloja, että sain suihkutella niitä iholta irti uinnin jäljiltä! Nämä läpinäkyvät meduusat ovat onneksi vaaratonta lajia. Paikalliset ihmiset pitivät minua kummajaisena, kun uin myös ilman saunaa pitkiä aikoja meressä. Hullu suomalainen! Suomalaisia pidetään siellä muutenkin alkukantaisina ihmisinä vaikkapa ruotsalaisiin verrattuina ja näin minä siis vahvistin käsitystä...

Helsingissä sain kutsun saunoa yksityiskodissa sellaisessa puulämmitteisessä saunassa, jossa ei istuta lauteilla vaan maataan pitkällään matalan katon alla. Siinä pehmeässä löylyssä nostimme varpaat kattoon, sitten kirpaisimme pihalle viileään uima-altaaseen. Illan emäntä kuuluu Saunaseuraan ja osasi siis saunomisen jalon taidon hienosäätöineen. Hyvää tuoksua ja pehmoista läiskettä iholle saatiin vihdasta, johon oli sekoitettu koivun ja eukalyptuksen oksia. Ulla lupasi viedä minut halutessani myös Lauttasaareen Saunaseuran tiloihin saunomaan ja uimaan, mutta se jäi vielä tällä kertaa tulevien unelmien osastolle.

Yhtenä iltana tapasin hyviä ystäviäni saunomalla Hernesaaressa kuuluisassa Löyly-saunassa, jonne siis kuka tahansa voi mennä saunomaan. Puinen iso rakennus on mielenkiintoinen nähtävyys sinällään ravintoloineen ja ulkoterasseineen. Aluksi saunaosastolla hintaan kuuluva kahden tunnin aika kuulosti pitkältä, mutta loppujen lopuksi emme ehtineet ulos siinä ajassa! Lämmittelimme kahdessa taitavasti lämmitetyssä saunassa, joista toinen oli savusaunatyyppinen, uimme meressä ja istuimme takkahuoneessa juotavasta ja pikkupurtavasta nauttien. Saunat ovat yhteissaunoja ja niissä on uimapukupakko. Kannatti käydä! On hyvä asia, että Helsinkiin on rakennettu uusi julkinen sauna meren rannalle keskustan lähelle.

Seuraavana päivänä kävin katsomassa Kauppatorin luokse juuri valmistuneita uusia ulkona olevia yleisiä uima-altaita, nimeltään Allas. Siellä riitti vilskettä lämmitetyissä altaissa, mutta sen sijaan merivesiallas ei näyttänyt houkuttelevan juurikaan uijia. Oliko kylmää vettä? Tällä kertaa tyydyin katselijan rooliin, mutta varsin mukavaltahan se näytti ja jälleen puiset rakennelmat tuntuivat sopivan ympäristöön.

Vielä oli yksi sauna saunottavana ennen Lappiin paluuta. Kuopiossa vietimme lapsuuden ystäväni 50-vuotissynttäreitä, kuinkas muuten kuin saunomalla! Reippaana tyttönä kipaisin syysilmassa ensin puolen kilometrin päähän järven rantaan uimaan. Tarja lupasi tulla lämpimästi pukeutuneena pyörällä katsomaan tätä ihmettä. Minä uin ja uin viileässä vedessä odottaen todistajaa paikalle. Ei kuulunut ja lopulta nousin rannalle kuivattelemaan. No sitten Tarja saapuikin paikalle ja minä porhalsin veteen uudelleen. Keho sai riittävän pitkän kylmäkäsittelyn, jolloin hyvän olon hormonit lähtivät liikkelle ja tunsin, kuinka vastustuskyky parantui! Sitten olikin mukavaa kiivetä saunan lauteille ystävien sekaan lämmittelemään. Kävin vielä seuraavana aamuna uudelleen uimassa - ja jälleen kehossa virisi hyvän olon tunne.

