16. marraskuuta 2022

Vautsi vau valasretkellä

Miksi epäröin valasretkelle lähtöä? Tehtyäni lopulta päätöksen olin liekeissä niin valmistautuessani, safarin aikana kuin vielä seuraavanakin päivänä. Paitsi asiakkaan roolissa halusin nähdä myös ammatillisesti miten valassafari järjestetään ja kuinka oppaat siellä toimivat. Retken kestoksi oli ilmoitettu 7-9 tuntia. Varasin mukaan monipuoliset eväät varmuuden vuoksi vaikka tämän safarin kerrottiin olevan ns. all inclusive. Myöhemmin kiittelin itseäni omista ruoista. Sen verran vaatimattomat olivat tarjoilut firman puolesta: keksejä ja kahvia/teetä sekä pelkkä kasviskeittolautanen aivan loppumatkasta. 

Edellisenä iltana perehdyin eri valas- ja lintulajeihin englanniksi, jotta pysyisin hyvin kärryllä opastuksessa. Opas kertoi, että silliparvet ovat uineet viime aikoina Tromsasta pohjoiseen sijaitsevan Skjervöyn lähellä. Kukaan ei tiedä miten pitkään kalat seuralaisineen viipyvät alueella. Sillit houkuttelevat alueelle saalistajia: kalastaja-aluksia, nälkäisiä valaita ja meitä valaiden katselijoita. Laivamatka Tromsasta Skjervöyn seudulle kestää kolmisen tuntia. 

Jo matkan varrella näimme miekkavalaita uimassa pieninä parvina monessa kohtaa ja myöhemminkin tuon tuosta. Sain otettua miekkavalaiden sulavasta ja iloisen näköisestä polskuttelusta hienon videon, mutta valitettavasti en onnistunut lataamaan sitä blogiin. Nyt on tyydyttävä videosta ottamaani kuvakaappaukseen. Päätin retkellä keskittyä etupäässä aitoon kokemukseen jatkuvien kuvausyritysten sijaan. Laivan liukkaalla kannella keinuvassa liikkeessä pelkäsin myös kännykän luiskahtavan mereen. 

Mustavalkoiset delfiineihin kuuluvat miekkavalaat voivat painaa lähes10 tonnia ja olla melkein 10 metrin pituisia. Miekkavalaan korkea selkäevä näkyi selvästi ja niiden aaltomainen uinti näytti silmiini hyvin kauniilta ja sulavalta. Miekkavalas on luokiteltu maailman nopeimmaksi merinisäkkääksi. Ne pystyvät pyrähdyksissä uimaan lähes 50 km/h.

Opas varoitteli etukäteen ettei takuuta valaiden ilmestymisestä ole, mutta useimmiten safarilla nähdään ainakin yhtä valaslajia. Tällä retkellä onnistuimme näkemään "pienten" miekkavalaiden lisäksi kahta jättimäistä valaslajia: ryhävalaita ja harvinaisia sillivalaita. Ryhävalas painaa 25-48 tonnia ja pituus vaihtelee 12-18 metrin välillä. Sillivalaan paino vaihtelee 30-75 tonnin välillä ja pituus on 18-27 m. Tai siis näimme näiden valaiden hengityssuihkun ilmassa ja sitten valtavan pitkän selän vedenpinnan yläpuolella. Valitettavasti mainoskuvista tuttua näkymää valaan pyrstöstä emme onnistuneet todistamaan. Alla olevassa kuvassa ui sillivalas.

Ohjeissa neuvottiin pukeutumaan lämpimästi ja tunsin kyllä onnistuneeni säänmukaisessa pukeutumisessa marraskuisella Jäämerellä moneen kerrokseen villaa ja firman tarjoamaan haalariin kääriytyneenä. Näin tarkenin katsella valaita kannella tunnista toiseen.
Ihmettelin aluksi mitä ihmettä nuo pienet kumiveneet tekevät. Kyydissä istui sukellusasuihin pukeutuneita ihmisiä valmiina hyppäämään veteen heti kun valasparvi uisi vieressä. Nämä pienet veneet menivät rohkeasti aivan valasparvien uintilinjojen lähelle, laivat taas pysyivät vähän kauempana. Näytti suorastaan pelottavalta, kun ihmiset hyppäsivät veteen valtavien valaiden viereen. Ainakin sain perspektiiviä ihmisen ja valaslajien koosta. Olin lukenut netistä tapauksista, joissa miekkavalaat ovat aiheuttaneet eläintarhoissa hoitajiensa hukkumisia. Kysyin laivamme kapteenilta: "Voiko valaiden lähellä uiminen olla vaarallista?" Hän naurahti: "Miksi valas söisi kumimiehen, kun tarjolla on mielin määrin rasvaista silliä?" Jäin pohtimaan asiaa ja tunsin olevani turvassa valaita isommalla laivalla. Mutta toisaalta - voin vain kuvitella sitä jännityksen määrää, kun saa olla samassa vedessä vapaana uivien valaiden kanssa. Pidätin hengitystä, kun huomasin pienten kumimiesten uivan arviolta noin kymmenen metrin päässä valtavaa ryhävalasta. Tämä määrä jännitystä riitti minulle.