Nyt kirjoitan tätä junassa matkalla Lappiin, tyytyväisin mielin. Mitähän tekisin kotona? Kysyisinkö ystävääni lämmittämään Rovaniemellä pihasaunan ja voisimme pyöräillä uimaan jokeen?

Kökarista veneretkellä pienellä Idön saarella

Tänään on ollut ihana päivä! Kökarista järjestettiin veneretki lehtomaiselle Idön saarelle ihastelemaan harvinaisia kasveja. Kolmen veneen voimin ajelimme tuulessa noin kahdeksan kilometriä Kökarista etelään. Idö sijaitsee Källskärin saaren vieressä, mutta on luonnoltaan silti erilainen.

Pidimme pikniktauon hengästyttävän kauniilla paikalla tuulelta suojassa lahden poukamassa. Satakielen laulaessa läheisessä puussa olo tuntui hyvin erityiseltä. Niin paljon kauneutta yhdessä hetkessä!

Oppaamme neuvosta kaikkien oli kuljettava aukosta, joka on muodostunut puun oksan kasvaessa kiinni runkoon. Kyllä aikuinenkin löytää leikkisän puolen itsestään, helposti.

Idön saarella kasvaa mm. erilaisia orkideakasveja. Tässä ihastelun kohteena on kuitenkin lehtokielo, joka on muhkeampi versio kalliokielosta - ja harvinaisempi.

Kävimme myös katsomassa harvinaisen laajaa luonnontilaista esiintymää karhunlaukkaa. Alueella tuoksui valkosipulille. Karhunlaukka on kokonaan syötävä ja kuulema Keski-Euroopassa hyvin arvostettu  luonnon villiyrtti. Karhunlaukka on rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Retkellä tutustuin suosikkikirjailijaani, Kökarista kotoisin olevaan Ulla-Lena Lundbergiin. Oli mukava kertoa, että olen lukenut hänen suositun ja arvostetun kirjansa Jää sekä suomeksi että ruotsiksi. Sain tilaisuuden kiittää upeasta kirjasta.

Paikalliset saaristolaisnaiset neuvoivat luontoretken jälkeen punkkien varalta riisuutumaan ulkona ja suihkuttelemaan itsensä kunnolla. Punkit ovat saaristossa pelätympiä kuin käärmeet.

Talvi tunturissa, kesä saaristossa -elämäntapa tuntuu tällä hetkellä aikas kivalta. Tervetuloa ystävät käymään Kökarissa kesän mittaan! Tässä on jotakin erityistä, joka pitää itse kokea, aivan niin kuin tunturiluontokin.

Joogamatkalla Montenegrossa

Olen juuri palannut lomamatkalta Montenegrosta, jota on kutsuttu maailman kauneimmaksi maaksi. Sana Montenegro tarkoittaa mustia vuoria. Asuimme rauhallisessa ja turvallisessa Herceg Novin kaupungissa Adrianmeren rannalla tummien vuorten välissä. Sää ei suosinut, sillä oli kylmintä vuosikymmeniin vuodenaikaan nähden ja aika sateista. Muutoin matka oli oikein onnistunut. Olo on levännyt ja rentoutunut.

Osallistuin Kotorin vanhaan kaupunkiin suuntautuvalle bussiretkelle, jonka aikana näimme kauniin Kotorin lahden. Kotor on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi, keskiaikaisen kaupungin kapeilla kujilla kuhisi väkeä. Satamassa näimme valtavia kerrostalon kokoisia risteilyaluksia. Vierailimme myös Perastin kylän edustalla olevalla tekosaarella ja siellä sijaitsevassa katolisessa kirkossa.

Vain yhtenä päivänä aurinko lämmitti niin, että tarkenin ottaa aurinkoa hotellin uima-altaan äärellä. Vesi sekä Adrianmeressä että hotellin altaassa oli vielä raikkaan viileää. Onneksi olen uinut avannossa koko talven!

Erikoisin kokemus oli merenrannalla sijaitsevassa jalkahoitolassa vierailu, kun upotin jalkani akvaarioon. Hoitavat kalat nyppivät jalkojen ihoa ja sen jälkeen vuorossa oli huolellinen jalkojen hoito ja kynsien lakkaus. Oli prinsessaolo!

Jooganopettajamme ohjasi meille joogaa aamuin illoin. Sään salliessa joogasimme ulkoterassilla merinäkymällä! Tiivis joogaharjoitus teki hyvää keholle ja mielelle.

Kotiin lähdössä Kilpisjärveltä

Olen ollut reilut kolme viikkoa Kilpisjärvellä, joista kaksi viikkoa vedin opastettuja hiihtoretkiä ja loppuajan olen pitänyt lomaa. Hiihtoväki on vähentynyt Kilpisjärvellä - ja varsinkin hotellilla. Voi vain muistella taaksepäin niitä vuosia, kun retkillä oli pitkä jono ja monta opasta. Nyt sain välillä jännittää toeteutuuko retki eli lähteekö maastoon vähintään kolme hiihtäjää. Aiemmin retkien hinta on sisältynyt majoitukseen, mutta nyt hotelli on hinnoitellut retket reippaalla kädellä - ja siitä on kuulunut nurinaa sieltä ja täältä. Yksi aikakausi tuntuu olevan takana päin, vaikka pieni sitkeä asiakaskunta tulee ensi keväänä hiihtämään viikoksi vetämilleni retkille. Tervetuloa viikolla 14 vuonna 2017 hiihtämään Kilpisjärvelle, mukaan mahtuu!

Olen toukokuussa lähdössä viikoksi Montenegroon lomailemaan. Maata on kutsuttu maailman kauneimmaksi maaksi! Ohjelmassa on ohjattua joogaa aamuisin ja iltaisin. Päivisin toivon voivani patikoida ja ehkä käydä uimassa. On kiva lähteä omalle lomalle, kun olen talven mittaan loihtinut työkseni ilon ja onnen hetkiä muille lomailijoille.

Ja odotan jo myös Kökarin kesää. Tänä vuonna aloitan siellä työt jo kesäkuun alkupuolella. Odotan merta, kallioita, aurinkoa - ja kunpa taas tulisi tuttuja käymään!

Ylläksen kausi loppuu, suunta Kilpisjärvelle

Olen pakkaamassa tavaroita. Huomenna muutan Ylläkseltä Kilpisjärvelle  vetämään hiihtoretkiä, ns. Riitan retroviikkoja. Koko talven on ollut sellainen olo kuin käsijarru olisi unohtunut päälle. Minulle niin tärkeää harrastusta, hiihtoakin olen jaksanut vain lyhyitä lenkkejä kerralla. Kympin jälkeen olen useimmiten palannut kotiin lepäämään.

Syy väsymykseen selvisi loppumetreillä. Työsuhdeasunnossani oli hometta ja minä vain seurasin oireiden pahenemista viimeiseen tappiin asti. Silmä- ja kurkkuärsytyksen, tukkoisuuden ja naaman turvotuksen lisäksi tuli sellaisia oireita, että asunnosta oli hankkiuduttava nopeasti ulos. Oksentelin ja muutuin sekavaksi. Onneksi ystäväni oli käymässä ja vei minut terveeseen asuntoon. Päästyäni terveeseen asuntoon tarvitsin viikon aikaa toipumiseen ennen kuin jaksoin palata töihin. Nyt kehoni on herkistynyt homeelle ja tunnen hyvin herkästi homeen hajun nenässäni ja maun suussani tietyissä rakennuksissa.

Lomamestarina tänä talvena olen iloinnut erityisesti vetämäni bingon suosiosta ja tunnelmasta. 60-80 pelaajaa on jännittänyt tuleeko voitto juuri hänelle; 10 euron etuseteli tai pääpalkintona oleva kahden hengen hotelliyöpyminen. Lomamesterin tehtävät loppuvat tähän kauteen, mutta suunnitelmissa on palata Ylläkselle oppaan töihin ensi talveksi.