Useita valtavia kalastusaluksia liikkui samoilla vesillä. Muuten, opas ei varoitellut turhaan laivan kannen liukkaudesta ja kaikkien neljän raajan käyttämisestä. Käväisin keikkuvalla yläkannella vain kerran. Tulin sieltä alas pikavauhtia kuin liikettä tarkkaan harjoitelleena stuntnaisena. Jotenkin liu'uin yläkannella kohti portaita ja jatkoin siitä sujuvasti matkaani seitsemän teräsporrasta alas niin, että vain kantapäät koskettivat askelmien etureunaa ja kädet kevyesti luisuen kaiteella. Alastulo hallitusti ja säikähtäneiden ihmisten hämmästykseksi loihdin kasvoilleni iloisen hymyn. Lausuin huolettomasti: "I was quick!" Sitten luikahdin sisälle syömään Käck-karamellin. Oli hyvä päivä pitää karkkipäivä, kääk!
Laivan kapteeni pysähtyi kalastamaan poikansa kanssa nähdessään pienen kalastusveneen alueella. Se oli kuulema hyvä merkki. Heti siiman laskettua riittävän syvälle turska nappasi kiinni. Poika sai kelata tosissaan siimaa ennen kuin turska nousi vedestä.
Kun toisella yrityksellä ei heti tärpännyt, kalastus jäi sikseen. Ehkä kapteenilla oli muutakin tekemistä...
Valassafareita järjestetään marras-tammikuussa. Tromsassa eletään viimeisiä päiviä ennen kaamoksen alkamista. Nyt oli mitä parhain hetki ja sää lähteä meriretkelle. Kyllä maailma on kaunis! 

Ja noin ammatillisesti arvioiden, hmmm... opas kertoi kyllä mikä valaslaji näkyi milloinkin, mutta muut tiedot sain kaivaa netistä ihan itse. Laivalla oli esillä valasjuliste, josta näki hyvin eri valaiden koot ja niiden nimet eri kielillä, jopa suomeksi. Opas keskusteli vain edessä istuneiden ihmisten kanssa, mikä harmitti minua, kunnes älysin änkeytyä paikalle. Sain katsella oppaan ottamia upeita valokuvia aiemmilta retkiltä ja kyllä vain, sieltä löytyi valaan pyrstökuvakin!

2 kommenttia:

  1. Moikka Riitta!
    Valaita en ole koskaan nähnyt, voin uskoa että sulla oli mahtava elämys olla tuolla retkellä mukana.
    Täällä meilläpäin oli viime kesänä mursu, jolle sitten lopulta kävi ikävästi. Ensin ei ollut uskoa korviaan, kun siitä mediasaa kerrottiin, mutta olihan se lopulta uskottava. Samalla kerrottiin, että myös Norjassa oli etelämpänä oma mursu, jolle sillekin taisi lopulta käydä huonosti.
    Harrastatko kalastusta? Siellä olisi varmaankin siihenkin mahtavat edellytykset ja saalis taattua, ainakin jos eri ohjelmiin, joita töllöstä on tullut, on uskomista.
    Meillä lunta riittää, ehkä vajaa kymmenkunta senttiä maassa ja tälle päivälle ja tulevalle viikolle taisi luvata kymmenestä kahteenkymmeneen senttiin lisää. Hyvä puoli, että ainakin on valkea joulu tiedossa.
    Siellä jo kaamos alkanut, miltä näyttää ja tuntuu? Täällä on ollut aika harmaata, aamulla kun ysin maissa aukaisi rullaverhon, niin tuntui ettei huone valaistunut juuri lainkaan. Ei oo aurinkoa näkynyt viime päivinä täälläkään.
    Mukavaa huomista itsenäisyyspäivää sinne naapurimaahan! :)

    VastaaPoista
  2. Hei Sari!
    Yllätyin itsekin kuinka paljon innostuin valaiden näkemisestä. Ne ovat niin suuria ja uivat sulavasti, onnellisen näköisinä meressä. Ja olenhan nähnyt niitä aiemmin vain television kautta. Lähtisin heti uudestaan, jos rikas nainen oisin.
    Oli se mursu kyllä erikoinen, harvinainen ja surullinenkin tapaus. Luulin aluksi koko uutista vitsiksi.
    En harrasta kalastusta, mutta nautin kovasti Norjassa laajasta ja minulle eksoottisesta kalatarjonnasta erikoisliikkeissä. Asuinpaikkani lähellä Eide Handelissa kävin aluksi vain ihailemassa upeaa kalatiskiä, mutta nyt olen uskaltautunut juttelemaan siellä ja ostamaankin kalaa. Tuore sei on edullista ja hyvää paistettuna. Viimeksi ostin tarjouksessa ollutta tuoretta ruijanpallasta sekä savustettua silliä.
    Eilen osallistuin Pohjoismaiden yhteiseen tapaamiseen, jossa kukin maa tarjoili maistiaisia omasta ruokakulttuuristaan. Islantilaiset maistattivat kuivakalaa snackseina ja neuvoivat lisäämään voita kalachipsin päälle! Olin vähän epäileväinen etukäteen, mutta maistuihan se.
    Tromsan keskustassa olevassa Kystens Husissa kuka tahansa voi poiketa katselemaan isoa akvaariota, jossa uiskentelee Norjassa kasvavia ruokakaloja kuten seitä ja lohia. Sieltä löytyy myös kalaravintola ja kalatiski.
    Nyt huomaan, että voisin kirjoittaa näistä asioista blogitekstin kuvineen!
    Tromsassa odotellaan lunta jo tuskaisesti, jotta lumikenkä- ja hiihtoretket saataisiin toteutettua.
    Kaamos on alkanut ja kestää pari kuukautta. Selkeänä päivänä taivas saattaa värjäytyä kauniisiin pastellisävyihin, mutta pilvisinä päivinä on lonkeronharmaata. Toistaiseksi olen jaksanut hyvin.
    Kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää! Juhlin sitä viikonloppuna paikallisen suomalaisen yhdistyksen järjestämillä päivällisillä.

    VastaaPoista