Minua jännittää millaista Kilpisjärvellä on tänä keväänä. Kuinka jaksan homeoireilun jäljiltä? Ja miten käy hiihtoretkien jatkossa? Odotan kovasti tuttujen asiakkaiden tapaamista, vuosien myötä on syntynyt arvokkaita ystävyyssuhteita. Hotellilla muutoksen tuulet ovat puhaltaneet ja samalla luuta saattaa lakaista jotakin arvokasta vanhaa perinnettä. Mutta täytynee muistaa, että kun jossakin sulkeutuu ovi, samalla jossakin muualla avautuu ikkuna. Kesäksi olen sopinut meneväni jälleen Kökarin saarelle töihin, viime kesästä tuttuun paikkaan.

Postin hakumatka Ylläksen malliin

Hyvä ystäväni huomasi jouluna luonani käydessään kuinka kiihkeästi seuraan postilaatikkoon tipahtavaa postia. Äkäslompolossa elämäni on rauhallista, voisi jopa luonnehtia uinahtelevaksi ja eristäytyneeksikin, kun autottomana en juurikaan pääse liikkumaan. Vaikka saan viestejä ystäviltä sosiaalisen median kautta, se vanha kunnon postin kautta tuleva kortti, kirje tai paketti  ilahduttaa eniten.

Kirjastoauto käy Äkäslompolossa kolmen viikon välein ja välillä lukeminen loppuu. Niinpä ystäväni on laittanut minulle postissa joitakin lehtiä ja muutamia mielenkiintoisia kirjoja tulemaan. Postilaatikkoon mahtuva posti tulee kotini lähelle, mutta isommat lähetykset on noudettava kauempaa. Nyt postista tuli viesti, että paketti on saapunut Ylläsjärven puolelle Eelin kaupalle, noin 15 kilometrin päähän kotoani. Niinpä tein sinne retken. Onneksi toiselle puolelle Yllästunturia pääsee kätevästi suksibussilla, toki olisin päässyt takaisinkin, mutta halusin tehdä paketin noutomatkasta erityisen.

Siis menin bussilla Ylläsjärven puolelle ja ystävällinen bussikuski heitti minut ajan kulukseen Eelin kaupan pihaan. Sovin bussikuskin kanssa, että jos paketti on pieni, laitan sen reppuun ja hiihdän kotiin. Jos taas paketti on suuri, kuljettaja vie sen Äkäslompolon puolelle sovittuun paikkaan ja voin edelleen hiihtää kotiin. Paketti mahtui juuri sopivasti reppuun ja kun se oli hyppysissäni, en tietenkään raskinut jättää sitä muiden haltuun. Mietin myös olisinko avannut paketin saman tien ja jättänyt isot kääreet pois, mutta en raaskinut vielä avata pakettia.

Hiihdin Eelin kaupalta ensin Kahvikeitaan laavulle, jossa onneksi kyti vanha nuotion pohja. Lisäsin puita, paistoin pari makkaraa ja join lämmintä mehua. Sitten jatkoin matkaa Kesängin keidasta kohti tunturireittiä, jossa näin upeita lumisia puita, sain ponnistella mäkiä ylös ja laskea pitkiä laskuja alas. Hahaa, mahtavaa! Kesängin keitaan kahvila oli jo suljettu, joten tyydyin juomaan mehua termarista rakennuksen seinustan luona tuulelta suojassa.

Sitten olikin enää tuttua latua jäljellä Äkäslompoloon. Hiihtoretki oli sikälikin erityinen, että sen aikana täyttyi 500 km hiihtoa tälle talvelle. Matkalla olin koko ajan tietoinen selässä kulkevasta paketista. Se poltteli. Hahmottelin mielessäni, kuinka mahtavan "Marjan pakettimatkan" sain tästä postipaketista. Kotiin tultuani laitoin saunan lämpenemään, aikomuksena testata Jounin kaupasta ostamaani eukalyptusvihtaa. Koivuvihtaa ei ollut myynnissä. Hyökkäsin kirjoittamaan tarinaa blogiin ja en tiedä vielä, missä vaiheessa avaan paketin.  Tämä on niin jännittävää. Osa minusta haluaisi avata paketin saman tien. Osa minusta taas haluaa pitää yllä jännitystä avaamattomasta paketista. Lopetankin tarinani sitten tähän...

Kilpisjärven kevät

Nyt on valmistunut kevään ohjelma Kilpisjärvelle, Lapland Hotel Kilpikselle. Ohjelma on muokattu kokonaan uusiksi ja tarjonta on monipuolistunut. Käy katsomassa ohjelma seuraavasta linkistä

 https://www.laplandhotels.com/media/julkiset-pdft/lomamestaripohja_kilpis2016.pdf

Perinteisiä hiihtoviikkoja on tarjolla kahden viikon ajan viikoilla 15 ja 16, ns. Riitan retroviikoilla. Silloin hiihdetään päivittäin tunturissa sään ja toiveiden mukaisesti. Viikolla 15 joogaohjaaja Merja Hakulinen tulee vetämään hathajoogaa alkuviikosta ja viikolla 16 on tarjolla venyttelyä joinakin iltoina. Tervetuloa mukaan!

Ylläksen tammikuu lomamestarin näkökulmasta

Ihanaa, että eletään jo tammikuun loppua - pimeä aika alkaa taittua ja joinakin päivinä, yhä lisääntyvästi saadaan kaivattuja auringon säteitä. Toimin siis kevään Lapland Hotellilla lomamestarina varsin mukavassa työssä hotellin asukkaiden iloksi. Varsinaisia pakkasrajoja retkillä ei tunneta.Tammikuussa paleltiin kylmässä ilmassa, kun pakkanen asettui 40 asteen tuntumaan useiksi päiviksi. Varsinkin revontuliretkillä Äkäslompolojärven jäällä kylmä tunki luihin ja ytimiin. Kotona palelin pitkään peiton alla ja tuntui, etten lämpene enää lainkaan. Sitten hoksasin hengittää kuivauskaapin lämmintä ilmaa, sain keuhkot jälleen lämpimiksi ja pystyin nukkumaan. Minulla on ollut vähän huonoa tuuria revontulten suhteen, sillä järjestän jo kolmatta talvea revontuliretkiä, emmekä ole kertaakaan onnistuneet näkenään taivaanvalkeita. Onhan niitä muina iltoina ollut, kiusallaan kai.

Tammikuun upeimpia retkiä ovat olleet lumikengillä kiipeäminen Kellostapulin huipulle. Paljon pehmeää lunta on taannut minulle hyvän treenin, kun olen edellä tallannut polkua. Joka kerta ihastun uudestaan siihen, kuinka lumi ja puut muuttuvat ylös noustessa. Alhaalla hoikkina ja pitkinä kasvavat kynttiläkuuset vaihtuvat ylhäällä salaperäisiksi pyöreiksi tykkylumen piilottamiksi olioiksi.

Seuraavat kuvat on otettu Lomamestarin hiihtoretkeltä, suunnittelin brittiasiakkaalle alamäkivoittoisen reitin. Ajoimme ensin bussilla ylös tunturiin, josta hiihdimme Tunturijärvelle. Siellä syötin laavulla kuukkeleille leipää kämmeneltä ja asiakkaani oli paikasta aivan haltioissaan. Sitten jatkoimme hiihtoa Velhonkodalle makkaran paistoon. Sieltä hiihdimme Äkäshotellille, matkaa kertyi mukavasti 17 km. Minullekin teki hyvää viipyillä ja ihastella kaikkea matkan varrella. Suomalaisena sitä saattaa valmiilla ladulla vain hiihtää porskuttaa eteenpäin kiinnittämättä huomiota moniin kauniisiin yksityiskohtiin.